perjantai 31. elokuuta 2012

Maraton – Juostako vaiko eikö juosta?

Mainitsin m-sanan eilen ensimmäisen kerran julkisesti. Olen haaveillut maratonista pitkään ja seuraavan parin viikon aikana teen lopullisen päätöksen, osallistunko 23.9. järjestettävälle Espoon Rantamaratonille. Onko kukaan teistä osallistumassa?

Tunteeni maratonia kohtaan ovat hyvin ristiriitaisia. Toisaalta mietin miten upeaa olisi toteuttaa tämä pitkäaikainen haaveeni ja saavuttaa yksi virstanpylväs. Ihailen suuresti kaikkia siitä selvinneitä, sillä minulle maraton kertoo etenkin periksiantamattomuudesta.

Toisaalta mietin, mitä yritän todistaa itselleni (tai muille) maratonin juoksemalla. Eikö riitä, että juoksen pitkiä lenkkejä ihan vain omaksi iloksi ilman virallista mittausta? Välillä tuntuu, että maratonhypetys on viime vuosina karannut hieman käsistä. Lehdet ovat täynnä toiseen toistaan kattavampia maratonohjelmia ja joka toinen hehkuttaa juoksutuloksiaan HCR:n ja Tukholman maratonin jälkeen Facebookissa.

Entä mitä jos en pääse maaliin; miten noloa olisi luovuttaa kesken kaiken! Pikagooglailun  perusteella yleinen mielipide tuntuu olevan, että maratonkuntoon pääseminen vie puoli vuotta ja vaatii noin sata lenkkiä. Itse olen juossut vasta huhtikuun puolivälistä. Vaikka kuvittelin, että olisin juossut 2-3 kertaa viikossa, kertoo HeiaHeia toista. Juoksutreenejä on tullut vain 27 kappaletta eli keskimäärin puolitoista kertaa viikossa. Keskiarvoa vie alaspäin pari flunssajaksoa sekä mm. lomat, jolloin en ole reippaita kävelylenkkejä nopeammin liikkunut. Toisaalta, olen kyllä harrastanut runsaasti muuta liikuntaa. Hur som helst, miellyttävää maratonista ei tällä harjoittelutaustalla tule tulemaan.

Vaikka maratonille harjoittelu onkin ollut erittäin tärkeässä roolissa elämäntaparemontissani, itse maratonilla on vain vähän tekemistä terveyden edistämisen kanssa. Päinvastoin, maraton on elimistölle suuri rasitus, josta toipumiseen menee pitkään.
 
Vaikka järki kuinka sanoo, ettei maratonissa olisi (ainakaan vielä) järkeä, taidan silti tarttua tilaisuuteen. Olen paremmassa kunnossa kuin koskaan ja selvinnyt jo parista vajaan kolmenkymmenen kilometrin lenkistä, joten aivan mahdoton urakan ei pitäisi olla. Loskassa en aio talviaikaan juosta eikä ikinä voi tietää pystynkö treenaamaan ensi kesänä näinkään säännöllisesti. Joten enköhän selviä 42 195 metristä vaikka sisulla!

Alla venyttelyjen lomassa napattu kuva viime lauantain pitkän lenkin treeniasusta.

Toppi Reebok, juoksutrikoot Nike, lenkkarit Asics, GPS ja sykemittari Suunto



Ihanaa viikonloppua kaikille, tämä lähtee nyt salille ja illalla dinnerille meille uuteen ravintolaan. Raporttia tulossa :)


Riika

torstai 30. elokuuta 2012

Myönnytyksiä bodypumpista + kurkistus Niken syksyyn

Joko olette lukeneet uusimmat sporttilehdet? Itse sain syyskuun Fitin eilen päätökseen ja tänään on Sportin vuoro. Sen sijaan kaikki parin viikon aikana postiluukusta tipahtaneet muotilehdet odottavat vielä vuoroaan. Huomaa hyvin mikä aihealue kiinnostaa nykyään eniten :) 

Fitistä silmääni osui aivan lehden viimeisillä sivuilla esitetty ”kuukauden kysymys”, sillä olin aikonut sivuta samaa aihetta maanantaisen bodypump-kokeiluni johdosta. Lukijan kysymyksenä oli riittääkö kolme viikoittaista bodypumpia kiinteytykseksi vai pitäisikö hänen käydä salilla. ”Bodypump on kestovoimaharjoittelua, ja se sopii yhdeksi osaksi treeniohjelmaa. Mutta kun tavoitteena on kiinteytyminen, ainoana lihaskuntotreeninä se ei riitä”, kuului Fitin personal trainerin Timo Haikaraisen vastaus.

Blogiani jo pidempään lukeneet tietävät, etten ole bodypumpista juurikaan innostunut, sillä lihasten kasvattamiseen sen sarjat ovat aivan liian pitkiä ja vastaavasti aerobiseen treeniin valitsen mielummin juoksun tai fillaroinnin. Kielteisestä ennakkoasenteestani huolimatta menin tosiaan maanantaina Power-tunnille (joka on siis Elixian versio bodypumpista), sillä kaipasin ryhmäliikuntatuntia eikä muutakaan viikko-ohjelmasta löytynyt.

Olin todella yllättynyt miten kipeäksi sain jalkani, etenkin takareidet! Jestas, näin hajalle eivät ole jalat menneet edes 30-kilometrin lenkeillä! Eli vaikka lihaksia bodypumpissa ei saisikaan kasvatettua, voi se olla satunnaisesti hyvä lisä treeniini kestävyyden kehittämiseksi. Ainakin, mikäli laittaa tankoon riittävästi rautaa. Olenkin ajatellut, että voisin alkaa käydä Power-tunnilla kerran tai pari kuukaudessa.

Nyt olenkin sitten kävellyt pari päivää kuin puupökkelö. Oli pakko pitää juoksutaukoa eilinen ja tämä päivä, mikä ei ole maratonhaaveitani ajatellen hyvä juttu. Kyllä, kuulit ihan oikein; palataan tähän m-sanaan joku toinen kerta :)

Lopuksi ripaus sporttimuotia. Piipahdin viime lauantaina Niken flag ship storessa Kampin alakerrassa, jonne oli tullut jo monen monta syysihanuutta. Arvaatteko mitä lähti mukaani? :)







Jälleen täytyy kiitellä superystävällistä ja avuliasta henkilökuntaa. Oletteko huomanneet, että urheiluliikkeisiin on yleensä onnistuttu palkkaamaan erittäin elämänmyönteisiä ja valovoimaisia henkilöitä!? Muut (vaate)liikkeet saisivat ottaa mallia!

Riika

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tavoitteena Viivin rasvaprosentti :)

Eilisen ei-niin-mediaseksikkään aiheen jälkeen asiaa rasvaprosentista – niin omasta kuin missienkin :)

Olen mitannut rasvaprosenttiani huhtikuusta alkaen säännöllisesti kotikäyttöisellä vaa’alla, jonka Patrik bongasi meille netistä. En ole lukemista teille kuitenkaan raportoinut, sillä virhemarginaali näissä kotivaaoissa voi olla melkoinen. Mittarin lukema voi heitellä parillakin prosenttiyksiköllä peräkkäisinä päivinä sen mukaan, miten olen treenannut, syönyt ja nauttinut nesteitä. Pitkän aikavälin suunnan kotivaa’atkin kyllä näyttävät, jos seuraa esimerkiksi kuukauden keskiarvoa.

Eilen kävin kuitenkin Elixian kehonkoostumismittauksessa ja olin erittäin iloinen sen näyttäessä tasan 23 prosenttia. Edellisen kerran suoritin mittauksen niin ikään Elixiassa 17.4. eli reilut neljä kuukautta takaperin, ja tuolloin luku näytti jopa kolmeakymmentä! Itseni lisäksi myös personal trainer hieman hämmästeli varsin korkeaa lukemaa, ja muistutti, että epäterveellistä rasvaa oli luultavasti kerääntynyt runsaasti kehon sisäelinten ympärille. Viimeinen niitti elämäntapamuutokselleni oli lyöty.

