tiistai 31. heinäkuuta 2012

Sporttituliaisia Casallin putiikilta Tukholmasta :)

Tarkkasilmäiset ovatkin ehkä huomanneet, että valta-osa sporttivaatteistani, etenkin jumpissa ja salilla käytettävistä topeista, on Nikelta. Haluaisin kyllä kovasti hieman erikoisempia urheiluvaatteita pienemmiltäkin merkeiltä, mutta niitä on tarjolla harmittavan vähän. Moniin eri lajeihin on omat spesifit vaatteensa (kuten purjehdukseen runsaasti ihania merkkejä!), mutta tuntuu että aerobic/fitness/welness  ovat tämän suhteen vähän väliinputoajia. Kertokaahan, jos teillä on jotain hyviä vinkkejä!

Onneksi Casall tekee tähän kaivatun poikkeuksen. Nimenomaan fitness- ja salivaatteistaan tunnettu 80-luvulla syntynyt ruotsalaismerkki tarjoaa kauniita ja kestäviä treenivaatteita. Omat ensimmäiset Casallin jazz-housuni hankin 2000-luvun alussa, ja vasta pari vuotta takaperin heitin ne menemään. Myös juoksijat, golfarit, tenniksenpelaajat ja joogaajat löytävät Casallin mallistosta päällepantavaa.


Kuriositeettina mainittakoon, että Casallin vaatemallisto lähti liikkeelle nimenomaan naisille suunnitelluista asuista; miestenmallisto astui kuvaan myöhemmin. Hieman yllättävää on myös se, että kotisivujen mukaan 90% tuotteista valmistetaan Euroopassa (kaikki uutuuteni Liettuassa).

Casall itse korostaa myös vaatteidensa teknisiä ominaisuuksiaan. En ole tästä kuitenkaan aivan samaa mieltä. Ainakin niistä urheilutopeista, joita olen kokeillut, on puuttunut kaikista sisäänrakennetut liivit. Mm. monissa Niken ja Reebokin toppimalleissa liivit on ommeltu valmiiksi kiinni toppiin antaen lisätukea. Myös Casallin käyttämä trikoo tuntuu kilpailijoihin nähden ohuelta…

Ja sitten itse asiaan: Piipahdin Tukholmassa Casallin omassa liikkeessä Birger Jarlsgatan 11:ssa (btw, alueelta löytyy paljon IHANIA putiikkeja, niin kansainvälisiä kuin ruotsalaisiakin sekä mm. tosi kiva pikkuinen, mutta suht edullinen Story hotelli). Yllätyin iloisesti kun huomasin, että liikkeessä oli reilusti tuotteita -70% alennuksella! Mukaan tarttui mm. keltainen toppi ja harmaat caprit, jotka näkyvät alla sekä mustat pitkät housut, jotka varmasti vilahtavat tulevissa kävelylenkeiltä otetuissa kuvissa. Olen koko kesän etsinyt keltaista toppia ja yhden toisen Casallin mallin verkkokaupasta jo tilasinkin, mutta palautin sen koska heidän keltainen väri, midday sun, ei ole aivan täydellinen… Olisin halunnut vielä kirkkaamman keltaisen, mutta sellaista ei ole löytynyt MISTÄÄN. Joten etenkin nyt -70% alennuksella tämä sai kelvata :)

Toppi pääsi heti koekäyttöön maanantai-iltana salitreenin yhteydessä ja toi mukavasti lisäenergiaa :) Mutta pakko todeta, että topin vaalea sävy, ohut puuvillakangas ja vartaloa myötäilevä malli on aika armoton yhdistelmä… Caprit sen sijaan tuntuivat heti omilta.



