tiistai 30. lokakuuta 2012

Fiksuja valintoja Murun dinnerillä

Pikainen postaus, jossa palataan puolitoista viikkoa ajassa taaksepäin. Päästiin vihdoin ja viimein testaamaan kaikkien suuresti kehumaa Murua. Henri Alénin luotsaama ravintolahan on ollut auki jo pari vuotta, mutta vierailu on jäänyt, kun ravintola on tuntunut olevan aina tupaten täynnä. Nyt olin kuitenkin malttanut jättää varauksen jo pari kuukautta takaperin.

Vaikka odotuksemme olivat siis korkealla, ne täyttyivät lähes täydellisesti. Menu oli loistava, tunnelma lämmin ja palvelu lienee Helsingin parasta! Kollegani oli vinkannut, että kannattaa pyytää pöytä viihtyisästä etuosasta, jotta pääsee Nikin pöytään. Mietin tällöin voiko henkilökunnalla tosiaan olla näin suuri merkitys, mutta tunnistaessani tarjoilijan jo vuosien takaa Demosta, tiesin heti mitä työkaverini oli tarkoittanut. Uskomatonta, miten suuren vaikutuksen tarjoilija voi positiivisella, asiantuntevalla ja ystävällisellä olemuksellaan tehdä. Demonkin (joka oli pitkään suosikkiravintolani) erinomainen palvelu kulminoitui pitkälti juuri Nikiin :)

Btw, ravintolassakin voi tehdä suhteellisen helposti fiksuja valintoja syöttämällä leivän ja rasvaiset juustot poikaystävälle ja pyytämällä jälkiruuaksi vain marjoja ja hedelmiä. Mitä parempi ravintola on kyseessä, sitä helpompaa fiksatunkin menun muuttaminen on. Joten rohkeasti vain kysymään!

Riikan ilta-asu: Uutukainen paita Mango, hame Sandro, takki design by katri/n, punaiset korkkarit White House & Black Market (naisellinen jenkkimerkki, jolla on joskus ollut kivoja mekkoja, nyt esillä oleva mallisto ei kyllä tehnyt vaikutusta...), niittilaukku Lindex

Patrikin asu: Mm. pikkutakki Hugo Boss ja viininpunainen t-paita Zara








Kuvia katsellessa tulee taas vesi kielelle... :)

Öitä!
Riika

maanantai 29. lokakuuta 2012

Unelmakroppani kuvana

Onko teillä motivaatiokuvaa, jonka olisitte kiinnittäneet vaikkapa jääkaapin oveen muistuttamaan tavoitteestanne? Tai pysähdyttekö lehtiä lukiessanne koskaan ihastelemaan, että juuri tuollaiset tiukat kädet, sporttiset sääret tai sixpackin haluan?

Päätin etsiä itselleni tavoitekuvan. Ei siksi, ettäkö varsinaisesti tarvitsisin sen tuomaa lisämotivaatioboostia (jossei siitäkään tietenkään koskaan haittaakaan ole :)) vaan siksi, että saisin viestitettyä personal trainerilleni miltä unelmakroppani näyttää. ”Hieman erottuvat lihakset” voivat nimittäin tarkoittaa meille kovin eri asioita.

Lyhyen etsinnän jälkeen sellainen tuli vastaan uusimmassa Fitissä, tarkemmin sanottuna sivuilla 16-18 esitellyssä jutussa. Yllättävää kyllä ko. jutun mallina on toiminut ”tavis”, 23 vuotias kuntasalitreeniä ja juoksua harrastava opiskelija. Mielestäni hän on kerrassaan upeassa kunnossa! Joidenkin teidän mielestä ko. henkilö voi olla jo liiankin hoikka ja/tai lihaksikas – makuasioistahan ei voi kiistellä. Allekirjoittaneesta mallin kroppaa hipoo täydellisyyttä :)



Kuvat: Fit 11/2012, s. 16-18

Suomalaisista fitness-kaunottarista erinomaiseksi esikuvaksi käy mm. Else Lautala. Sporttinen, terveellinen, energinen ovat adjektiiveja, jotka häneen liitän. Lihaksia ei näy liikaa (ainakaan off-seasonilla), mutta jo kaukaa näkee, että kroppaa on treenattu pitkäjänteisesti ja monipuolisesti.

Todettakoon myös, että Else näyttää superhyvältä vuoden ympäri. Monen fitness-urheilijan paino ja ulkonäkö voi vaihdella suurestikin kisakalenterin mukaan, mutta Else tuntuu olevan sporttisessa kuvauskunnossa aina. Toki kisakuntoon pääseminen edellyttää häneltäkin varmasti viimeisten rasvakilojen sulattamista, mutta varsinaisia ”massakausia” en ole hänen huomannut noudattavan. Tai sitten Else on vain pysynyt tiukasti poissa kameroiden loisteesta näinä kuukausina (mitä kyllä suuuuuuuresti epäilen)  ;)

Omaa tavoitekuvaa määrittäessäni sain samalla tsekattua, onko kauneusihanteemme Patrikin kanssa vielä linjassa. Luotan suuresti hänen arvioonsa siitä mikä näyttää hyvältä.  Olen nimittäin huomannut, että olen itse alkanut ihailla ehkä jo hieman liiankin lihaksikkaita (lue maskuliinisia) naisia… Uskon, että arvostelukykyäni sumentaa nykyinen tietoisuus ja arvostus siitä valtavasta työmäärästä, joka lihasten takana on. Ja paitsi lihaksikkaammasta, minä tunnun meistä pitävän myös hoikemmasta figuurista kuin Patrik. Kaikkiaan hänen skaala on itseäni huomattavasti sallivampi. Me naiset taidamme itse asettaa itsellemme ne tiukimmat rajat.


Nyt vielä hetkeksi yhden uuden sporttikirjan pariin, josta lisää myöhemmin :)

Öitä,
Riika

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ensimmäistä kertaa lenkillä pakkassäässä!

Rakastan lämpöä. Mitä kuumempi, sen parempi. Niinpä en ole koskaan lenkkeillyt lämpömittarin näyttäessä miinusmerkkisiä lukuja. Totta puhuen, en juurikaan ole juossut edes alle kymmenen asteen lämpötilassa. Keväisin olen kuuluttanut suureen ääneen, miten minua ei saa lenkille ennen kuin viimeisinkin lumihiutale on todistetusti sulanut. Ja vastaavasti loppukesästä olen jo hyvissä ajoin jemmannut juoksulenkkarit kaapin pohjalle.

Tänä syksynä olen päättänyt tehdä toisin. Haluan pitää aerobisen kuntoni edes kohtalaisella tasolla, jottei keväällä olisi yhtä isoa urakkaa edessä kuin tänä vuonna maratonkuntoon pääsemisessä. Ja parhaiten se onnistuu vähintään yhdellä (mieluiten kahdella) viikoittaisella hieman pidemmällä juoksulenkillä. Niinpä pinkaisin aamupalan jälkeen puolitoistatuntiselle lenkille. Totta kai olisi tehnyt mieli käpertyä kaakaon kanssa katsomaan Bacheloretteä, mutta lenkin jälkeen (ja jo lenkillä aurinkoisessa nollasäässä juostessani) olo oli aivan mahtava! Lämpöisen suihkun jälkeen poskilla tuntuu pieni puna ja maha kurni juuri sopivasti kanafileiden ruskistuessa keittiössä :)

Muutama ohje syysjuoksijoille perustuen netistä löytämiini juttuihin sekä omiin kokemuksiin mm. hiihtoladulta:

Tärkeintä on pukeutua oikein:
  1. Vältä puuvillavaatteita, koska puuvilla imee itseensä kaiken hien. Suosi teknisiä alusasuja, jotka siirtävät kosteuden pois iholta. Vaikka talvella hikoilu ei ole yhtä näkyvää kuin helteessä, myös viileässä säässä keho poistaa paljon lämpöä hien avulla, Maratonkoulun jutussa muistutetaan.
  2. Suosi kerrospukeutumista, jota voit tarvittaessa vähentää matkan varrella. Älä pue yllesi liikaa, sillä se tekee juoksusta tukalaa. Kuten Hesarin jutussa todetaan, jos pihalle astuessa olosi on mukavan lämmin, vaatetta on liikaa.
  3. Googlailun perusteella moni tuntuu pärjäävän talvellakin tavallisilla lenkkareilla.