Vaikka selvästi ollaan jo tultu alaspäin, on kehossani edelleen siis vajaat 14 kiloa rasvaa. Mielelläni antaisin näistä vielä pari kiloa pois :) Rasvaprosentin laskeminen liittyy oleellisesti myös tämänsyksyiseen vatsisprojektiin. Vaikka vatsalihakset olisivat kuinka suuret, ne eivät tule esiin, mikäli päällä on rasvaa. Ja vastaavasti taas toisinpäin, six packiä ei saa aikaan pelkällä paastolla, vaan lihaksia täytyy rakentaa systemaattisesti.

KuntoPlussan arvion mukaan ”naisen vatsa näyttää litteältä ja lihaksetkin näkyvät aavistuksen, jos rasvaprosentti on alle 20 ja vatsalihakset ovat tarpeeksi vahvat.” Väittäisin, että vatsani on jo litteä rasvaprosentin ollessa muutaman prosenttiyksikön korkeampi. Vielä pari kiloa aiemmin siinä näkyi pienoinen kumpu, mutta nyt sekin on sulanut. Mutta sen allekirjoitan, että vatsalihakset eivät ohuen rasvakerroksen alta vielä juurikaan näy.

Samassa jutussa todetaan, että ”miehen täytyy puristaa rasvaprosenttinsa alle viiteentoista.  Molemmat lukemat ovat vielä turvallisen terveellisiä.” Tämän allekirjoitamme täysin.

Etenkin salilla ahkerasti treenaavien kannattaa seurata rasvaprosenttia ja mittanauhan lukemia pelkän painon tai painoindeksin sijaan. Painoindeksin haasteena on, ettei se ota huomioon lainkaan kehon lihasmassaa. Lihaksikkaalla henkilöllä vaaka ja painoindeksi voivat näyttää ylipainoa, vaikka rasvaprosentti on todellisuudessa alhainen. Patrik on tästä hyvä esimerkki. Painoa on kertynyt jopa 96 kiloa ja painoindeksikin on huomattavan korkea 25, mutta rasvaprosentti on 14 prosenttia.

Loppuun vielä pieni kevennys: Rasvaprosentista googlaillesani törmäsin tähän Iltasanomien juttuun tammikuulta 2010, jossa listataan ko. vuoden missikandidaattien rasvaprosentit. Tulokset vaihtelivat 22,9 – 29,8 prosentin välillä, paitsi Viivi Pumpasen tulos oli 20,0%. Huomattavaa on, että Viivillä ei ole kuitenkaan alhaisin painoindeksi (19,3). Useammallakin kilpasisarella painoindeksi on matalampi, mutta siitä huolimatta heillä on huomattavasti korkeampi rasvaprosentti (esimerkiksi eräällä kilpailijalla painoindeksi 18,7, mutta rasvaprosentti 26,8%). Viivi onkin aina erottunut timmillä, sporttisella (ei kuitenkaan liian laihalla) vartalollaan. Hyvä Viivi! Yllättävän korkeisiin lukemiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella, sillä kuten sanoin, virhemarginaali edullisissa mittareissa on suuri.

Alla vielä ripaus muotia ja sunnuntainen brunssiasu. Pakko kyllä mainita, etten todellakaan ollut seurueemme parhaiten pukeutunut. Tyylipisteet menivät herralle, joka oli valinnut ylleen viininpunaiset housut ja valko-sinisiraidallisen kauluspaidan. Ihanaa, kun miehetkin ovat lisänneet vaatekaappiinsa väriä!

Päivän asu: Pitsihame Zara, t-paita Sandro, kengät Zinda Ziosta, riipus Dyrberg/Kern, kello Rosendahl, pikkuinen nahkalaukku tuliaisia joltain matkalta



Loppuun vielä pari kuvaa Kiilan brunssista. Todettakoon lyhyesti, ettei se aivan vastannut odotuksia. Brunssi oli verrattain edullinen (19,90€), mutta mielummin maksan hieman enemmän laadukkaammasta tarjoilusta ja tunnelmasta. Seura oli onneksi hyvää ja kiva aina testata uusia paikkoja!




Huomiseen!
Riika

tiistai 28. elokuuta 2012

Valkoinen hymy ja hammasherätys :)

Kauniit valkoiset ja hyvin hoidetut hampaat ovat tärkeä osa valloittavaa hymyä. Suun terveydellä on myös tärkeä merkitys meidän koko terveydelle ja hyvinvoinnille. Tehokkain tapa suun terveyden edistämiseen on hampaiden säännöllinen harjaus. Silti vain 46 % suomalaismiehistä ja 77 % naisista ilmoittaa harjaavansa hampaansa kahdesti päivässä. Ienvälien puhdistuksesta en tutkimustuloksia löytänyt, mutta väittäisin, että hammaslangan säännöllinen käyttö kuuluu vain harvan rutiineihin.

Vuosituhannen vaihteessa tehdyssä laajassa Terveys 2000 -tutkimuksessa todettiin, että suun sairaudet olivat maassamme yhä yleisiä. Syventyneitä ientaskuja oli kahdella kolmesta, omassa ikäluokassani eli 30–34-vuotiailla tutkituillakin joka toisella. Kariesta oli joka kolmannella.

Suun alueen sairaudet ovat salakavalia, sillä ne voivat edetä pitkälle oireettomina. Mikäli hampaita harjatessa ikenistäsi tulee verta, on se selvä merkki ientulehduksesta. Hoitamattomana ientulehdus voi edetä hampaiden kiinnityskudoksiin saakka, kunnes hampaat alkavat heilua ja irrota. Tulehtuneista ikenistä voi levitä bakteereita myös muualle elimistöön.

Itse havahduin hampaitteni puutteelliseen hoitoon tämän vuoden alussa käydessäni ensimmäistä kertaa yksityisellä hammaslääkärillä. Pakko tunnustaa, että olin siihen saakka saanut nauttia YTHS:n palveluista, sillä olin pitänyt toista opiskelupaikkaa holdissa TaiK:ssa… Nyt oli kuitenkin korkea aika tehdä tilaa YTHS:n palveluja enemmän tarvitseville. Hammaslääkäri ja suuhygienisti pitivät minulle pitkän puhuttelun hampaiden hoidosta – tai siis hoitamattomuudesta. Yhtään reikää ei löytynyt ja kaikki oli päällisin puolin kunnossa, mutta etenkin alahampaissani oli ientulehdusta, josta en ollut lainkaan tietoinen.

Sain ohjeet ienvälien puhdistamiseen ja jo parin viikon jokailtaisen hoidon jälkeen tilanne oli jo huomattavasti korjaantunut! Nykyisin puhdistan hammasvälit vähintään kerran viikossa.

Btw, ko. hammaslääkärin mukaan iänvälit tulee puhdistaa ENNEN hampaiden pesua. Tästä olin saanut aiemmin ristiriitaisia ohjeita. Mutta kieltämättä plakin irrottaminen hammaslangalla ennen harjausta kuulostaa järkevältä, sillä harja ohjaa hammaskiven lopullisesti pois hampaan pinnalta.

Varmin tapa huolehtia suun hyvinvoinnista (ahkeran harjauksen lisäksi!) on käydä säännöllisesti hammaslääkärillä tarkistuksessa. Hammaslääkäriin voi ja PITÄÄ siis mennä jo ENNEN kuin hampaita vihloo!

Noin puolet hammaslääkärikäynneistä tapahtuu yksityislääkäreiden vastaanotolla. Jokainen vastaanotto saa hinnoitella palvelunsa itse. Itselläni oli mielikuva, että hampaidenhoito olisi hirmuisen kallista, mutta yllätyin viimeksi positiivisesti. Mm. täältä löytyy tilastoja keskimääräisistä hinnoista. Näistä taksoista saa vielä Kelan korvauksen, joka on tyypillisesti hoidosta hieman riippuen noin 40 prosenttia. Itse kävin Kampissa Megakliniikalla, joka mainostaa paitsi edullisia hintojaan, myös sitä, että hampaasi voidaan laittaa kuntoon vaikka yhdellä kertaa. Itse makasin samassa huoneessa, ja sen sijaan että minun olisi tarvinnut tulla paikalle kahdesti, tapasin ensin hammaslääkärin ja sen jälkeen huoneeseen tuli hygienisti. Perin toimiva konsepti siis!