Alla vielä kollaasi, miten tuotteita voisi yhdistellä. Itselleni matkaan lähti myös tuo harmaa juomapullo. Accessoreilla on helppo tuoda pientä piristystä treeniasuun. Olen etsinyt myös kirkkaankeltaista pientä treenipyyhettä jo tovin. Parhain on tähän mennessä löytynyt Finlaysonilta, mutta sekään ei ole täydellinen, joten on toistaiseksi jäänyt kotiuttamatta. Jälleen vinkkejä otetaan vastaan!



Loppuun vielä muutama inspiraatiokuva Casallilta. Hyviä treenejä toivotellen,
Riika



maanantai 30. heinäkuuta 2012

Tunnelmia vajaan 30-kilometkin lenkiltä

Ihanaa, arki on alkanut! Niiiiiin paljon helpompaa taas pitää kiinni ruokarytmistä ja syödä ”omia” tuttuja ruokia. Myös salikäynnit on helpompi rytmittää viikkoon, kun olemme ainakin arkipäivät Helsingissä. Heinäkuun aikana tuli käytyä kuntosalilla varsin harvoin, sillä ensimmäisen viikon olin purjehtimassa ja sen jälkeen pari viikkoa flunssassa ja neljännen suuremmaksi osaksi taas reissussa… Eli nyt takaisin ruotuun punttitreeninkin suhteen!

Ajattelin, että voisin kirjata tällä viikolta hieman tarkemmin sekä syömisiäni että liikkumisiani, ja raportoida niistä tännekin viikon päätteeksi. Kesälomalla tuli nimittäin syötyä päivittäin ulkona, joten ei ollut oikein mielekästä kirjata ruokailuja ylös, kun ravintosisällöt ja grammamäärät olisivat menneet täysin arvailuksi.

Palataan kuitenkin hetkeksi vielä kesäloman viimeiseen päivään eli eiliseen. Piipahdin pe-su Tukholmassa veljenperheen kanssa, ja pakko myöntää, että syömisten suhteen tuli varsin pahasti takapakkia. Lasten vuoksi menimme Tukholmaan laivalla; heille ”se juttu” oli nimittäin juuri laivalla olo, ei määränpää. :)  Notkuvat buffet-dinnerit ja aamiaiset tekivät tehtävänsä… Mutta käänsin täyttyneet hiilarivarastot (lue: herkuttelun) voitoksi lähtemällä kotiuduttuani pitkälle lähes 30 kilometrin lenkille. Olin haaveillut siitä jo pidemmän aikaa, mutta flunssa sotki kuviot. Nyt olosuhteet olivat täydelliset, sillä 1) flunssa oli parantunut jo vajaa viikko takaperin 2) en ollut lenkkeillyt muutamaan päivään eli jalat olivat saaneet lepoa ja 3) energiavarastot oli täytetty. Eli matkaan siis hellesäästä riippumatta!

Patrik oli jo aiemmin suunnitellut minulle vajaan 30 kilometrin lenkin osana nimpparilahjaani erityisesti kauniita maisemia tavoitellen sekä ladannut uusimmat Economistin business-uutiset podcasteina iPodille - voisiko ihanampaa kannustavampaa poikaystävää olla! <3



Ensiksi kiersin tutun reitin Lauttasaaren ympäri. Se taittui todella kepein askelein. Tämän jälkeen juoksin Ruoholahteen ja siitä uudelle ”baanalle”, joka johti Musiikkitalolle saakka. Testasin baanaa ensimmäistä kertaa; ihanaa kun vanha rautatie on saatu hyötykäyttöön! Töölönlahtea kiertäessäni aloin tuntea ensimmäisiä väsymyksen merkkejä. Niinpä pysähdyin Hesperian Puiston Alepaan tankatakseni yhden banaanin ja banaani-masikka-smoothien. Kerrankin sai nauttia banaanin nopeista hiilareistä hyvällä omallatunnolla :) Tämän jälkeen matka jatkui merenrantaa nuolien Munkkiniemen, Kuusisaaren ja Lehtisaaren läpi. Hieman ennen Espoon rajaa tunsin, miten hiipivä nestehukka alkoi tehdä tuloaan. Alepan banaanihyllystä hurmaantuneena olin unohtanut ostaa vettä! Onneksi löysin Lehtisaaren ei-niin-hurmaavalta ostarilta pizzerian, joka oli sunnuntaisinkin auki. Huh. Matka saattoi jatkua cokis-stopin jälkeen Keilaniemeen ja edelleen Länäriä pitkin Laruun. Tuntui niiiiiiin hyvältä olla maalissa! Aikaa oli breikkeineen kulunut jopa 3 tuntia 48 minuuttia eli aika löntystellen mentiin, mutta olin silti tyytyväinen. Kesän pisin lenkki kuitenkin ja kesän hiostavimpana päivänä ja päivän kuumimpana aikana, jes!