Itselläni oli aamulla yllä juoksupaita ja sen päällä vielä ohut tuulipukumainen Peakin asu (ei kuvassa) ja käsissä juoksemiseen tarkoitetut fleecehanskat. Pipo sen sijaan oli aika kehno (ilmeisesti jotain villasekoitetta) eikä pitänyt lämpöä, mutta keräsi kyllä kaiken hien. Eli pitänee käydä ensi viikolla ostoksilla!

Toinen tärkeä pointti on muistaa ottaa alku rauhallisesti. Fiksuinta olisi tehdä alkulämmittely jo sisällä vaikkapa porraskäytävässä. Vaikka mittari näytti aamulla vasta nollaa, tuntuivat ensimmäiset viisi minuuttia epämiellyttäviltä, kun keho ei ollut lämmennyt... Joten lähde matkaan totuttua hitaammin ja kävele vaikka ensimmäiset viisi minuuttia. Ja muista mennä treenin jälkeen nopeasti lämpimään. Kuuma suihku toimii paremmin kuin hyvin :)


Kuva kävelylenkiltä jo parin viikon takaa.


Btw, ei huolta jos et ehtinyt lenkille vielä tänä viikonloppuna. Näitä pakkasaamuja on vielä luvassa enemmän kuin tarpeeksi ;)

Energistä viikkoa toivotellen,
Riika

lauantai 27. lokakuuta 2012

Personal trainerin hienosäätöä ruokavalioon

Varalan urheiluravitsemusta käsittelevä seminaari on nyt takana ja pakko toistaa eilisen sanat: olipa supermielenkiintoista! Olin saanut Patrikinkin houkuteltua paikalle toiseksi päiväksi ja opittiin molemmat todella paljon. Postauksia luvassa ainakin lisäravinteiden laadusta, oikeasta ajoittamisesta, puhtauden varmistamisesta, antioksidanteista, nesteytyksestä jne. jne. Vaikka uutta infoa tulikin, oli samalla ilo huomata, että syömme jo varsin hyvin eikä muutoksiin ole juurikaan tarvetta.

Pitkälti sama viesti oli myös personal trainerillani. Isot linjat ovat kunnossa eli syön runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä  ja saan riittävästi proteiinia. Pientä hienosäätöä kuitenkin tehtiin rasvojen ja hiilareiden osalta.

Suurin muutos oli hitaiden eli alhaisen GI-indeksin hiilareiden lisääminen, jotta jaksan varmasti treenata täysillä. Aamupalaani on lisätty tutun rahkan lisäksi yksi ruisleipäviipale ja välipalalla otan rahkan sijasta pari palaa leipää (+ pähkinöitä + hedelmän). Lisäksi syön dinnerillä hieman täysjyväpastaa niinä iltoina kun olen ollut salilla treenaamassa.  Kyllä, tämä on jo verrattain iso muutos, sillä en muista koska olisin viimeksi pastaan koskenut. Mutta pakko myöntää, onhan se aikas hyvää esim. tomaattikastikkeen kera :)

Toiseksi kiinnitämme jatkossa vielä enemmän huomiota riittävään rasvan saantiin. Olen tämän tunnistanut jo itsekin aiemmin, mutta nyt aion tsempata tämän suhteen vielä enemmän! Käytännössä olen lisännyt rasvansaantia lorauttamalla yhden teelusikallisen rypsi- tai oliiviöljyä sekä lounaalla että dinnerillä nauttimiini vihanneksiin tai salaattiin (paitsi silloin kun syön rasvaista kalaa). Lisäksi syön 20g pähkinöitä sekä väli- että iltapalaksi.

Kolmannesta muutoksesta kirjoitinkin jo muutama päivä takaperin proteiinipatukoiden yhteydessä. 
Eli ensimmäistä kertaa olen alkanut käyttää lisäravinteita salitreenien yhteydessä.


Olen noudattanut näitä ohjeita nyt vasta noin puolitoista viikkoa ja tuloksia on alkanut jo syntyä! Se, että on saanut SELKEÄT ohjeet uskottavalta auktoriteetilta, on auttanut ainakin allekirjoittanutta myös pysymään niissä. Patrik olisi voinut antaa – ja on antanutkin – ihan samanlaisia ohjeita ennenkin, mutta jotenkin se ei ole ihan sama asia.

Btw, en nyt laita koko ruokaohjelmaani tänne näkyville (ainakaan ennen kuin olen kysynyt PT:lta luvan), mutta aivan vastaavia ohjeita löytyy sporttilehdistä. Esimerkiksi uusimmasta Fitistä poimin seuraavan erinomaisen esimerkin, joka on tarkoitettu rasvaprosentin laskemiseen (eli miinuskaloreille jäädään):

  • Aamupala: Kaurapuuro (1 annospussi), 100 g raejuustoa ja marjoja
  • Lounas: 100g lihaa, kalaa tai kanaa, 1 dl riisiä (raakana mitattuna), 5g eli 1 tl oliiviöljyä ja runsas salaatti
  • Välipala: Omena, jogurtti ja 20g pähkinäsekoitusta
  • Päivällinen: 100g lihaa, kalaa tai kanaa sekä höyrytettyjä kasviksia. Viipale ruisleipää, levitettä ja kaksi siivua vähärasvaista leikkelettä
  • Iltapala: Maitorahka ja banaani

Tämä on mielestäni erinomainen esimerkki, jota voisin hyvin noudattaa itsekin! Vain pari kommenttia: Valmiiden puuropussien sijaan tekisin puuron itse ”aidoista hiutaleista”, sillä valmispuuroihin on usein lisätty aivan turhaan sokeria (ja jos puuro tökkii, hiutaleita voi lisätä smoothieenkin kuten Patrik meillä tekee). Ja sama pätee myös jogurtteihin – katsokaa kuinka paljon niihin on ujutettu sokeria.

Loppuun jälleen ripaus muotia ja viime sunnuntain messulookki: Hame ja statement-koru Mango, paljetein koristeltu toppi ja sukkikset H&M, neuletakki Cristelle & co, ballerinat LV





Nyt tämä lähtee iltapähkinöiden hakuun :)
Riika

perjantai 26. lokakuuta 2012

Mikä sinua liikuttaa?

Terveisiä Varalan Urheiluopistolta! Ensimmäinen seminaaripäivä urheiluravitsemuksesta oli supermielenkiintoinen; juttua varmasti tulossa lähiaikoina ainakin proteiinipitoisten lisäravinteiden tarpeellisuudesta.

Palataan hetkeksi kuitenkin pari viikkoa sitten esittämääni kysymykseen, jossa  kysyin mikä saa teidät liikkumaan. Kiitos vielä kaikille motivaatiokyselyyn vastanneille ja etenkin kommentoijille! Äänensä jätti kuuluville kaikkiaan 43 lukijaa.

Kolmen kärki oli varsin selvä: Eniten teitä motivoi liikunnan tuoma hyvä olo sekä mahdollisuus purkaa stressiä (30%). Moni liikkuu myös näyttääkseen paremmalta  (27%) ja pysyäkseen terveenä  (20%). Ja uskoisin kirjoittavani meidän kaikkien puolesta sanoessani, että nämä kaikki kolme syytä ovat tärkeitä – painotukset vain vaihtelevat. Tämä tuli vahvasti esiin myös jätetyissä kommenteissa.