Entä mitä hammashuollossa tulee sitten muistaa?

1. Hampaiden säännöllinen harjaaminen kahdesti päivässä aamuin ja illoin. Etenkin jos aiot pistää suuhusi aamupalalla jotain hapanta, kuten tuoremehua, harjaa hampaasi jo ENNEN aamiaista. Muuten harjan hankaava liike voi tuhota hampaiden kiillettä.

Kunkin harjauksen tulisi kestää 2-3 minuuttia. Olen huomannut, että itseni on vaikea saada aikaa kulumaan vain seisomalla kylpyhuoneen peilin edessä. Asia helpottuu huomattavasti, kun lukee samanaikaisesti vaikka sporttilehteä – tai blogia ;)

HUOM: Kun lopetat hampaiden harjaamisen ja olet sylkenyt ylimääräisen tahnan vaahtoinen lavuaariin, älä purskuta hampaitasi enää vedellä. Tällöin hammastahnan suojaavat ainesosat jäävät hampaiden pinnalle suojamaan :)

2. Ienvälien puhdistaminen kahdesti viikossa (Hammaslääkäriliiton suositusten mukaan).
Itse olin pitkään kokenut ienvälien puhdistamisen hammaslangalla työlääksi ja jotenkin sotkuiseksi. Lanka ei meinannut pysyä kunnolla käsissä eikä sillä ulottunut takahampaisiin. Onneksi Megaklinikalta vinkattiin näistä plackerseista eli muovitikun päähän valmiiksi viritetyistä hammaslangoista. Suosittelen lämpimästi, enää en voisi olla ilman ja myös toimistopöydän laatikosta löytyy oma pussinsa  :)

3. Mieti mitä suuhusi laitat ja milloin
Vältä sokeripitoisia ja happamia tuotteita sekä napostelua pitkin päivää. Tämä aihe on niin laaja, että palataan siihen joskus toisen postauksen merkeissä.


Todettakoon vielä, että ainakin täällä Suomessa elää vahvasti uskomus, jonka mukaan perintötekijöillä olisi suuri merkitys hampaiden reikiintymiseen. Itsekin olen ajatellut, että onpa käynyt hyvä onni että olen tullut hampaiden osalta isänpuolen sukuun. Hammaslääkäriliiton mukaan tällaisesta perinnöllisestä taipumuksesta ei ole olemassa näyttöä; lapsi voi periä kotoa puutteellisen tavan hoitaa suuta ja hampaita. Napakasti todettu.

I know, hieman tylsä aihe… Mutta niin tärkeä! Toivottavasti lisäinfo ja oma ”hammasherätykseni” motivoi teitäkin entistä huolellisempaan huoltoon  :)

Riika


Lähteet mm.:
Suomalaisten aikuisten suunterveys, Terveys 2000 –tutkimus, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, B16 / 2004 www.ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/julkaisusarja_b/2004b16.pdf
www.terveyskirjasto.fi
www.hammaslaakariliitto.fi

maanantai 27. elokuuta 2012

Strategiset mitat

Lupasin palata uusiin mittoihini hehkuttaessani viime viikolla kokonaan uudelle kymmenykselle pääsemistä. Sunnuntaiaamuna ehdittiin viimein napata mitat sekä räpsäistä muutama kuva omiin arkistoihin. Etenkin nyt kun aion keskittyä syksyn mittaan vatsiksiin, on mukava kun on lähtötilanne taltioitu. Suosittelen teillekin!

Olen ottanut mittoja huhtikuun lopusta (en siis aivan alusta) noin kuukauden välein (edellinen postaukseni samasta aiheesta on luettavissa täältä). Mittaus on suoritettu viidestä kohdasta (tai itse asiassa kuudesta, mutta jääköön se strategisin raportoimatta ;)). Mainittakoon, että tuo navan alta otettu mitta on ollut hyvä lisä, sillä sen saa aina otettua varsin tarkasti juuri samasta kohtaa. Levein kohta pepun päältä ei siis ole lantio, vaan selvästi sen alta. Se mihin lantio asettuu, on niin subjektiivinen käsite, että totesin tämän mitan olevan paremmin vertailtavissa.


Mitat ovat kaventuneet kauttaaltaan, mutta vähinten kuitenkin lantion, pepun ja reisien seudulta, vaikka olenkin tehnyt paljon aerobista rasvanpolttoliikuntaa. Rasva lähtee tutkitusti viimeisenä juuri tältä alueelta. Ja vastaavasti ensimmäisenä rasva palaa keskivartalolta ja käsivarsista, kuten omista lukemistanikin voi havaita. Itselläni tosin lähtötilannekin oli lantion osalta verrattain hyvä eli olen aina kokenut sen suhteellisen sopusuhtaiseksi. Kapea vyötärö sen sijaan on ollut aina kateissa, mutta vähitellen sekin alkaa erottua :) Tiimalasia kropastani ei tule koskaan (eikä tarvitsekaan), joten keskityn korostamaan muita parempia ominaisuuksia :)

Mittanauhan lisäksi muutoksen voi todeta vanhoja vaatteita sovitellessa. Viikonlopun ostoskierroksella hämmästelin jälleen, että mahduin esimerkiksi Tigerin koon 32 hameisiin! Vanhat hameeni kyseiseltä merkiltä ovat kokoa 38 eli peräti kolme kokoa ollaan tultu alaspäin, jee. Vastaavasti Ranskassa Sandrolla tekemäni ostokset olivat kokoa 1. Olen alkanutkin kovasti sympatisoida pienikokoisia siroja ystäviäni, jotka ovat luonnostaan itseäni huomattavasti kapoisempia. Miten vaikeaa pienikokoisten voikaan olla löytää esim. toimistovaatteita!
 
Alla vielä asukuva lauantailta, jossa piipahdin mm. shoppailemassa ja Patrikin kanssa katsomassa Miss Farkku-Suomen. Suosin leffateatterivalinnoissa kotimaisia elokuvia. Ne ovat useimmiten äärimmäisen hyviä (myös tämänkertainen!) ja lisäksi on kiva tukea kotimaisten ammattilaisten työtä. Block buster -jenkkileffat ehtii kyllä katsoa sitten kun ne on julkaistu DVD:nä.  

Päivän asu: Trenssi Tiger of Sweden, t-paita twist&tango, farkut Vila, piikkarit Rizzo, pöllökoru Cannesista, luottolaukku Burberry




Sporttista viikkoa toivotellen,
Riika

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Uudet silmäteräni - Gel -Nimbus 14

Olipa kiva viikonloppu! Miten kahteen päivään mahtuikaan pitkä juoksulenkki, shoppailua, muotinäytös, elokuvissa käynti, drinksut ystävän kanssa, kaksi salikäyntiä, brunssi Patrikin perheen kanssa ja vielä koko asunnon siivoaminen?! Paljon kerrottavaa teille!

Lauantaipäivä alkoi 27 kilometrin lenkillä ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt aikoihin. Hän vei minut aivan uusiin lenkkimaastoihin mm. Keskuspuistoon ja mikä parasta, saimme vaihdettua kuulumiset ajan kanssa. Hän on meistä kahdesta huomattavasti kokeneempi juoksija, joten sain myös monia hyviä tekniikkavinkkejä mm. juoksuasennostani. Kiitos vielä J!

Puolimaraton taittui kevyesti, mutta sen jälkeiset kilometrit olivat kyllä varsin raskaita. Tilannetta ei helpottanut se, että vasemmanpuoleista jalkaterää alkoi taas pakottaa oikein urakalla. Vasen jalkani on selvästi suurempi ja pitkillä lenkillä jalkojen turvotessa tämä tulee ikävällä tavalla esiin. Etenkin alamäet ovat tuskaisia.