Olen keväästä lähtien lenkkeillyt 2-3 kertaa viikossa, joten mieleeni oli hiipinyt ajatus riittäisikö kuntoni maratonin juoksemiseen. Niinpä ajatus tämän 30 kilometrin lenkin suhteen oli testata, josko uskaltaisin ilmoittautua elokuun lopulla järjestettävälle Helsinki City Marathonille. En ole missään vaiheessa tietoisesti treenannut maratonia silmälläpitäen, sillä en ole halunnut keskittyä vain juoksemiseen. Mutta nyt juoksukunto on noussut melkeinpä huomaamattani sille tasolle, että uskoisin selviytyväni siitä hengissä. Ainakin tänään tuntui, että voimia olisi vielä riittänyt hieman pidemmällekin. Maratonajassani ei varmasti olisi hurraamista, mutta jo maaliin pääseminen olisi ensikertalaiselle lottovoitto.

Niinpä suihkun ja venyttelyn jälkeen uskaltauduin Helsinki City Marathonin sivuille. Tajusin, että maraton juostaan 18.8. eli samaan aikaan kun olemme minilomalla Cannesissa – maybe next time!

Huomenna (tai viimeistään ylihuomenna) lisää Tukholman sporttivaateshoppailuista, öitä!

Riika

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Cafe Sillen ja muut ihanat Tammisaaren kahvilat

Vielä kolmas kuvapainotteinen postaus tämän viikon Tammisaaren minilomaan liittyen. Lupaan, että tämä on viimeinen! ;) Huomenna ajattelin kertoa miten tälle päivälle kaavailemani vajaan 30 kilometrin lenkki meni. Ja tiistaina voisin kirjoitella hieman sporttimuodista ja viikonlopun -shoppailuista Tukholmasta :)

Btw, yritän kovasti etsiä lisätietoa light-juomien terveellisyydestä – tai sen puutteesta. Vinkatkaahan jos tiedätte hyviä kirjoja tai nettiartikkeleita! Tästäkin aiheesta tulossa postaus lähiaikoina jahka ehdin perehtyä aiheeseen.


Ensin kuitenkin Tammisaareen. Kuten jo olen aiemminkin kertonut, rakastamme kahviloissa istumista. Niinpä ei lienee yllätys, että kävimme Tammisaaressa kaikkiaan viidessä eri kahvilassa.

Smögen: Terveellisyyspisteet 7 1/2
Kierroksemme alkoi jo keskiviikkona Smögenistä, sillä kuulimme sen olevan auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin. Kahvilaa hehkutettiin lähialueen ainoana paikkana, josta saa ”aitoja tanskalaisia voileipiä” – ja hyviähän ne olivat! Leipien sisällä oli runsaasti kananmunaa ja majoneesia, joten älkää antako terveellisennäköisten katkarapujen leivän päällä pettää. Plussaa ruisleipäpohjasta, mutta kaiken kaikkiaan terveellisyyspisteet jäävät aika alhaisiksi. Kahvilan muu tarjoilu koostui pääosin makeasta. Naapuripöydissä näkyi mm. muhkeita porkkanakakkupaloja.