Hienoa, että hyvä olo ja terveellisyysnäkökulma molemmat kiilasivat kolmen kärkeen! Itse myönnän ihan suoraan, että perimmäisin syy liikkumiseeni kallistuu ulkonäkökeskeisiin seikkoihin. Mikäli salilla käyminen ei vaikuttaisi mitenkään kehoni koostumukseen, jäisi painot nostelematta. Myös liikuttujen tuntien määrä varmasti tippuisi. Positiivisten terveysvaikutusten aikaansaamiseksi riittäisi nimittäin jo muutaman tunnin sporttailu viikossa. Jo kuuden viikkotunnin jälkeen – saatikka kymmenen – joutuu pikemminkin perustelemaan itselleen, miksi ottaa tietoisen riskin esimerkiksi erilaisten rasitusvammojen saamisesta.

Miten sitten liikkuisin, jos timmimmän kropan tavoitteleminen ei enää motivoisi (ei kyllä pelkoa ettäkö näin kävisi ;))? Juoksemassa kävisin varmasti silti sen tuoman endorfiiniruiskeen ansiosta, vaikkei sillä olisi vaikutusta ulkonäköön tai edes kunnon kohenemiseen. Ja biitsin pelaamista jatkaisin ehdottomasti! Siinä kunnon kasvaminen ja rasvan palaminen ovat itse asiassa vain ylimääräisiä plussia. (Lue lisää biitsiharrastuksen aloittamisesta täältä.) Tärkeintä on päästä nauttimaan upeista kesäpäivistä mahtavalla porukalla!


Alla vielä kuva Varalan salilta, jossa ehdin piipahtaa luentojen jälkeen. Huomenna luvassa puheenvuorot mm. urheilijan painonhallinnasta ja vitamiini- ja antioksidanttilisistä urheilussa. Cannot wait!


Päivän treeniasu: Toppi Reebok, caprit, hanskat ja lenkkarit Nike


Sporttista viikonloppua toivotellen,
Riika

Aikainen startti viikonloppuun Varalan Urheiluopistolta

Ai että tykkään kellokortista. Sain otettua ensimmäiseni käyttöön vasta syyskuun alussa (edellinen tehtäväni ei sitä edellyttänyt ja kiireen keskellä sen hankkiminen oli jäänyt). Pahimpina ylityöhuippuina HR oli luultavasti vain hyvillään, kun ei joutunut kauhistelemaan tuntumääriäni ;) Nykyisin olen kuitenkin pitänyt varsin onnistuneesti kiinni 40 tunnin viikkotavoitteesta ja raivannut aikaa mm. sporttailulle.

Välillä päivät kuitenkin venyvät, mutta kiitos kellokortin, ne voi käyttää hyödykseen ottamalla vaikkapa perjantain vapaaksi kuten tänään.

Tämän postauksen ilmestyessä olenkin jo Tampereella kaksipäiväisessä urheiluravitsemusta käsittelevässä seminaarissa. Aiheina mm. ”Timing and quality of carbohydrates before exercise” ja ”Milk based proteins in athletes performance” eli luvassa varmasti paljon ammennettavaa myös blogin teemoihin! Muistivihko ja kamera kulkevat siis mukana :)

Ohessa vielä eilisen asukuva. Uutukainen basic toimistohame Mango, paita Zara, kaulahuivi Acne, mudanväriset sukkikset kivalla struktuurilla H&M; popot vaihtuivat toimistolla hieman kevyempiin.





Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Riika

torstai 25. lokakuuta 2012

Rasvoilla on väliä – Osa 2

No niin, viimein jatketaan lupaamistani ravintorasvoista! Rasvoista onkin kirjoiteltu lehdissä viime aikoina paljon; on uutisoitu miten jouluruuat ovat olleet uhattuna, kun voi on loppunut kaupoista, sekä kinasteltu vuoronperään milloin runsaan rasvankäytön haitoista ja milloin hyödyistä. Osin ristiriitaisia viestejä tulee joka tuutista, joten yritän seuraavassa hieman yksinkertaistaa.

Edellisen ravintorasvoja käsittelevän postauksen pääviesti oli, että elimistö tarvitsee rasvaa. Ei ole kuitenkaan sama, missä muodossa rasvamme saamme – päinvastoin. Osa rasvasta on turhaa ja liikaa nautittuna elimistölle haitaksi; osa taas aivan välttämätöntä. Eli perehdytäänpä hieman tarkemmin!

Elimistö tarvitsee enimmäkseen tyydyttymättömiä eli ns. pehmeitä öljymäisiä rasvoja, joita saamme etenkin kasvikunnan tuotteista. Erinomaisia lähteitä ovat esimerkiksi rypsi- ja oliiviöljy, pähkinät, siemenet, mantelit ja avokado sekä kala. Kasvikunnankin tuotteista löytyy kuitenkin poikkeuksia. Esimerkiksi (viime aikoina mielestäni perustelematonta hypetystä osakseen saanut) kookosöljy on lähes puhtaasti pelkkää tyydyttynyttä eli ns. ”pahaa” rasvaa.

Elimistön täytyy saada tyydyttymättömästä rasvasta tiettyjä välttämättömiä rasvahappoja (omega-6 eli linolihappoa ja ja omega-3 eli alfalinoleenihappoa) sekä rasvaliukoisia vitamiinejä. Tyydyttyneitä eli ns. kovia rasvoja meidän ei olisi käsittääkseni välttämätöntä nauttia lainkaan, sillä elimistö pystyy valmistamaan tarvitsemansa tyydyttyneet rasvat itsekin. 

Saamme kovaa rasvaa etenkin lihasta, maidosta ja kananmunasta. Näiden rasvojen saantia kannattaa tarkkailla, sillä runsaasti nautittuna ne nostavan sydän- ja verisuonitautien riskiä. Jos olen ymmärtänyt oikein, tyydyttyneet rasvat nostavat veressä ns. pahan LDL-kolesterolin määrää, jota voi saostua verisuonten seinämiin aiheuttaen tukkeumia.


Tiedon soveltaminen käytäntöön
Terve.fi-sivustolla kuvataan todella osuvasti miten moni aloittaa rasvaremonttinsa jättämällä ruokavaliostaan pois kaiken näkyvän rasvan. Leivälle ei lisätä levitettä eikä ruuanlaitossa käytetä öljyä. Keskimäärin saamme kuitenkin vain 20% rasvastamme näkyvänä rasvana. Eli jos silti samaan aikaan syö tyydyttyneitä rasvoja elintarvikkeissa olevina piilorasvoina, voi koko yritys kääntyä päälaelleen! Mitä sitten kannattaa syödä ja mitkä tuotteet tulisi kiertää kaukaa? Muutamia nyrkkisääntöjä:

Maitotuotteiden rasva on enimmäkseen tyydyttynyttä kovaa rasvaa, joten niistä kannattaa valita mahdollisimman vähärasvaiset versiot vaikkei laihdutuskuurilla olisikaan (mikäli makunystyrät eivät vaadi rasvaisempaa vaihtoehtoa). Itse en enää edes pidä rasvaisten maitotuotteiden mausta. Suomalaiset saavat kuitenkin edelleen peräti 40% tyydyttyneestä kovasta rasvastaan maitotuotteista.

Lihan rasvapitoisuus vaihtelee paljon riippuen paitsi eläinlajista myös siitä, mistä kohti eläintä ko. pala on peräisin (vrt. naudan sisäpaistissa rasvaa 3g/100g vs. rintapalassa 22g/100g). Myös rasvan koostumus vaihtelee eri eläinlajeilla. Vähiten tyydyttynyttä rasvaa on broilerissa (20-30%) (vrt. sianlihassa n. 40% ja naudanlihassa n. 55%).  Summa summarum: Liha kannattaa syödä mahdollisimman vähärasvaisena ja suosia broileria (tai kalaa) mahdollisuuksien mukaan.

Myös kalojen rasvapitoisuus vaihtelee (1-35%).Kalan rasva on pehmeää ja sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja sekä vitamiineja. Kalaa suositellaan syötäväksi ainakin kahdesti viikossa eri kalalajeja vaihdellen.

Leivän päälle kannattaa sipaista kasvisöljypohjaista margariinia tai levitettä.