Niinpä päätin, että lähden kotiin päästyäni lenkkariostoksille. Suuntasin iltapäivällä suoraan Kampin keskuksessa sijaitsevaan juoksijoiden erikoisliikkeeseen 4Runnersiin. Lenkkareiden koot olivat näin loppukesästä jo aika vähissä, mutta löysin kun löysinkin kengät, joissa yhdistyi erinomaiset tekniset ominaisuudet ja silmää miellyttävä ulkonäkö. Eikös ole ihanan värikkäät! Näillä juostessa ei voi olla tulematta hyvälle mielelle :)

 

Olen aina vannonut Asicsin nimeen, ja siihen päädyin nytkin, vaikka muitakin sovittelin. Valitsimme minulle Gel -Nimbus 14 lenkkarit, jotka antavat riittävästi tukea pitkille lenkeille. Myös aiemmat mustat kuvissakin vilahtaneet lenkkarini ovat Gel -Nimbukset, mutta järeämmät, enempi maastoon soveltuvat. Nämä tuntuivatkin niihin verrattuna ihanan keveiltä. En malta odottaa, että pääsisin jo testaamaan miten ne rullaavat!

Uskoakseni 4Runnersilta löytyy Helsingin (ainakin keskustan) laajin valikoima laadukkaita lenkkareita

Olisin voinut ottaa kengät myös lievällä ylipronaatiolla, mutta aion korjata tämän asian vaihtamalla näihin neutraaleihin kenkiin Footbalancen räätälöidyt pohjalliset, joita minulta löytyy jo entuudestaan oltuani mukana heidän tuotekehitysprosessissa.  Ja nämä ovat onneksi kiertojäykät vahvasti tuetut kengät, joten ne istuvat napakasti jalkaani ja sopivat mainiosti lievästä ylipronaatiosta kärsiville.

Loppuun vielä 4Runnesin asiantuntevan henkilökunnan vinkit siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon juoksukenkiä ostaessa:

1. Mieti millaiseen käyttötarkoitukseen kengät tulevat; spurtteihin vaiko pitkille lenkeille? Millaisella alustalla juokset? Omien mieltymysten lisäksi nämä seikat vaikuttavat siihen kuinka tuetun kengän tarvitset.

2. Tutkituta onko sinulla mahdollisesti yli- tai alipronaatiota eli supinaatiota. Helpoiten tämä selviää, kun menet asiantuntevaan urheiluliikkeeseen, jonka henkilökunta osaa tehdä havainnot juoksuaskellustasi tarkastelemalla. Ota kenkäostoksille mukaan myös vanhat lenkkarisi sekä mahdolliset pohjalliset. Niiden mahdolliset kulumat saattavat kertoa asiantuntevalle myyjälle askelluksestasi. Lue lisää askelluksesta esimerkiksi Juoksija-lehden kotisivuilta.
 
3. Älä valitse liian pieniä kenkiä – etenkään, jos juokset pitkiä matkoja. Sain karvaasti oppia virheostosten kautta, että kenkiä ostaessa pitäisi jäädä sentti tyhjää tilaa varpaiden päähän. Mielummin kuulemma vähän liikaa, kuin liian vähän, kunhan kenkä istuu muualta hyvin.

Erikoismaininta myös erittäin ystävällisestä ja asiantuntevasta henkilökunnasta!

Mainittakoon vielä, että Asicsin sivuilta löytyy sähköinen kenkäapuri, jolla voit esitutkia mahdollisia vaihtoehtoja.

HUOM: Tarkistakaahan kaikki missä kunnossa lenkkarinne ovat! Itse ainakin välillä havahdun siihen, ettei tule vaihdettua urheilukenkiä tarpeeksi usein. Pari kertaa vuodessa pidettäviin Louboutin juhlakorkkareihin kyllä voi laittaa helposti pari satasta, mutta sitten meinaan pihistellä kengissä, joita käyttää lähes päivittäin. Kuulostaako tutulta? :)

Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille!
Riika

P.S. Ihanaa kun vatsistreeni on kiinnostanut teitä! Testailin liikkeitä ahkerasti jo perjantaina ja tänään. Julkaisen oman ohjelmani ensi viikon loppuun mennessä. Voin jo luvata, että siitä tulee melkoisen rankka! :)

lauantai 25. elokuuta 2012

Gluteeniton ruokavalio – Mikä se on?

Trendit ovat tärkeitä myös ravintoasioissa. Ensin tuli atkins, sitten karppaus, nyt gluteeniton ruokavalio. Mitä tämä viimeisin villitys pitää sisällään? Mihin gluteenittomuus perustuu ja kenelle sitä suositellaan? Otetaan selvää!

Gluteenittomalla ruokavaliolla viitataan ravintoon, joka ei sisällä lainkaan viljojen kuten vehnän, ohran ja rukiin sisältämää valkuaisainetta gluteenia. Vielä muutama vuosi takaperin gluteeniton ruokavalio kiinnosti vain keliaakikkoja. Hiljattain se on saanut kuitenkin paljon huomiota etenkin Yhdysvalloissa ja Briteissä. Sen tunnetuimmat kannattajat ovat Gwyneth Paltrow ja Victoria Beckham, ja tilasipa Chelsea Clinton hääkakkunsakin gluteenittomana. Ruokavalion puolestapuhujat kertovat sen nostavan energiatasoja sekä kaventavan erityisesti vatsanseutua. Gwynethin ja Victorian kapeaa uumaa katsellessa herää kieltämättä ajatus voisiko tässä olla tosiaan jotain perää :)

Terveydellisistä syistä vain harva tarvitsee ehdotonta gluteenitonta ruokavaliota. Keliaakikkoja on verrattain vähän, mutta niillä kenellä se on, tauti aiheuttaa erittäin voimakkaita oireita jo hyvin pienestä viljamäärästä. Keliakian tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta, mutta sen puhkeamiseen tarvitaan tietty perinnöllinen alttius. Taudin todentaminen on yleensä vaikeaa, sillä oireet voivat vaihdella suurestikin eri henkilöiden välillä. Gluteeniherkkiä on viimeisimmän tutkimusten mukaan sen sijaan verrattain paljon. Sen oireisiin kuuluu mm. vatsakivut, mahan sekaisin meneminen ja turpoaminen. Epäilen, että itsellänikin on jonkinasteinen herkkyys.

Myös painoaan tarkkailevat ovat näkevinään gluteenittomuudessa hyötyjä. Tutkimustuloksin yhteyttä paremman painonhallinnan ja gluteenittomuuden välillä ei ole kuitenkaan todistettu.

Mikäli gluteeniton ruokavalio silti kiinnostaa, tulee sitä harkitsevan ymmärtää, ettei kyseessä ole helppo dietti, jonka noudattaminen onnistuu muutaman ruoka-aineen poisjättämisellä. Vehnän, ohran ja rukiin karsiminen kuulostaa helpolta. Monimutkaisemmaksi asian tekee se, että gluteenia lisätään moniin ruokiin (joista et heti olettaisi gluteenia löytyvän) mm. parantamaan ruokien tekstuuria. Esimerkiksi monet salaattikastikkeet sisältävät gluteenia.

Entäs ne hyvät uutiset? Viljojen korvikkeeksi gluteenitonta ruokavaliota noudattavat voivat valita esimerkiksi riisiä, tattaria, maissia tai hirssiä. Karppauksessa sen sijaan vältellään tiukimmillaan viljojen lisäksi kaikkia hiilihydraattipitoisia ruokia.

Omat gluteenittomat kokeiluni ovat vähäisiä. Tilasin Cannesin paluulennolle gluteenittoman aterian kasvisten toivossa. Kuinka ollakaan sain gluteenittomiin jauhoihin tehdyn sämpylän, joka maistui mielestäni aivan tavalliselle vaaleahkolle sämpylälle. Vaikea nähdä, että se olisi ollut mitenkään perinteistä sämpylää terveellisempi vaihtoehto.

Erilaiset diettitrendit tulevat ja menevät. Uskon, että itse tulen noudattamaan nykyistä vähähiilihydraattista ruokavaliotani hamaan tulevaisuuteen. Syömisestä ei kannata tehdä liian monimutkaista. Tärkeintä on löytää se itselleen sopivin ruokavalio, jota pystyy noudattamaan lopun elämää.