Paikkana Smögen oli muihin puutarhakahviloihin selvästi karumpi, vaikkakin terassi oli laaja ja laajeni osin puutarhan puolelle. Muu asiakaskunta on varsin iäkästä. Uskoisin, että turisteja ei juurikaan ollut.

Kahvilaa pyörittää pariskunta, joista toinen tulee Tanskasta. Varoitus: Herrasmiehen ruotsista oli varsin haastavaa edes saada Patrikin selvää. Itse pysyttelin ensimmäisessä stoppipaikassamme vielä suomenkielessä ja hän tuntui sitäkin ymmärtävän hyvin, mutta kaikki vastaukset tulivat jollain ihan muulla kielellä :)

HUOM: Avoinna tosiaan vain keskiviikkoisin ja lauantaisin.







Voffeli & Kaffeli: Terveellisyyspisteet 5
Smögenistä matkamme jatkuin torin laidalla sijaitsevaan Voffeliin & Kaffeliin. Kuten kahvilan nimestä voi jo päätellä, tämä toukokuussa avautunut paikka ei todellakaan ole sporttailijan ykkösvalinta. Vaikka en itselleni löytänyt listalta muuta kun Pepsi Maxin, oli paikka tunnelmaltaan kivoin sisäkahvila, jossa olen pitkään aikaan käynyt. Romanttinen sisustus oli työstetty ajatuksella (harmikseni en saanut kunnon kuvaa) – eikä ihme, omistaja oli hionut konseptia mielessään kymmenen vuotta. Kuulimme, että syksyksi valikoimiin on tulossa myös täytetyt perunat, mahdollisesti myös soppalounaat, jolloin terveellisyyspisteet toivottavasti nousevat.





Cafe Wilda: Terveellisyyspisteet 7 1/2

Aivan yöpaikkaamme vastapäätä sijaitseva monikulttuurinen kahvila Wilda valikoitui aamiaispaikaksemme torstaiaamuna hyvän brunssidiilin vuoksi: Kahvi/tee + voileipä + smoothie/jogurtti + pala kakkua kustansi kymmenen euroa. Olimme antimiin todella tyytyväisiä, joskin epäilen, että tilaamassani raparperismoothiessa oli kosolti sokeria… Eikä kanaleivässäkään oltu majoneesissa pihtailtu. Eli hyvää ja edullista, terveellisyys jäi kysymysmerkiksi. Sisäsisustus oli ok joskaan ei ihmeellinen, takapiha varsin karu.






Cafe Gamla Stan: Terveellisyyspisteet 7
Aamupalan nautittuamme suuntasimme vanhaan kaupunkiin, josta olimme saaneet vinkin kahdesta kivasta ulkoilmakahvilasta. Niistä ensimmäisessä eli Cafe Gamla Stanissa oli tarjolla kermaista mansikkakakkua, paria makeaa piirasta sekä rasvaisennäköisiä suolaisia piirakoita. Niinpä tyydyimme vain kahviin/teehen sekä pieneen mansikkakopalliseen.

Olen allerginen valkoisille muovikalusteille, joten suuri plussa pääosin puisista valkoisista puutarhakalusteista! Kalusteet oli aseteltu suurten varjojen alle varsin suureen sopivasti hämyiseen puutarhaan (pahoittelut, kameralle ei tallentunut hyvää yleiskuvaa).






Cafe Sillen: Terveellisyyspisteet 8 1/2
Kierroksemme viimeinen kahvila, Cafe Sillen, oli viehättävin paikka, jossa kävimme. Annoin sille myös korkeimmat terveellisyyspisteet. Tarjolla oli toki myös todella huonoja valintoja (kuten suussa sulavaa suklaakakkua), mutta myös salaattia. Jos sinulla on vain niukasti aikaa, suosittelemme Silleniä ehdottomasti ykköskohteeksi!