Salaatteihin kannattaa lisätä teelusikallinen esimerkiksi oliiviöljyä kastikkeeksi.

Ruuanvalmistuksessa ja leivonnassa kannattaa suosia niin ikään pehmeitä kasvisöljyjä (esim. rypsiöljyä) ja rasiamargariinia.


Omat kokemukseni
Suositusten mukaan meidän tulisi saada 25-35% energiastamme rasvoista. Huomattavaa on, että suosituksessa on sekä YLÄ- että ALAraja eli mahdollisimman alhaiseen rasvamäärään ei kannata pyrkiä! Oman ymmärrykseni mukaan tätä määrää voi tosin hieman laskea, JOS kiinnittää huomiota siihen, millaisia rasvoja nauttii. Eli toisin sanoen, pienempikin määrä riittää, jos vain varmistaa että nautittu rasva on elimistölle tarpeellista tyydyttymätöntä rasvaa. Etenkin painonpudotuksen alkuvaiheessa rasvamäärän tarkkailusta voi olla hyötyä, sillä onhan rasvassa paljon energiaa (9 kcal / gramma) ja se pitää varsin huonosti nälkää (proteiiniin ja hiilareihin verrattuna).

Muistuttaisin vielä, että ravintotiede ei ole eksakti tieteenala ja eri koulukunnilla on asiasta erilaisia näkemyksiä. Olisin erittäin yllättynyt, ellei tämäkin postaus herättäisi keskustelua mm. ”optimaalisesta” rasvan määrästä tai terveellisimmistä lähteistä. Keskustelua seuratessa kannattaa pysähtyä miettimään, mikä sopii itselleen ja säilyttää terve kriittisyys!

Ja vielä ripaus muotia viime viikkoisen asukuvan muodossa. Uutukainen peplum-jakku vajailla hihoilla Cos, farkut Vila, popot billi bi ja läppärilaukku LV



Viikonloppuja jo toivotellen,
Riika

Lähteet, mm.
Ravintotieteiden luentomateriaali
”Tunne elintarvikkeeet”, Tuija Ijäs ja Maija-Liisa Välimäki
”Suomalaiset ravitsemussuositukset”, Valtien ravitsemusneuvottelukunta 2005
Terve.fi

Elle Style Awards - Gaalaeleganssia

Varoitus: Linjasta poiketen puhdas muotiaiheinen postaus illan Elle Style Awardseista kuvakoosteen muodossa. Jospa vaikka huomenna VIIMEIN päästäisiin jatkamaan ravintorasvoista. Tämä ilta ollaan vielä kuitenkin gaalatunnelmissa :)


Gaalan juonsi jo toistamiseen Saimi Hoyer. Saimi on kehittynyt juontajana hurjasti ja ilta menikin erittäin varmalla otteella.


Vuoden 2012 naispukeutujana palkittiin ansaitusti Sara La Fountain. Sara on äärettömän valokuvauksellinen; mielestäni yksi kauneimpia naisia!


Miespukeutujaksi nousi vahvan oman tyylinsä luonut Sauli Koskinen. Kelpaa ottaa mallia rapakonkin takana :)


Uniikeista iltapuvuistaan tunnettu Jukka Rintala palkittiin muodin sanansaattajana. 


Palkinnonjakajan roolissa lavalla piipahtanut Baba Lybec olisi takuulla tullut yksimielisesti valituksi kategoriassa Gaalan 2012 timmein vieras :)  Käsivarret olivat livenä vielä huomattavasti tiukemmat, kuin mitä TV:n välityksellä voisi päätellä. Upeaa Baba!


Vuoden 2012 malli: Johanna Grönholm. Näillä palkinnonjakajilla ei tuntunut olevan kiire lavalta minnekään ;)


Vahvoista kuoseistaan tuttu Satu Maaranen palkittiin Vuoden 2012 tulokkaana.

 
Ruotsissa uraa luova Camilla Norrback pokkasi Vuoden 2012 mallisto -pokaalin.




Allekirjoittanut oli valinnut ylleen Katri Niskasen graafisen pikkumustan, jota asusti Chanelin klassikkolaukku. Särmää asuun toivat eläinkuosiset karvapintaiset korkkarit, jotka ovat vilahtaneet kuvissani aiemminkin. Luottokampaaja (kiitos Minna!) loihti myös aivan ihanan ajan henkeä mukailevan rennon lettikampauksen, joka jätettiin sopivan pörröiseksi :)  Valitettavasti ei tullut siitä yhtään onnistunutta otosta, mutta katsotaan josko kampaus olisi vielä aamulla kuvauskunnossa :)

Kiitos Elle kivoista juhlista!
 
Nyt nukkumaan,
Riika
 

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Piparkakunmakuinen Leaderin proteiinipatukka - Rakkautta ensipuraisulla

En vieläkään ennättänyt jatkaa tuosta rasva-aiheesta… Haluan valmistella postauksen huolella ja koska tänään on iltaohjelmana Elle Style Awards, hieman kevyempi postaus tähän väliin proteiinipatukoista.


En olisi millään voinut uskoa vielä puoli vuotta takaperin, että hehkuttaisin jonain päivänä proteiinipatukoita. Monet (miespuoliset) ihmiset ympärilläni ovat niitä syöneet – myös Patrik – mutta tähän saakka olen itsepintaisesti väittänyt, että 1) ne ovat pahoja ja 2) turhia. Mikä on saanut siis pääni kääntymään totaaliset 180 astetta?

1) Aloitetaan mausta. Totta puhuen en ollut ennen viime viikkoa koskaan aikaisemmin edes maistanut proteiinipatukoita tai mitäään muitakaan ravintolisiä.  Silti mielipiteeni mausta oli kuitenkin vahva ;) Luultavasti negatiivinen mielikuvani kaikkia lisäravinteita kohtaan on syntynyt jo parisenkymmentä vuotta takaperin urheilijaveljeni kommenttien perusteella hänen tankatessa ei-niin-herkullisia jauheita. Niistä ajoista ollaan kuitenkin tultu pitkälle, ja (lukemani perusteella) etenkin ravintolisien maku on kehittynyt valtavasti. Niin paljon, että patukka, jota maistoin viime sunnuntaina terveysmessuilla oli TODELLA herkullista!

Kyseessä on monessa blogissakin kohuttu Leaderin (eli yhden tunnetuimman proteiinipatukkavalmistajan) piparkakunmakuinen uutuus. Kyllä, kuulitte oikein! Ja mikä parasta, patukka todella maistuu piparkakkutaikinalle! Jopa sen pehmeä koostumus tuo mieleen joulun parhaat herkutteluhetket :)

Viime joulukuussa nämä kaksi rohmattia nimittäin tekivät piparkakkutaikinan aivan alusta saakka itse – ja söivät sitten monen tuhannen kaloripotin muutamassa päivässä kokonaan taikinana :D   Arvatkaa vain tehdäänkö tänä jouluna :)  Ehei, tänä vuonna meillä nautitaan sen sijaan tästä terveellisestä herkusta (joskin vain rankkojen salitreenien jälkeen) - ja vielä hyvällä omalla tunnolla! Yksi lisäsyy raahautua salille ;)



Messumaistiaisia viime sunnuntailta


2) Väitin myös, että proteiinipatukat ovat turhia kunhan vain huolehtii, että saa tarpeeksi ja säännöllisesti terveellistä, puhdasta ruokaa. Käytännössä tämän toteuttaminen ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista. Yritän edelleen syödä päivän pääaterian mahdollisimman pian salitreenin jälkeen, mutta esimerkiksi eilen ruuan laittamisessa meni lähes 45 minuuttia, joten treenin päättymisestä oli ehtinyt vierähtää jo yli tunti kunnes sain lautasen eteeni… Nauttimalla proteiinipatukan jo salilla varmistin, että lihakset pääsivät HETI paikkaamaan treenissä syntyneitä vaurioita – eli palautumaan ja kehittymään.