Alla vielä muutama iltakävelyltä napattu kuva jo parin viikon takaa. Kapinoin aikoinani (väliaikaista!) muuttoa Lauttasaareen, mutta ruvettuani kävelemään ja lenkkeilemään olen alkanut pitää saaresta paljonkin. Vaikka haemmekin nyt asuntoa aivan eteläisestä Helsingistä, pidän hyvin mahdollisena, että palaamme vielä joskus Lauttasaareen. Meren läheisyys, hyvät kulkuyhteydet Helsinkiin ja erinomaiset ulkoilumahdollisuudet tekevät tästä oikeastaan varsin mainion paikan :)

Riikan asu: Neule Polo Sport, shortsit Mango, vyö Henri Lloyd, kengät Puma, lippis Patrikin tuliaisia Hampurista, koru lahja ystävältä







Energistä viikonloppua toivotellen,
Riika


Lähteet mm. 
www.womenshealthmag.com/health/gluten-free-diet#ixzz24V5twfid
www.shape.com/latest-news-trends/will-gluten-free-diet-help-your-workouts
www.keliakialiitto.fi

perjantai 24. elokuuta 2012

Tartu kanssani vatsishaasteeseen! Osa 1

Ketkä ovat valmiita vatsishaasteeseen? Ajattelin, että ottaisin keskivartalon seuraavaksi suurennuslasin alle ja olisi hurjan kiva, jos joku teistäkin innostuisi lisäämään vatsarutistuksia viikko-ohjelmaansa. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia projektin edetessä molemmin puolin :)

Nyt kun ylimääräiset kilot ovat vähitellen sulaneet, motivaatio vatsalihasten treenaamiseen on huipussaan. Ja vaikka kesä meni jo, aina on oikea hetki kehittää core-alueen lihaksia. Naistenlehdet ovat täynnä ”bikinikuntoon kuudessa viikossa” -tyyppisiä juttuja toukokuun kynnyksellä, mutta jokainen liikuntaa vähänkään harrastava tietää, että silloin ollaan jo pahasti myöhässä seuraavaa rantakautta ajatellen. Hukkaan treenaaminen ei tietenkään silloinkaan menen – ja tulee se kesä taas seuraavanakin vuotena ;)

Jotta osaisin valita vatsalihastreeniin liikkeitä tarpeeksi monipuolisesti, kertasin vielä keskivartalon anatomiaa. Oman kehon ymmärtäminen auttaa ainakin itsenäni siinä, että osaan treenatessa keskittää ajatukseni oikeaan kohtaan. Kokeilkaa vaikka – kun ajattelette rutistuksen aikana vatsalihaksianne, treeni tehostuu välittömästi.

Päällimmäisenä ihokudoksen alta löytyy suora vatsalihas (musculus rectus abdominis). Sen läpi kulkee kolme jännejuovaa, jotka treenattuna tuovat esiin ns. pyykkilautavatsan. Sen molemmilta puolilta löytyy kahdessa kerroksessa vinot vatsalihakset - uloimmat vinot vatsalihakset eli musculus obliquus externus abdominis, sekä sisemmät vinot vatsalihakset eli musculus obliquus internus abdominis. Keskellä kaikista sisimpinä sijaitsevat poikittaiset vatsalihakset. Niiden tehtävänä on mm. vetää vatsaa sisään. Osansa tiukassa korsetissa on myös neliskulmaisella lannelihaksella (musculus quadratus lumborum).

Pahoittelut kehnosta kuvanlaadusta! Netistä ei löytynyt millään kuvaa, jossa eri lihakset olisi esitetty omana kerroksenaan, joten kirjan valokuvaaminen oli hätäratkaisu.

Kuva: "Menestyjän kuntosaliharjoittelu & ravitsemus", Aleksi Niemi

Suorille vatsalihaksille perinteisimmät harjoitukset ovat vatsarutistus ja istumaannousu, joista löytyy paljon erilaisia variaatioita – lattialla, telineessä, pallon päällä tai koneessa tehtynä. Aleksi Niemen perusteellisessa kuntosaliharjoittelua käsittelevässä kirjassa (Mensetyjän kuntasaliharjoittelu & ravitsemus) selitetään, että rutistuksen ja istumaannousun erona on, että rutistuksessa vain rintaranka nousee irti lattiasta. Istumaannousussa noustaan nimensä mukaisesti pidemmälle, jolloin myös ristiselkä irtoaa lattiasta. Näiden liikkeiden tehoa voi lisätä pysäyttämällä rutistuksen yläasennossa hetkeksi ja pitämällä staattista jännitystä hetken yllä.  Istumaannousuissa kannattaa muistaa, ettei nouse liian ylös, sillä tällöin lihastuntuma ja jännitys katoaa. 

Kuva: KuntoPlus

Toinen tärkeä treeniryhmä suorille vatsalihaksille on erilaiset jalkojen nostot joko riipunnassa tai lattialla maaten sekä linkkuveitsirutistus. Nämä ovat verrattain raskaita liikkeitä, joten itse tykkään aloittaa vatsatreenini näillä. Näiden lisäksi on toki suuri joukko erilaisia hieman erikoisempia liikkeitä.

Kuva: KuntoPlus

Vinoille vatsalihaksille ja neliskulmaiselle lannelihakselle tehokkaita harjoitusmuotoja ovat erilaiset vinoon tehtävät rutistukset, kylkinostot sekä taivutukset joko käsipainoilla tai alataljassa. Nämä ovat omia suosikkejani, sillä etenkin alataljassa tehtynä koko kroppa jännittyy mukavasti ja tuo lihakset esiin :)

Kuva: KuntoPlus

Syville vatsalihaksille tehoaa hyvin myös erilaiset staattiset pidot kuten ns. lankku. Itse tykkään tehdä tämäntyyppiset liikkeet treenin päätteeksi. 

Kuva: KuntoPlus

Jatkan aiheeseen tutustumista ja palaan asiaan, kunhan olen speksannut oman vatsistreenini. Mutta alkakaahan teki jo siellä viritellä mindsettianne vatsispainoitteiseen syksyyn. Lupaat, ettette tule katumaan ensi keväänä biitsillä ;)


Alla vielä ripaus muotia. Olin aamulla kiskonut jo fillarointivaatteet ylle, kunnes Patrik soitti ulos ensimmäisenä ehdittyään kertoakseen, että ulkona sataa melkoisesti. Niinpä vetäisin ylleni nämä rennot reppuun jo pakkaamani vaatteet. Tyylillisesti vihertävä uusi Tigerin trenssi olisi ollut takiksi parempi valinta, mutta kieltäydyn vielä sinnikkäästi niin syksyisestä väriyhdistelmästä. Elokuussa saa vielä pukeutua puuteriin :)

Päivän asu: Bikerhenkinen nahkatakki Zara, farkut Vila, ruskea punosvyö muistaakseni Andiata, balleriinat LV, T-paita ja pöllökoru molemmat tuliaisia Cannesista - paita uudelta ihastukseltani Sandrolta ja koru joltain massaketjulta (en muista nimeä)

 





Viininpunaisesta laukusta mainittakoon, että olen ollut erittäin tyytymätön Diorin laukkuihin. Ensin hankin tämän Ladyn klassikkomallin, johon rakastuin ensisilmäyksellä. Mutta jo parin kuukauden jälkeen toinen hihna, josta kirjaimet roikkuvat irtosi. Hihna, kirjaimet ja itse laukkuosa on kiinnitetty toisiinsa pienen pienellä ruuvilla, joten korjaaminen ei ollut mahdollista mitenkään muuten kuin Pariisiin lähettämällä. Vihdoin ja viimein sain laukun noin parin kuukauden jälkeen korjattuna takaisin, mutta hyvin pian ruuvi petti samasta kohdasta :/   Annoin kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden ja hankin kuvassa näkyvän punaisen syyskaunottaren. Sen nahka meni kuitenkin erittäin nopeasti, jo muutamassa kuukaudessa, kuluneen näköiseksi sangoista sekä kassiosan yläreunasta. Alta kuultaa vaalea nahka, joten ei todellakaan voi puhua tyylikkäästä patinasta kuten monien muiden klassikoiden kohdalla. Esimerkiksi Mulberryn, LV:n tai Chanelin kanssa ei ole ollut vielä kertaakaan ongelmia. Dior-kokeiluni päättyi tähän. Onko kellään vastaavia kokemuksia?