FYI: Ainakaan tätä kirjoittaessani Sillenin kotisivut eivät näytä toimivan, mutta voit yrittää www.sillenekenas.com 





 


Mainittakoon, että kaveri antoi (hieman liian myöhään) vinkin vielä Cafe Adasta. Kotisivuista ei hirmuisesti viisastu… Kommentoikaahan jos jollakulla on kokemuksia tästäkin!


Riikan asu 1: Valkoinen pikeepaita puhvihinoin Burberry, helmirannekoru Ralph Lauren

Riikan asu 2: Sinivalkoraidallinen toppi emma och malena (löytö Tammisaaren putiikista, itselleni uusi merkki, katsokaahan kotisivut, löytyy verkkokauppakin, joka toimittaa myös Suomeen!), siniset shortsit Mango

Patrikin asu: Harmaa pikeepaita DKNY ja harmaat shortsit Peak Performance, valkoinen vyö Tiger of Sweden, beiget loaferit Ecco



Hurjasti tsemppiä niille, jotka palaavat aamulla töiden pariin kuten allekirjoittanut!

Huomiseen,
Riika

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Näin selviät Tammisaaren kahvila- ja ravintolakierroksesta ;)

Ihanaa olla taas kotona ja päästä syömään kotiruokaa (ainakin vuorokauden verran ennen uusia seikkailuja)!

Itselleni on TODELLA tärkeää, että 1) tiedän tarkalleen mitä suuhuni pistän ja 2) pääsen syömään säännöllisesti viisi kertaa päivässä. Reissussa ollessa näistä molemmista joutuu tinkimään. Ravintolaruualla eläessä ei oikein koskaan tiedä mitä lautaselle koottu annos tarkalleen sisältää. Myös ruokailurytmi häiriintyy helposti. Tosin kuten blogin loppuosasta voi lukea, Tammisaaressa ei ollut ongelmana, etteikö ruokaa olisi saanut riittävästi ;) Päinvastoin. Itsekuri joutui koetukselle kahviloiden tarjoillessa toinen toistaan herkullisempia kakkupaloja ja piiraita. Varsin hyvin kuitenkin selvisin koettelemuksesta. Patrik herkutteli ansaitusti reilummin (hän on pitänyt supertiukkaa ruokavaliota vuoden alusta lähtien!). Niinpä olin erityisen ylpeä, että pidin linjastani kiinni kohtuullisen hyvin, vaikka toinen herkutteli vieressä. Yksi pala hänen vohvelista, suklaakakusta ja jäätelöannoksesta riitti minulle. Btw, olen tunnettu valtavana herkkusuuna (Patrik ei ole turhaan antanut lempinimeä Rohmatti ;)), enkä olisi koskaan uskonut että voisin tyytyä yhteen suklaakakkupalaan. Yleensä jo pieni pala makeaa on laukaissut hirmuisen makeanhimon, jota ei ole taltuttanut kun kokonainen Daim-kakku tai litra jäätelöä mansikkahillon kera. Upeaa huomata, että nykyisin pystyn nauttimaan makeasta pieninä annoksina.

Lupaan, että seuraavalla kerralla tulee runsaasti kuvia sekä lyhyet arvostelut yhteensä viidestä(!) kahvilasta, joissa kävimme kahden päivän aikana. Tänään muutama kuva keskiviikkoillan dinnerpaikasta sekä muutama vinkki, miten selvitä Tammisaaresta ilman lisäkiloja ;)

1. Pyydä rohkeasti erikoisannoksia.
 Tilaan monesti annoksen listan ulkopuolelta, mikäli terveellistä tai muuten mieluista vaihtoehtoa ei löydy valmiina. Esimerkiksi eilen lounastimme Cafe Sillenissä, jonka ainoa lounassalaattivaihtoehto oli feta-meloonisalaatti. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta en uskonut sen olevan tarpeeksi ruokaisa. Niinpä pyysin, että joukkoon lisätään kylmäsavulohta.