Personal trainerini suositteli, että ottaisin salitreenien yhteydessä aina 1 dl heraproteiinijauhetta ja treenin päälle yhden banaanin (samaa kaavaa tuntuu noudattavan moni muukin aktiivisporttailija ja urheilija). Käytännössä saan lähes identtisen ravintosisällön ko. proteiinipatukasta. Tai itse asiassa patukkaa tulisi nimittää proteiini-hiilari-patukaksi, sillä molempia on lähes yhtä paljon.

Desistä eli 30 g heraa saan 122 kaloria ja 23 g proteiinia sekä hivenen hiilareita. Ja banaanista puolestaan kertyy hieman koosta riippuen noin 100 kaloria ja 22 g hiilareita sekä hivenen rasvaa.
Vastaavasti 61 grammaisesta proteiini-hiilari-patukasta saan 204 kaloria, 22 g protskua ja 21 g hiilareita.

Eli saan molemmista vaihtoehdoista (hera+banaani tai vain patukka) energiaa, proteiinia ja hiilaria kutakuinkin yhtä paljon ja samassa suhteessa. Patukan heikkoutena tosin on, että siinä on myös 3,5 g elimistölle pitkälti tarpeetonta tyydyttynyttä rasvaa eikä siinä luonnollisestikaan ole vitamiineja ja kivennäisaineita. Banaani sen sijaan sisältää runsaasti mm. C-vitamiinia sekä B-ryhmän vitamiinia folaattia (jota moni tuppaa saamaan liian vähän) sekä kivennäisaineista mm. kaliumia.

Itse saan vitamiineja ja kivennäisaineita runsaasti kasviksista muutenkin, joten tämä ei valinnassa allekirjoittaneella juurikaan paina. Sen sijaan arvostan patukassa sitä, että voin jemmata niitä valmiiksi treenikassin pohjalle ilman, että pelkään löytäväni sieltä viikon päästä mustan tahmean klöntin :) 


Riika

P.S. Tämä uusi maku saapuu kauppoihin muistaakseni marraskuussa


tiistai 23. lokakuuta 2012

Yes, leuanvetotavoite saavutettu!


Pakko tulla heti kertomaan teille; toinen loppuvuoden tavoitteista saavutettu (lue aiemmin postaus aiheesta täältä)! Olin äsken Elixiassa salilla ja innostuin pitkästä aikaa kokeilemaan leuanvetoa. Vakiosalini tanko on sen verran korkealla, että ilman koroketta yletyn siihen nipin napin vain toisella kädellä kun oikein kurkottelen. En löytänyt mistään steppilautaa, jonka päälle yleensä kipuan, mutta orankimaisesti sain kammettua itseni roikkumaan oikeille kädensijoille – ja kappas, sain kun sainkin vedettyä leuan aivan ylös saakka! Fiilis oli aivan huikea! Mikään nätti suoritus kyseessä ei tosiaan ollut, sillä kroppani heilui melkoisesti jo lähtiessäni hilaamaan vartaloani ylös, jouduttuani alussa heilauttamaan kroppani tangolta toiselle. Mutta leuanveto mikä leuanveto! Ensi kerralla pitää kokeilla kahta, kunhan saan stabiilimman lähtöasennon :)

Uskon, että avainasemassa leuanvetotavoitteeni saavuttamisessa on ollut PT:n vinkkaama liike, jota olen tehnyt vajaat kolme viikkoa. Avustan siinä leuanvetoa ottamalla jaloilla hieman vauhtia eli hyppäämällä steppilaudan päältä samalla vetämällä itseni ylös saakka. Tämän jälkeen laskeudun hitaasti (n. 15 sekunnin aikana) jarruttaen alas. Olin lähellä saada leuan jo muutama viikko aiemmin, mutta tämä harjoitus on entisestään kehittänyt paitsi voimaa, myös leuanvetotekniikkaani. Suosittelen kokeilemaan!

www.ReasonsToBeFit.tumblr.com


Toisen tavoitteeni eli maratonin sain maaliin syyskuun loppupuolella, ja kolmannenkin osalta näyttää erittäin hyvältä. Asetin tavoitteeksi 58 kilon painon sekä 20 rasvaprosentin saavuttamisen vuoden loppuun mennessä (lue lisää mm. täältä). Tämän kolmannen ja viimeisen tavoitteenkin osalta olen menossa kovaa vauhtia oikeaan suuntaan, sillä viimeisimmässä mittauksessa rasvaprosentti näytti 21,0% (vs. edellinen 23,3%). Tämä jo niin näkee palkinto-Mulberryn edessään :) 

Mites siellä, millaisia tavoitteita olette itsellenne asettaneet? Viimeksi ainakin eräs teistä kertoi tähtäävänsä tuohon leukaan..? Olisi kiva kuulla miten teillä on mennyt sekä lukea onnistumistarinoistanne; niistä saa itsekin voimaa :) Ja yhtä lailla olisi huippua, jos rohkaistuisitte jakamaan mahdollisesti niitä ei-niin-nappiin-menneitä suunnitelmia,  niin voisitte saada toisilta (ainakin allekirjoittaneelta!) kannustusta ja lisätsemppiä.


Eli kommenttejanne odotellen,
Riika :)

P.S. Luultavasti huomenna lisää rasvasta

maanantai 22. lokakuuta 2012

Rasvat välttämättömiä – myös laihduttajalle – Osa 1

Ravintotieteiden ensimmäisen osion tentti onnistuneesti takana, jihuu! Ja mikä tärkeintä, opin tenttiin lukiessani yllättävän paljon. Kirjoissa ja monisteissa asioita nimittäin käsiteltiin paljon syvällisemmin, kuin mihin luennoilla on ollut aikaa. Todella hyvä, että kaikkiaan kahden vuoden opintokokonaisuus on jaettu moneen pienempään tenttiin. Muuten ei varmastikaan tulisi luettua yhtä huolellisesti, saatikka yhtä säännöllisesti.

Mainittakoon että tenttiin valmistautuessani vanha (yli)suorittaja meinasi väkisin nostaa taas välillä päätään… Omaksuin kauppiksessa  varsin tehokkaan tavan oppia asiat nopeasti, mutta valitettavasti vain hetkellisesti tenttiin… Nyt haluan sisäistää tenttiasiat pysyvästi! Onneksi samoja asioita tulee kerrattua jatkuvasti kirjoista ja lehdistä, joten uskoisin, että pystyn pitämään opitusta kiinni. On muutes jännä huomata, miten paljon kriittisemmin esim. sporttilehtien juttuihin nyt suhtautuu, kun ainakin kuvittelee tietävänsä jotain :)


Mutta asiaan. Koen, että olen viime keväästä lähtien vähitellen valaistunut etenkin ravinnosta saatavien rasvojen osalta. Paljon on vielä sisäistettävää, mutta kauas ollaan tultu ainakin niistä ajoista, jolloin vältin rasvaa kuin ruttoa ja laskin vain ruuan kaloreita.

Ensinnäkin, suurin ahaa-elämykseni on ollut, että elimistö tarvitsee rasvaa – myös laihdutettaessa.  Välttämättömät rasvahapot toimivat solukalvojen rakennusaineina, joten ne ovat elintärkeitä kudosten toiminnalle. Rasvahapot osallistuvat myös mm. aivojen toiminnan sekä immuunijärjestelmän säätelyyn. Lisäksi rasvasta saadaan rasvaliukoisia vitamiineja.

Aleksi Niemen mukaan pienikokoisenkin ihmisen tulisi saada rasvaa ravinnostaan vähintään 40-50 grammaa vuorokaudessa. Tämä takaa riittävän rasva-aineenvaihdunnan ja hormonaaliset toiminnot. Hän jatkaa, että liian vähäinen rasvojen saanti alentaa esimerkiksi testosteronin tuotantoa, josta on haittaa etenkin pyrittäessä kasvattamaan lihasmassaa.