Liikunnallista viikonloppua jo toivotellen,
Riika

torstai 23. elokuuta 2012

Sporttailijan vadelma – marjojen kuningas

Tekipä hyvää päästä tänään piiiitkästä aikaa salille. Päivä ei ollut niitä parhaimpia, joten oli ihana purkaa paineita ja saada ajatukset pois työasioista. Kotiin päästyäni täällä odottikin ihana yllätys. Patrik oli kuullut jo iltapäivällä äänestäni, että kaipaisin piristystä ja ostanut ruusun sekä tuoreita marjoja. <3 

Marjat ovat meidän suurinta herkkua ja kuuluvat jokapäiväiseen ravintoomme. Niissä ei ole käytännössä lainkaan rasvaa eikä proteiinia, joten niiden energiasisältö on pieni ja glykemiaindeksi (GI) on varsin alhainen. Tämä tarkoittaa, että marjat antavat energiaa verrattain hitaasti eivätkä ne aiheuta voimakkaita verensokeripiikkejä.  Täten ne sopivat hyvin syötäviksi myös ennen urheilusuoritusta tasaamaan verensokeria koko treenin ajaksi.

Niukasta energiamäärästä huolimatta marjoissa on runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja. Ravintoainetiheydeltään ne ovatkin ylivoimaisia ja etenkin painoaan tarkkailevalle marjojen syönti on erityisen järkevää.

Vitamiineja voi toki ottaa myös purkista, mutta etenkään marjojen tuhansia erilaisia antioksidanttiyhdisteitä pillereillä on vaikea korvata. Antioksidantit auttavat elimistöä torjumaan haitallisia hapettumisprosesseja esimerkiksi ihossa ja muualla elimistössä. Ne myös vahvistavat elimistön luonnollista vastustuskykyä. Urheilijan tulee tietää, että antioksidantit myös suojelevat lihassoluja rasitusvaurioilta, nopeuttavat palautumista ja parantaa vastustuskykyä. Keinotekoisissa antioksidanttivalmisteissa on yleensä vain yhtä tai muutamaa yhdistettä, joten niillä ei voida paikata oikeita marjoja ruokavaliossa.

Erityisen paljon antioksidantteja on vadelmassa. Kutsummekin sitä kuningasmarjaksi.  Lisäksi vadelma maistuu makealle ja erittäin täyteläiselle jo pieninä annoksina. Ja mikä parasta, sata grammaa vadelmia sisältää vain 41 kaloria!

Suositusten mukaan marjoja tulisi syödä pari-kolme desiä eli noin 150 grammaa päivässä. Helpoin tapa marjojen lisäämiseen on ripotella niitä puuroon, muroihin, mysliin, jogurttiin tai rahkaan. Ne ovat ihana lisä myös smoothieissa. Itselläni minimisuositus ylittyy joka päivä, sillä syön marjoja vähintään aamupalalla ja iltapalalla rahkan kanssa. Monesti ostan marjoja myös toimistolle välipalaksi.

Marjat tulisi pääasiassa syödä sellaisenaan. Tällöin niiden vitamiinit ja ja antioksidantit ovat vielä tallella eikä marjojen mukana tule nauttineeksi ylimääräistä sokeria, säilöntäaineita tai muuta turhaa. Mikäli joudut kiireessä turvautumaan helposti mukana kulkevaan mehuun, valitse kaupan hyllystä täysmehu, johon ei ole lisätty sokeria. Tällöin mehun hiilihydraattikoostumus on sama kuin alkuperäisissä raaka-aineissa, mutta mehun suojaravintoaine- ja kuitupitoisuus on hieman laskenut. Itse nautin marjani marjoina, mutta Patrik saattaa napata kaupasta kiukkupuskuriksi esimerkiksi Frooshin mustikka-vadelman, joka sisältää VAIN puristettuja marjoja ja hedelmiä.

Pakko tunnustaa, että turvaudumme hyvin usein pakastemarjoihin. Marjoja kuluu taloudessamme päivittäin 400-500 grammaa, joten vuodessa määrä nousee noin 150 kiloon! Pakkasemme on pieni, joten pakasteet ovat olleet ainoa vaihtoehto. Ilokseni opin tätä kirjoittaessani, ettei marjojen terveellisyys heikkene pakastamisesta dramaattisesti, mikäli marjat jäädytetään kypsinä ja tuoreina. Pakastamisen jälkeen marjoissa on esimerkiksi tallella alkuperäisestä C-vitamiinista noin 75%. Sekin oli itselleni uutta, että sulattaminen verottaa ravintoainepitoisuutta enemmän kuin itse pakastaminen. Täten marjat kannattaisi syödä mieluiten jäisenä, jos se vain on mahdollista. Ainakin pirtelöissä tämä onnistuu hyvin. Myös vaniljanmakuinen Skyr ja jäiset vadelmat ovat ihana yhdistelmä!

Eli kipin kapin siellä marjametsään, vielä ehtii kotiuttaa ainakin mustikat ja puolukat! Lähimmän itsepoimintatilan löydät kätevästi täältä.

Toimistolookin sijaan esittelyssä tänään yöasu :) Päiväasukin tuli kuvattua, mutta huomasin vasta kuvia katseltuani, että ennen niin kauniisti istunut kotelomekko ei ollutkaan enää varmalolleni imartelevin. Pitää nyt malttaa yrittää olla shoppailematta  ennen kuin pääsen lopullisiin mittoihini, sillä uskon, että pari kiloa vielä karisee.




Sekä shortsit että paita tarttuivat mukaan Cannesista Princesse tam tamilta. Olen käyttänyt heidän alusvaatteita ennenkin ja ollut verrattain tyytyväinen hinta-laatu-suhteeseen. Liivit maksavat 40-50 euroa ja alaosat tästä puolet. Huomatkaa tuo hauska tasku rinnuksessa :)

Nyt nukkumaan, öitä!

Riika

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Elämäni kunnossa! (+ Syksyn peplum-trendi toimistolookissa)

Jabadabaduu, tänään se tapahtui – saavutin piiiiiiiitkään haaveilemani tavoitepainoni! Kuva alla kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Vielä enemmän tunnelmistani olisi kertonut hymy, joka valaisi aamulla kasvoni katsoessani vaa’an lukemia silmät vielä unenpöpperössä. Melkein kyynel tuli silmään, kun Patrik onnitteli ja hehkutti suorituksestani.  Kiitos vielä rakas tuhannesti kaikesta tuesta, kannustuksesta ja ohjeista matkan varrella! <3


Osasin toki odottaa, että uudelle kymmenykselle pääseminen tulisi tapahtumaan lähiaikoina, mutta oli silti yllätys, että se tapahtui näinkin pian. Edellistä tasakiloa juhlin 25. heinäkuuta (lue juttu täältä http://readysteadyglow.blogspot.fi/2012/07/uudet-kapeammat-mitat-jee.html) eli 1,3 kilon pudottamiseen meni tasan neljä viikkoa. Täten viikkopudotus oli keskimäärin 325 grammaa. Vauhti on siis hieman hidastunut (pudotuksen ollen parhaimmillaan 400-500 grammaa viikossa), mutta olin tähän täysin varautunut. Painonpudotuksessa ei ole kyse sprintistä. On lopulta aivan yksi ja sama, meneekö projektiin kolme, kuusi vai kaksitoista kuukautta – kunhan suunta on oikea, pääset kyllä maaliin!