Katson listalta aina valmiiksi, mitä ruoka-aineita toisissa päivän annoksissa on ja ehdotan niiden lisäämistä. Tällöin henkilökunnan on vaikea kieltäytyä, kun tiedän, että kyseistä raaka-ainetta on saatavilla. Niin nytkin :)

Dinnerin nautimme ravintola Bossanovassa www.bossanova.fi/ (ei ehkä suositusten arvoinen..) ja jälleen sama juttu: Pyysin saada lohiannoksen raikkaalla salaatilla öljyisten kasvisten sijaan. Tämä onkin tyypillisin tapani tuunata ravintola-annoksia: vaihdan jonkun sen lisukkeen (perunan, riisin, pastan…) salaattiin.

2. Pyydä (salaatti)kastikkeet erikseen
Pyydän aina kaikki salaattikastikkeet erillisessä kulhossa, jotta voin itse annostella niitä haluamani määrän. Mikäli salaatti sisältää jo entuudestaan esim. rasvaista juustoa, ei salaattikastike ole perusteltu. Sama pätee kaikkiin muihinkin annoksiin: pyydän, että kastikkeet annostellaan lautasen sivuun niin, ettei ruoka ui kastikkeen seassa. Aina pyyntö ei syystä tai toisesta mene kokille saakka. Tällöin en tee siitä sen suurempaa numeroa, mutta 75-prosenttisesti näitä toiveita kuunnellaan.

3. Älä koske leipäkoriin
Lähetämme monesti leipäkorin suoraan tarjoilijan mukana keittiöön. Turha ottaa hyvältä tuoksuvaa tuoretta leipää edes pöytään omaksi kiusakseen! Ja näin leipä ei mene hukkaan kun tarjoilija voi suoraan viedä sen seuraavaan pöytään.

4. Päätä jo etukäteen otatko jälkiruokaa vai et
Itse pyrin jo ennen dinnerille menoa miettimään, onko päivän energiamäärässä tilaa vielä jälkkärille vai ei. Päätöksessä on myös huomattavasti helpompi pysyä, kun kertoo sen pöytäseuralaiselle etukäteen ;)  Itselleni Patrik on tässä aivan suunnaton apu; oma mieli meinaa välillä horjua siinä vaiheessa kun naapuriin kannetaan monikerroksisia suklaaunelmia.

Jos jälkiruokaan päädyt, suosi marjoja ja hedelmiä (vältä kuitenkin banaania). Niitä löytyy käytännössä JOKAISESTA ravintolasta, vaikkei niitä menulla olisikaan. Rohkeasti vaan kysymään!

5. Vältä alkoholia
Jos on ”pakko” juoda viiniä, valitse punaviini tai mahdollisimman kuiva valvoviini. Lisämotivaatiota alkoholin karttamiseksi voit hakea aiemmasta postauksestani.

6. Kahvilavinkki: Opettele nauttimaan teestä
Aina ei ole pakko ottaa kämmenen kokoista korvapuustia tai kermaista kakunpalaa. Tee on terveellinen ja kaloriton vaihtoehto, jossa riittää makuelämyksiä. Itse olen vielä noviisi; paljon vielä opittavaa ja maisteltavaa!






Knipan rakennettiin aikoinaan merenpäälle, koska kaikki kaupungin anniskelualueet oli jo käytetty. Näin ravintola onnistui saamaan anniskeluoikeutensa saaristolle varatuista luvista. Ei uskoisi, että rakennus on jo sata vuotta vanha!









Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Riika




torstai 26. heinäkuuta 2012

On the road - Sporttailijan Tammisaari

Saavuimme Tammisaareen keskiviikkoiltapäivänä. Olimme seuranneet sääennusteiden kehittymistä jo parin viikon ajan ja viimein luvassa piti olla muutakin kun pilviverhoa. Soitto majatalo Alapihaan ja auto kohti Tammisaarta, pieni kesäseikkailu alkakoon!