Palaan vielä joku toinen päivä personal trainerini uusiin ravinto-ohjeisiin, mutta todettakoon jo nyt, että olemme hivenen lisänneet rasvansaantia päästäksemme 30% tavoitteeseen. Pähkinät kuuluvat nykyisin säännöllisesti sekä väli- että iltapalalleni ja teelusikallinen oliiviöljyä sekä lounaalle että dinnerille. Ja paljastettakoon jo nyt, että painoni on lähtenyt välittömästi uudelleen laskuun lähes parin kuukauden tasaisemman jakson jälkeen (johtuu toki monesta muustakin seikasta). Polttaakseen rasvaa keho tarvitsee rasvaa!

Toiseksi, ei ole sama mitä rasvaa syöt. Tästä lisää ensi kerralla!


Alla vielä ripaus muotia asukuvien muodossa. Kerrankin ehdittiin napsia niitä myös asusteista. :)






Päivän asu: Jakku Morgan, Katri Niskasen suunnittelema t-paita design by katri/n, farkut Zara, statement-kaulakoru Mango, klassikkovyö Gucci, piikkarit Rizzo, luottolaukku Burberry

Nyt nukkumaan, öitä!
Riika

Lähteet:
Ravitsemustieteen luentojen tenttimateriaali
”Menestyjän kuntosaliharjoittelu ja ravitsemus”, Aleksi Niemi

lauantai 20. lokakuuta 2012

Lähes viisi senttiä vyötäröltä 8 viikossa, yes!

Jipii, olen vihdoin ja viimein saanut luettua maanantaiseen ravintotieteiden tenttiin. Tartuin kirjaan jo ennen aamukymmentä ja olen viihtynyt sen parissa kellon ympäri parin tunnin salivisiittiä lukuun ottamatta. Tentistä läpipääsemisen kanssa kirjalla on luultavasti erittäin vähän tekemistä – sitä silmällä pitäen kannattaisi keskittyä vain luentomonisteisiin ja -muistiinpanoihini, joissa on takuulla kaikki mitä hyvään arvosanaan vaaditaan. Mutta nyt luenkin mielenkiinnosta myös nippeleitä :) ”Tunne elintarvikkeesi” tenttikirjan innoittamana tulossa postaus ainakin kananmunista, mahdollisesti myös mm. makkaran valmistuksesta ja raaka-aineista sekä luomutuotteista. Eli näistä lisää myöhemmin :)

Palataan kuitenkin vielä aamuun. Perjantaisten PT:n kommenttien innoittamana pyysin, että myös Patrik ottaisi mitat pitkästä aikaa. Edellisestä mittauksesta olikin ehtinyt vierähtää jo kahdeksan viikkoa. En noudattanut aivan yhtä kurinalaista ruokavaliota valmistautuessani syyskuun loppupuolen maratoniin, joten en kiirehtinyt uusien mittojenkaan ottamisella. On kannustavampaa tarttua mittanauhaan silloin, kun tietää lukujen kehittyneen oikeaan suuntaan :)

Varsin maltillisin odotuksin suhtauduin kuitenkin tämänaamuiseen mittaukseen, sillä vaakalukemat eivät olleet tippuneet edellisestä kerrasta kuin 300 grammaa. Toisaalta olen peilistä kuitenkin nähnyt, että selvää kiinteytymistä on etenkin viimeisen 2-3 viikon aikana tapahtunut ja myös vyöt ovat alkaneet tuntua entistä väljemmiltä.

Riemastus olikin suuri tulokset nähdessäni: Navan kohdalta oli kadonnut vajaassa kahdessa kuukaudessa 4,5 senttiä! Ja kaikki muutkin mitat olivat kehittyneet oikeaan suuntaan (paitsi käsivarsi pysynyt ennallaan). Olin huikean tyytyväinen!




Blogia säännöllisesti lukeneet tietävät, että mitään vippaskonsteja en ole käyttänyt: jatkanut vain samalla terveellisellä ruokavaliolla ja liikkunut noin kymmenen tuntia viikossa. Väkisin alkaa kyllä mietityttämään, onko ahkeralla vatsis- ja kylkitreenilläni voinut olla näin suuri merkitys..? Vai onko kyse vai siitä, että jenkkakahvojen päällä poikkeuksellisen lujaa istunut rasva on nyt viimein alkanut irrota..?

Kaikkiaan navan ja jenkkakahvojen korkeudelta on lähtenyt kymmenen senttiä. Ja uskon, että juuri tässä kohdassa on edelleen eniten kiinteytymisvaraa.

Itselleni lukemien seuraaminen tuo hurjasti tsemppiä jatkaa oikealla tiellä. Toivottavasti myös teitä motivoi tieto siitä, että tekemällä asioita systemaattisesti oikein tuloksien syntymistä ei voi estää! :) Hyvä muistutus (myös allekirjoittaneelle!) siitä, että pelkästään vaa’an lukemia ei kannata tuijottaa; mittanauha kertoo paremmin onko kehitystä tapahtunut.


Niin ja muistakaahan, että huomenna sunnuntaita on viimeinen mahdollisuus käydä terveys-, kauneus- ja muotimessuilla Messukeskuksessa. Tämäkin on menossa skouttamaan :)

Riika

Toinen tapaaminen persun kanssa ;)

Vuorokausi on vaihtunut jo lauantain puolelle ja keksisin niin monta fiksumpaakin tapaa viettää tämän öisen puolituntisen (kuten maanantain tenttiin lukemisen tai nukkumisen!), mutta pakko tulla raportoimaan teille perjantaisesta tapaamisestani personal tranerini kanssa.

Ensitapaamisesta olikin ehtinyt vierähtää jo pari viikkoa, sillä ei oltu saatu matchattua kalentereita. Vaikka ehdinkin taukoa tässä välissä jo hieman kärsimättömänä harmitella, oli pieni viive näin jälkikäteen ajateltuna vain hyvä juttu, sillä olin ehtinyt tehdä ykkösohjelman kolmesti yksinäni ja saamaan sen jo aika hyvin sisäistettyä. Ja mikä tärkeintä, olin ehtinyt (ohjeista poiketen :p) malttamattomana tutustua kakkosohjelmaani kerran itsekseni. Täten pystyin PT:n kanssa heti hyppäämään ”toiselle tasolle” tositoimiin, kun kaikki liikkeet ja niissä käytettävät painot olivat entuudestaan tuttuja.

Aloitimme session jälleen mittojen ottamisella. Mittanauha ja rasvaprosenttia mittaavat pihdit tulevatkin varmasti tutuiksi tulevina kuukausina :)   Senttien ja ihopoimumittauksen prosenttien syynääminen tuskin kuuluu ihan jokaisen kokelaan peruspakettiin, mutta PT:ni on hyvin aistinut lyhyessä ajassa mikä kaltaisellani tuloshakuisella tyypillä toimii parhaiten.

Saan tarkemmat tulokset vielä mailiini, mutta PT jo kommentoi, että hauiksen levossa otettu ympärysmitta oli jo hivenen kaventunut ja jännityksessä otettu puolestaan kasvanut. Yes, oikeaan suuntaan siis mennään! Kuulostaa hämmentävältä, mutta toden totta, olimme Patrikinkin kanssa jo näkevinämme visuaalisia muutoksia lihasmassan lisääntymisestä ja rasvan vähenemisestä, jippii!

PT muistutti jälleen, että painoon emme sen sijaan kiinnitä mitään huomiota. Kohtuullisen kurinalaisesta syömisestä ja ahkerasta treenaamisesta huolimatta – tai itse asiassa juuri siksi – vaakalukemat pysyvät sitkeästi 60 kilon yläpuolella (tänäänkin 60,1 kg). PT:ni varoitti, että painoni voi tästä jopa hieman nousta treenin purressa yhä tiukemmin.

Tunnin aikana kävimme suurimman osan kakkosohjelmastani läpi. Vaikka olen viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana käynyt salilla silloin tällöin ja kaikkia liikkeitä joskus ainakin kokeillut, löytyi liikeradoistani melkeinpä kaikista jotain pientä korjattavaa – parista liikkeestä varsin paljonkin. Yllätyin myös siitä, että PT tosiaan sai minut pusertamaan itsestäni vielä hivenen enemmän irti. Teen yksinkin sarjat varsin kurinalaisesti ”loppuun saakka” (ja sainkin asenteestani kehuja), mutta PT:n kanssa tauot sarjojen välissä pysyivät selvästi lyhyempinä, joten kokonaisuudessaan treeni tuntui selvästi rankemmalta.