Mitä hitaammin kilot lähtevät, sen varmemmin ne myös pysyvät poissa. En voi käsittää diettaajia, jotka jättävät kokonaisia aterioita väliin tai kituuttavat esimerkiksi ateriankorvikkeilla. Ne voivat toki olla avuksi alkumotivaation keräämisessä, mutta pidemmän aikavälin painonhallintaan en usko niiden auttavan. Patukoihin tai pussiruokiin turvautuessa ei opi lainkaan uusia REALISTISIA elintapoja, jotka puolestaan ovat välttämättömiä uuden painon pitämiseksi kurissa. Tulen varmasti hokemaan tätä vielä monen monta kertaa, mutta painonhallinnassa ei ole kysymys dietistä eikä mistään kuurista, vaan pysyvästi uudenlaisista entistä kevyempien elintapojen sisäistämisestä.

Aikataulutavoitteita asettaessa on hyvä myös muistaa, että mitä nopeammin paino tippuu, sitä suurempi osa pudotetuista kiloista on muuta kuin rasvaa. Onneksi lihasten tuhoutumista voi ehkäistä, jopa estää, aktiivisella kuntosaliharjoittelulla. Tästäkin syystä olen pyrkinyt käymään salilla 2-3 kertaa viikossa. Syyssateiden alettua tulen luultavasti nostamaan määrän neljään, we’ll see. Salitreenin lisäksi lihasten tuhoutumista voi estää syömällä riittävästi proteiinia. Liikkujien proteiinisuositukset vaihtelevat 1-2 gramman välillä painokiloa kohden. Itse olen aina ollut selvästi tuolla yläpäässä ja kokenut 2 gramman tavoitteenkin tulevan helposti täyteen.

Kuten aiemmin jo kirjoitinkin  tälle vitosella alkavalle kymmenykselle pääseminen oli yksi asettamistani välitavoitteista. Tämän jälkeen aion katsoa kilo kerrallaan, mihin tällä treenimäärillä ja ruokavaliolla päästään. Pakonomaisesti en siis aio laihduttaa. Uskon, että itselläni on nyt eniten parannettavaa saliharjoittelun puolella, joten pikemminkin vaakalukema voi tästä hivenen jopa nousta, jos onnistun samaan lisää lihasta. Olen SUPERmotivoitunut ottamaan keskivartalon uudeksi fokusalueekseni olkapäiden rinnalle, sillä olisi aivan mieletöntä saada vatsikset näkyviin! Nyt ensimmäistä kertaa se olisi mahdollista, kun rasva vatsan päältä on lähes sulanut :)

Btw, otan vasta ensi viikonloppuna paremmalla ajalla uudet mitat ja valokuvat. Katsotaan josko rohkenisin laittaa tänne jossain vaiheessa ennen-jälkeen kuviakin :)


Alla vielä ripaus muotia tämänpäiväisen toimistoasun muodossa. En olisi vielä puolivuotta takaperin millään uskonut, että voisin pukeutua jonain päivänä vyötäröä korostavaan peplum-trendiin! Peplum oli vahvasti esillä jo kesällä ja Cannesissa tehty shoppailukierros vahvisti, että trendi jatkuu voimakkaana myös tänä syksynä. Ainakin Zaran valikoimilla trendiin pääsee edullisesti käsiksi.

En teille vielä tunnustanutkaan, mutta ehdin piipahtaa Cannesin putiikeilla myös myöhään lauantai-iltana, ja löysin tämän AIVAN IHANAN ranskalaismerkin Sandron. Mukaan tarttui pari muutakin aarretta, palataan niihin myöhemmin.

Toimistoon ja illan työdinnerille puin asun kanssa suhteellisen neutraalit kuitenkin avoimet kengät. Viralliseen toimistolookkiin (esimerkiksi asianajotoimistoihin ja pankkeihin) tulee valita avokkaiden sijaan perinteisemmät korkokengät, mutta itse työskentelen nykyisin markkinoinnin parissa, joten pukeutumiskoodikin on hieman vapaampi. JOS olisin mennyt dinnerille Patrikin kanssa, olisin vaihtanut tilalle viininpunaiset korkokengät sekä jättänyt aluspaidan pois niin, että alusvaatteet olisivat saaneet kuultaa aavistuksen läpi. Toimistolla kannattaa kuitenkin ottaa varman päälle ja olla ERITTÄIN varovainen vaaleiden kauluspaitojen kanssa, ettei tule paljastaneeksi vahingossa enemmän kuin on tarkoitus :)

Päivän asu: Peplum-hame Sandro, paita Zara, kengät Zinda Ziosta, huivi Acne, korut Dyrberg/Kern, luottolaukku Burberry








Nyt nukkumaan, tsemppiä kaikille niille, jotka harkitsevat elämäntaparemonttia tai ovat siihen jo ryhtyneet!

Riika

tiistai 21. elokuuta 2012

Eroon herkuttelusta - pysyvästi!

Olen aina ollut ERITTÄIN perso makealle. Muistan jo lapsuudesta, miten odotin koulusta kotiin pääsyä voidakseni sulattaa pakkasesta pari äidin tekemää korvapuustia. Herkuttelu kuului kotonamme vahvasti myös palkitsemiskulttuuriin, jossa kokeista saatuja kymppejä juhlittiin possumunkeilla ja rommileivoksilla. Ja hyvä niin; lapsi tarvitsee kannustusta.

Liekö vaikutusta tällä lapsena opitulla mallilla, olin tottunut käyttämään ruokaa itseni palkitsemiseen myös aikuisiällä. Etenkin silloin kun tein töitä myöhäiseen yöhön, ”hemmottelin” itsenäni rasvan ja sokerin kavalalla yhdistelmällä.

Huhtikuisen elämäntaparemontin tehtyäni olenkin pystynyt myöntämään itselleni, ettei suhtautumiseni makeaan ole ollut pitkään aikaan täysin normaalia. Sen sijaan, että olisin pystynyt nauttimaan palan makeaa, on herkutteluun liian usein liittynyt mopon karkaaminen käsistä kokonaan. Silloin kun mässäiltiin, mässäiltiin kunnolla. Saatoin helposti syödä kokonaisen Daim-kakun tai litran jäätelöpaketin yhteen menoon – viimeisistä murusista nauttien  :)

Elämäntaparemonttia aloittaessani tiesin, että herkuista luopuminen olisi suurin vaadittava muutos, joka minun olisi tehtävä. Muutoin söinkin jo varsin terveellisesti, lähes esimerkillisesti. Toisaalta näin tämän myös mahdollisuutena: saisin varmasti tuloksia aikaan jo korjaamalla tämän yhden ainoan kohdan ruokavaliossani. (Lopulta tein toki muutakin hienosäätöä).

Alkuun päätin, että sallisin itselleni yhden herkuttelupäivän kuukaudessa.  Järkeilin, että totaalinen kieltäytyminen johtaisi vain entistä suurempiin mielitekoihin ja lopulta ahmimiseen.  Ns. karkkipäivää  odotellessa ruokin kuitenkin makeannälkääni käyttämällä rahkan seassa entistä enemmän makeutusainetta.

Ensimmäiset pari-kolme kuukautta olivat vaikeita makeista rahkoista huolimatta – tai ehkä osin niiden takia. Sortumisia tuli muutaman kerran ja makeanhimo jyskytti kovana etenkin iltaisin. ONNEKSI Patrik kuitenkin vaatimalla vaati keinotekoisen makeutusaineen käytön lopettamista vedoten sen mahdolliseen epäterveellisyyteen (palaan aiheeseen joku toinen kerta). Tästä alkoi totaalinen irrottautumiseni kaikesta makeasta. Ensin vähensin makeutusaineen annoskokoa, kunnes lopulta korvasin sen kokonaan Valion mehukeitolla. Lopulta olin valmis vaihtamaan mehukeitonkin luonnollisiin vadelmiin. Nykyään nautin rahkan happamasta mausta jopa sellaisenaan!

Mikä on tarinan opetus? Se, että makeanhimosta VOI päästä eroon. Prosessi kesti itselläni kolmisen kuukautta, mutta vähitellen makuaisti tottui huomattavasti vähäisempään makeaan. Ja mikä tärkeintä, koko suhtautumiseni sokeriin on muuttunut. Hämmentävää kyllä, nyt en kaipaa makeaa ollenkaan samalla lailla kuin ennen. Enää ei tulisi mieleenkään, että kävelisin lähikauppaan, lappaisin ostoskorin täyteen herkkuja, kasaisin ne röykkiöksi eteeni ja pistäisin leffan pyörimään.