Majoituimme tässä sympaattisessa pienessä studiohuoneisto Altejéssa aivan ydinkeskustan kupeessa, josta löytyy vuoteet kolmelle. Parisänkyä huoneistosta ei löytynyt, mutta yhden yön selvisimme erossakin :) Varsin sympaattinen kahden pienen huoneen kokonaisuus kustansi 120 euroa yöltä. Huoneen isot ikkunat ovat suoraan kadulle, josta meni yölläkin muutama auto, joten herkkäunisen kannattaa varautua korvatulpin.



Torstaiaamuna pinkaisin ripeälle kävelylenkille Ramsholmenin ja Högholmenin puistometsäalueelle. Tammisaaren lounaiskulmaan jäävä metsäalue risteili toinen toistaan sympaattisempia metsäpolkuja. Kaikkein kapeimmat polut kannattanee tosin jättää tutkimatta, sillä kostea lehtimetsä on epäilemättä punkkien paratiisi. Alueelta löytyy myös merkitty luontopolku, jolta löytyy esimerkiksi Suomen korkein jalava :)  Karttoja luontopolulle saa mm. kaupungin infopisteestä torin kupeesta. Luonto tarjosi niin paljon ihmeteltävää ja ikuistettavaa, ettei lenkkistä meinannut tulla mitään :)  







Ramsholmenin länsireunalta löytyi myös ihastuttava uimaranta. Ehdottomasti kivempi, kuin kaupungin keskustassa sijaitseva. Högholmenin eteläinen kärki ja sen kiviset kalliot jäivät itseltäni valitettavasti näkemättä vatsan kurniessa aamupalaa.   


Mikäli kävelyreitti Ramsholmeniin saakka ei mahdu aikatauluun, kannattaa jäädä keskustan uimarannalle. Vinkkinä lapsellisille: Alueen kupeesta löytyy pontoonein eristetty valvottu "uima-allas" sekä vesiliukumäki. Uimarannan läheisyydestä löytyy myös minigolfrata.

Aikuisempaan makuun rannan toisesta reunasta löytyy hyväkuntoinen biitsikenttä. Olisipa ollut joukkue kasassa!



Tenniksen ystäville tiedoksi: noin viiden minuutin automatkan päästä keskustasta löytyi myös kolme massakenttää. Ainakin torstaisena iltapäivänä kaikki kentät olivat tyhjillään, eli hyvin mahtuu pelaamaan :)

Mikäli olisimme viipyneet pidempään, olisi alueeseen ollut ihana tutustua meloen. Pitää laittaa ensi kesän to do -listalle :) Paddlingsfabriken tarjoaa ainakin opastettuja retkiä ja kursseja. Kotisivuja kahlatessani jäi epäselväksi, voiko heiltä myös vuokrata kalustoa itsenäiseen retkeilyyn. http://paddlingsfabriken.fi/melonta/. Kertokaahan jos joku onnistuu tiedon sivuilta löytämään! Btw, seuraava  opastettu päivämelontaretki näyttää olevan jo parin päivän päästä lauantaina. Wää, olisi ollut ihana päästä mukaan…!

Toinen oiva tapa tutustua lähialueeseen on hypätä pyöränselkään. Lisää vuokrausmahdollisuuksista voit lukea Raaseporin matkailusivuilta.

Pidempää luontoretkeä saaristoon suunnittelevan kannattaa startata matkaan Tammisaaren luontokeskuksen kautta. Rannassa sijaitsevasta keskuksesta saa parhaat ohjeet ja kartat reitin suunnitteluun.

Lisää Tammisaaren saariston palveluista.


Ensi kerralla lisää Tammisaaren syntisen herkullisista kahviloista!

Aurinkoista torstaita toivotellen,
Riika