Kaiken kaikkiaan siis ERITTÄIN hyvät fiilikset yhteistyöstämme tähän mennessä. Ja vaikkei couchaus mitään ilmaista touhua olekaan, I’m worth it ;)   Itseensä saa panostaa!



Sporttiasukuva viime viikonlopun salitressulta: Merihenkinen "pusakka" Helly Hansen, toppi Niken syysuutuus, myös caprit Nike, tossut Assics, ranneke Elixiasta


Ihanaa viikonloppua!
Riika

torstai 18. lokakuuta 2012

Koska olisit katunut lenkille lähtöä? Never!

Vitsi, onpa nyt hyvä fiilis! Tulin vasta puoli kahdeksan jälkeen töistä, jonka jälkeen arvoin hetken jaksanko lähteä lenkille… Ulkona oli jo aivan pilkkopimeää ja juuri sen verran tihkusadetta, että auton pyyhkimet sai pitää koko matkan päällä kun ajelin toimistolta kotiin.

Jostain kuitenkin sain kaivettua tarpeeksi motivaatiota ja kiskottua lenkkarit jalkaan. Hyvää musiikkia vielä podin kautta korville ja mars matkaan! Heti ulos päästyäni tuli välittömästi parempi olo ja askel rullasi todella kevyesti. En ollutkaan käynyt lenkillä ainakaan pariin viikkoon.

Olisi ollut NIIN helppoa jäädä kotisohvalle, tehdä iso annos rahkaa ja uppoutua vaikkapa viimeisimpään Huippisjaksoon tai Bacheloretteen (kyllä, todellisia laatusarjoja joita katselen :p)… Ja varmasti olisinkin nauttinut niistä ja rentoutunut autuaasti sen vajaan viisikymmentäminuuttisen, jonka ohjelmat kestävät. Mutta liikunnan tuottama hyvä olo sen sijaan resonoi vähintään koko illan!

Jossain sporttilehdessä verrattiin hiljattain osuvasti lenkille lähtöä arki-illan seksiin. Aina ei ensi istumalta huvittaisi, mutta koskaan ei jälkikäteen kaduta, kun tuli ryhtyneeksi ;)


Alla vielä eilisen asukuva, jossa olin toimistolla ja ravintotieteiden luennolla. Sekä farkut että paita ovat uutuushankintoja Zarasta. Burgundinvärisä farkkuja olen himoinnut jo Cannesinmatkasta saakka, mutta olen yrittänyt malttaa mieleni, koska tiedän, että ympärysmittani tulee varmasti vielä kaventumaan… Enää en kuitenkaan malttanut odottaa :) Näiden malli istuu hyvin ja lahkeet jäävät kivasti hivenen vajaiksi, joskin väri olisi saanut olla vielä aavistuksen tummempi. Vihreään paitaan tykästyin todella. Rakas ystäväni, joka tekee värianalyysejä ja on määritellyt minut syksyksi, on jo pitkään yrittänyt myydä vihreää minulle. Nyt vasta tänä syksynä olen todella lämmennyt kyseiselle värille – takuulla pysyvästi! Sopii kivasti punertavan tukan kanssa :)



Päivän asu: Paita ja vahapintaiset farkut Zara, popot billi bi Copenhagen, läppärilaukku LV, punosvyö muistaakseni Andiata, huivi Selected Homme

Riika

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Vink, vink: Ruoka ja elämä -luentosarja (+ testissä Kellohalli)

Pikainen tervehdys keskiviikkoillalta! Postaukset jäänee nyt loppuviikosta lyhyemmiksi ja luultavasti harvenevatkin, sillä yritän ehtiä lukemaan jossain välissä ensi maanantain ravintotieteiden tenttiin. Niin mahtavaa lukea ihan vain omaksi iloksi aiheesta josta on OIKEASTI kiinnostunut! Huomaan, että lukutyyli on nyt täysin erilainen kuin kauppisaikoina. Silloin yritti jatkuvasti optimoida lukemista (varsin onnistuneesti) vain tenttiä silmälläpitäen. Nyt haluaa sisäistää kaikki pienimmätkin nippelit ja yrittää painaa ne pysyvästi mieleensä. Lukemista ennen prioriteettilistalla on kuitenkin työt (joita niitäkin pitää poikkeuksellisesti jatkaa vielä tänä iltana) sekä sporttailu… Mutta viimeistään viikonloppuun pitänee raivata tälle enempi aikaa!

Tässä teille yksi vinkki vaikkapa niille päiville, jolloin en ehdi kirjotella: ;)

Helsingin Yliopisto on aloittanut kuuden luennon erittäin mielenkiintoisen sarjan aiheesta Ruoka ja elämä. Ensimmäinen luento ”Ravitsemuksen perusteet” pidettiin jo viime torstaina, mutta voitte katsoa sen yliopiston kotisivuilta. En ole itsekään ehtinyt luentoon vielä tutustua, mutta tulen ehdottomasti katsomaan! Kaikki luennoitsijat pitäisi olla oman alansa huippuja.

Seuraava luento järjestetään huomenna  18.10. klo 17-19 Porthaniassa Helsingin keskustassa (Yliopistokatu 3). Aiheena on ”Syömisen eveluutio”. Luentoa voi siis mennä kaikki seuraamaan joko paikan päälle tai katsoa livenä tai jälkikäteen verkosta. Kommentoikaahan jos joku teistä ehtii tutustua luentoihin ennen minua!


Alla vielä pitkästä aikaa asukuva viime lauantailta. Piipahdettiin dinnerillä vanhaan teurastamoon rakennetussa Kellohallissa. Kyseessä on World Design Capital -vuoden kunniaksi pystytetty vuoden loppuun saakka avoinna oleva popup-ravintola, jonka on tarkoitus toimia designpääkaupunkivuoden ruoka- ja muotoilutapahtumien näyttämönä. Konseptin takana on Ravintolapäivästäkin tuttu Antto Melasniemi.


Päivän asu: Pikkumusta Max&co, jakku (jossa tosi hauskat korostetut olkapäät - laitan joskus paremman kuvan!) Morgan, maailman epämukavimmat mutta ah niin kauniit piikkarit Louboutin, klassikkolaukku Chanel

 

Odotukset olivat siis korkealla, mutta tällä kertaa ne eivät täyttyneet. Alkuruuista Patrikin valitsema kuhatartar (iso kuva alla) oli erinomainen, mutta minun valitsema kotijuusto (pikkukuva vasemmassa yläkulmassa) olisi jäänyt syömättä ellei Patrik olisi tullut apuun ja suostunut vaihtamaan annoksia (maailman paras poikaystävä! <3). Karppaajan unelmapääruoka eli entrecôte salaatilla (vihersalaatti ei näy kuvassa) oli maukasta, joskaan ei mitenkään yllättävää. Vaikka ruuan osalta oltaisiinkin jääty vielä plussan puolella, tuli miinusta vaisusta ja kolkosta tunnelmasta. Osasin toki odottaa raffia tehdasmaista ilmapiiriä ja yleensä olen sellaisen ystävä, mutta jotain extraa olisin kaivannut.




Yes, nyt töiden pariin vielä hetkeksi!
Riika

tiistai 16. lokakuuta 2012

Uusi laji testissä: Bikramjooga

Mitenkäs viikon sporttailut siellä? Itse olen jatkanut kolmella viikottaisella salikerralla. Salitreeniin on tullut hurjasti lisäpotkua uuden ohjelman myötä! Lisäksi olen käynyt kerran viikossa uimassa ja sunnuntaisin biitsillä. Personal trainerin ohjeita noudatten olen lisännyt viikko-ohjelmaan myös yhden kehoa huoltavan tunnin. Heiaheia nimittäin paljasti, etten ole venytellyt kuin muutaman kerran alettuani kirjaamaan liikuntasuorituksiani… Joten pakko ottaa nyt härkää sarvista kiinni! Kolmenkymmenen paremmalle puolelle päästyäni keho alkaa väistämättä jäykistymään, ellen tee asialle jotain.