Toki yhä edelleen nautin ajoittain makeasta, mutta nykyisin pystyn nauttimaan siitä kohtuudella pieninä annoksina. Esimerkiksi pari lusikallista Patrikin jäätelöpallosta riittää; ennen olisin tullut siitä vain kiukkuiseksi.

Edelleenkin tulee välillä mässäiltyä liikaa (viimeksi äidin synttäreillä ja tätä ennen loman lopussa Ruotsinristeilyllä), mutta kasaan itseni nopeasti niiden jälkeen ja käännän hiilaritankkauksen voitoksi sporttailemalla seuraavana päivänä entistä enemmän.  Aiemmin yksi herkuttelupäivä vaaransi koko elämäntapamuutosprojektini ja olin jo lyömässä hanskoja tiskiin. Nykyisin satunnainen herkuttelu on luonteva osa elämää.

Mikä on teidän strategianne herkkujen välttämiseen? Totaalinen kieltäytyminen, kaiken salliminen pieninä annoksia vaiko kenties karkkipäivässä pysyminen? Keinoja on varmasti useita ja jokaisen täytyy löytää se itselleen sopivin tapa. Tärkeintä on löytää kohtuus ja oppia nauttimaan herkkuhetkistä ilman syyllisyyttä!


Alla vielä viimeiset reissukuvat eiliseltä piipahtaessamme Nizzassa Chagallin museossa. Kaiken kaikkiaan ihana reissu, mutta tuntui hyvältä tulla kotiin! Kuten kesälomankin jälkeen totesin, nautin arkisista rutiineistani sen tuttuine ruokineen ja sporttailurytmineen. 

Todettakoon, että tällaisella reilun kolmen vuorokauden minilomallakin ehti yllättävän hyvin irrottautua arjesta. Nyt yritämme kuitenkin pysyä kotimaan kamaralla poikkeuksellisen pitkään, sillä ensi kevään haaveissa siintää unelmamatka Australiaan! :)

Btw, asuni rakentui aivan sattumalta ranskalaismerkkien varaan :) 

Päivän asu: Kietaisumekko Gerard Darel (hankittu Stockalta) ja PARE GABIA:n kengät tuotu tuliaisena aiemmalta reissulta Ranskan länsirannikolta Biarritzista.











Todettakoon, että Biarritz on huomattavasti eloisampi paikka kuin esimerkiksi Cap Ferrat (paljon pieniä ihania ravintoloita sekä ihastuttavia pikkuputiikkeja), mutta kuitenkin selvästi sympaattisempi kuin suurkaupunkimainen Cannes. Biarritz pitää edelleen suosikkikohteen asemaa Ranskassa käymistäni paikoista :)


Liikunnallista viikkoa toivotellen,
Riika

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kävellen solakaksi (+ Rivieran kätketty helmi Cap Ferrat)

Kaupunkilomilla tulee tunnetusti käveltyä paljon – niin eilenkin. En muista koska jalat olisivat olleet viimeksi näin väsyneet. Edes sen vajaan kolmenkymmenen kilometrin juoksulenkin jäljiltä askel ei ollut yhtä laahustava kuin illalla noustessamme viimeistä kertaa Cannesin rannasta hotellillemme.

Kävely on kuulunut repertuaariini itse asiassa vasta huhtikuisesta elämäntaparemontista lähtien. Ennen ajattelin, että vähäiset liikuntaan ”uhratut” tunnit tulee käyttää mahdollisimman kovatehoiseen sporttailuun, eikä kävely tähän yhtälöön mahtunut. Nyt ymmärrän, että vain korkealla sykealueella poljetut spinningtunnit tai lisäpainot ranteissa tehdyt jumpat eivät tosiaankaan kohottaneet kuntoani parhaalla mahdollisella tavalla – etenkään kun en ollut koskaan ehtinyt kasvattaa peruskuntoani tarpeeksi matalalla sykkeellä ajan kanssa.

Huhtikuun alussa otin ripeät kävelylenkit lajivalikoimaan nimenomaan rakentaakseni peruskuntoa. Varsin pian kuitenkin huomasin, että kuntoni oli jo sillä tasolla, että saatoin vaihtaa kävelyn hitaaseen hölkkään. Kävelylenkit jäivät kuitenkin valikoimaan, sillä huomasin niiden polttavan yllättävän hyvin kaloreita.
Tiesittekö, että 60-kiloinen henkilö polttaa ripeällä kuuden kilometrin tuntivauhdilla kävellessään lähes 300 kaloria tunnissa? Käveleminen onkin osoittautunut lukuisissa tutkimuksissa mainioksi painonhallinnan apukeinoksi.

Kävelyn puolesta puhuu sekin, että kynnys kävelylenkille lähtemiseen on HUOMATTAVASTI alhaisempi kuin juoksulenkille. Silloinkin, kun hikilenkki ei huvittaisi tippaakaan, on kävelylle suhteellisen helppo motivoitua – etenkin, jos vielä pyytää kaverin mukaan seurakasi. Patrik ei ole superinnokas kävelylenkkien ystävä, mutta olen käynyt yhden kaverin kanssa lenkillä viikoittain - erinomainen tapa päivittää samalla kuulumiset! Sekin hyvä puoli kävelyssä on, että sen jälkeen ei ainakaan minulle tule samalla lailla nälkä, kun kunnon juoksulenkin jälkeen. Omalla kohdallani tämä johtuu pääosin psykologiasta, sillä kävelylenkin jälkeen ei tunnu, että olisi samalla lailla rehkinyt ja ”ansainnut” lisäherkkuja. Vielä lisätukea kävelylenkeistä painonhallintaan saa kun ajoittaa lenkin niihin hetkiin (itselläni iltayhdeksän tienoille), jolloin kiusaus turhaan iltanaposteluun on suurin.

Alla kuvia eiliseltä. Ajoimme aamulla Nizzan pohjoispuolella sijaitsevaan maalaukselliseen kylään Cap Ferratiin. Olin kysellyt matkavinkkejä tuttavilta, ja tämä tuli Ranskassa ennen asuneelta kollegalta. Hän tosin ei ollut itse ko. paikkaan ehtinyt, mutta oli kuullut siitä paljon hyvää.

Tehkää omat johtopäätöksenne kuvista alta ja googlaillen; me ainakin ihastuimme paikkaan välittömästi! TODELLA paljon kauniimpi kuin Cannes! Tosin ehkä jopa liiankin eksklusiivinen. Julkisuudenhenkilöiden asuttamaan kylään oli verrattain vaikea päästä serpentiinitietä. Erään ravintolan henkilökunta kertoi, ettei paikasta opaskirjoissa juurikaan mainita, ja että lähes kaikki vieraat tulevat kylään luksusjahdeilla. Suosittelen erittäin lämpimästi, mikäli liikutte Rivieralla – jahdilla tai ilman! ;)

Riikan asu: Toppi ja shortsit Mango, hattu Eric Javits, ballerinat syysuutudet LV:lta, laukku MK



Eric Javitsin hatusta on pakko kertoa, että se on iki-ihana synttärilahja Patrikilta reilun vuoden takaa. On ihana saada lahjaksi tällaisia hemmottelujuttuja, joita ei itse raaskisi välttämättä ostaa. Olimme alkukesästä kävelleet yhdessä Korkeavuorenkatua, ja olin pysähtynyt ihastelemaan tätä kaunotarta sympaattisen hattuliikkeen ikkunaan. Liikkeessä on aivan uniikki tunnelma ja palvelu - suosittelemme!



Entistä useampia kävelylenkkejä toivotellen,
Riika

P.S. Voit tarkistaa eri urheilulajeissa polttamasi kalorit esimerkiksi täältä. Pidän tästä laskurista, sillä siinä voi ensin valita lajin laajasta valikoimasta, ja sitten vielä tarkentaa arviota valitsemalla lajin intensiteetin sekä ilmoittamalla oman painonsa. Moni laskuri jättää nämä molemmat huomioimatta, jolloin arvio on väistämättä erittäin karkea.