Niinpä testasin rohkeasti viime sunnuntaina bikramia eli hot joogaa ensimmäistä kertaa aivan Helsingin keskustassa Kaivokadulla. Aiemmat joogakokeiluni rajoittuvat viitisen vuotta takaperin käymääni astangajoogan alkeiskurssiin sekä tämän jälkeen testaamaani muutamaan  joogaa etäisesti muistuttavaan ryhmäliikuntatuntiin. Eli aikalailla nollatasolta lähdettiin liikkeelle. Rohkaistuin kuitenkin kokeilemaan, sillä joogasalin sivuilla toivotettiin samalle tunnille tervetulleiksi sekä vasta-alkajat että asentosarjan jo osaavat oppilaat.

Tunti koostui kahdesta sarjasta: Noin 50 minuuttisesta seisoaltaan tehtävästä sarjasta sekä noin 40 minuuttisesta lattialla tehdystä hengitysharjoituksesta. Näiden aikana käytiin läpi koko keho 26 erilaisen liikkeen avulla lämmittäen ja venyttäen lihakset, nivelsiteet ja jänteet tarkkaan mietityssä järjestyksessä.

Ensimmäiset hikipisarat tippuivat allekirjoittaneelta 37 asteisessa salissa jo kymmenen minuutin kohdalla eikä taukoa sen jälkeen tullut. Kokeneimpien joogaajien kohdalla, jotka pystyivät ottamaan liikkeistä kaiken fyysisyyden irti, ei voida käyttää edes sanaa ”pisara”; puhuisin pikemminkin hikilammikoista.

En tiedä johtuiko tunnin rankkuus itse sarjan fyysisyydestä vaiko salin kuumuudesta (luultavasti molemmista), mutta tunsin todella laittaneeni kroppani likoon – ihan erilailla kuin vaikkapa pilateksessa, jota testasi sitäkin ensimmäistä kertaa noin viikkoa aiemmin. Huomioni kiinnittyi väistämättä myös siihen, miten upeassa kunnossa moni joogaajista oli – mallinakin töitä tehneestä opettajasta ja salin omistajasta Kirsistä puhumattakaan. Eli ehdottomasti tulen menemään bikramiin vielä toistekin!

Btw, ottakaa vähintään 1,5 litraa nestettä mukaan jos innostutte testaamaan. Itselläni oli mukana kaksi puolen litran pulloa, ja jouduin selvästi rajoittamaan juomistani. Veden lipittäminen kuulemma vähenee kokemuksen karttuessa, mutta alkuun sen kanssa ei halua himmailla :)  Niin ja kahden kerran yhteishinta aloittelijoille on 20€.



Suihkunraikkaana joogasalin terassilla


Toivottavasti joku ainakin uskaltaa tutustua uuteen lajiin!

Riika

maanantai 15. lokakuuta 2012

Iloitaan toisten onnistumistarinoista!

On ihanaa lukea toisten onnistumistarinoista! Liittyvätpä ne sitten business-elämään tai vapaa-aikaan, saan hurjasti energiaa muiden menestystarinoista.

Viime aikoina minua on inspiroinut mm. kymmeniä kiloja painoaan pudottanut Raakel Lignell, joka on kuluvan vuoden aikana tainnut poseerata (ja syystäkin!) lähes jokaisen naistenlehden kannessa (voitte lukea hänestä mm. 4.10. ilmestyneestä Annasta). Vaikka omalla tilanteellani ei ole mitään tekemistä Raakelin massiivisen painonpudotusprojektin kanssa, voin oppia hänen mielettömästä motivaatiostaa ja halustaan tehdä PYSYVÄ elämäntapamuutos.

”Tämä kerta erosi muista laihdutusyrityksistä siinä, että olin kyllästynyt sairastamaan ja olemaan huonovointinen. Olin päättänyt pysyä päätöksessäni. Olin tiukka mielihalujeni kanssa enkä antanut niille valtaa.” Raakel kertoo Fitin Karppaaja-erikoisnumerossa 2/2012.

Raakel remontoi perusteellisesti sekä ruokavalionsa että liikuntatottumuksensa:

”Pastan, perunan, riisin ja leivän sijaan aloin syödä omeletteja ja runsaasti kasviksia”, vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattanut Raakel jatkaa.

Entisestä sohvaperunasta kuiriutui myös himoliikkuja. Intoa puhkuen Raakel erehtyi valitsemaan ensimmäiseksi liikuntatunnikseen vuosien tauon jälkeen rankan intervallitunnin, ja oli valmis konttaamaan ulos salista jo ensimmäisten minuuttien jälkeen. Siirtymällä pehmeämpiin lajeihin kuten pilatekseen ja bodybalanceen liikunnan ilo alkoi vähitellen löytyä.

”On olltu mahtavaa selättää mörköjään ja tehdä asioita, joista en ole ennen välittänyt. Olen esimerkiksi alkanut juosta. Huomasin, että sekin on vain asia, joka täytyy opetella ja johon itsensä voi totuttaa.” Raakel jatkaa ja lisää:
”En ollut ikinä unelmoinut näin suuresta painonpudotuksesta. Saati siitä, että minusta tulisi lähes riippuvainen liikunnasta. Uusien puolien löytäminen itsestä on tuntunut mahtavalta!”


Kuva: Anna 4.10.2012

Jo viime keväänä lehdet raportoivat -50 kilon pudotuksesta; uusien kuvien perusteella näyttäisi vielä kuudeskin kymmenes karisseen. Upeaa Raakel!

Mikäli Raakelin elämäntapamuutos kiinnostaa enemmänkin, siihen voi tutustua hänen blogissaan. Itse en ole sitä lukenut, sillä törmäsin siihen juuri :)


Riika

lauantai 13. lokakuuta 2012

Intensiteettiä salitreenin Muscle & Fitnessin ohjeilla!

Haluatko lisätehoja treeniisi? Tai muuten vain vaihtelua? Uusin Muscle & Fitness listaa neljä keinoa, joilla saat lisäpotkua harjoitteluun ja voit viedä fysiikkasi seuraavalle tasolle: pudotussarjat, rest-pause –tekniikan, supersarjat ja negatiiviset toisot. Tutkitaan mistä on kyse!

Pudotussarjat ovat itsellenikin tuttuja ja kirjoitin niistä jo pari kuukautta takaperin. Lyhyenä kertauksena todettakoon, että ideana on vähentää harjoituksessa käytettävää painoa portaittain 20-30% välittömästi sen jälkeen, kun et saa enää yhtään toistoa edellisellä painolla suoritettua. Tarkoituksena on treenata lihas totaaliseen uupumukseen saakka.

Pudotussarjoja voi käyttää näppärästi esimerkiksi jokaisen liikkeen viimeisenä sarjana, jotta saa rutistettua viimeisetkin mehut.


Rest-pause -tekniikka on itselleni terminä entuudestaan vieras. Ideana on, että sarja jaetaan pienempiin osiin, joiden välissä pidetään 15-30 sekunnin tauko. Eli esimerksi ensin tehdään 5-7 toistoa uupumukseen saakka mahdollisimman suurilla painoilla. Sen jälkeen levätään hetki ja jatketaan taas 2-3 toistoa. Tällöin pystyt käyttämään raaskaampia painoja, kuin suorittaen 8-12 toiston sarjan yhtäjaksoisesti.

Vaikka termi ei saanut kelloja soimaan, olen kuitenkin käytännössä tätä hyödyntänyt joskus viimeisten sarjojen kohdalla, jos en ole yksinkertaisesti kyennyt suorittamaan koko sarjaa valitsemallani painolla. Pikkubreikki 8-9 toisten kohdalla auttaa kummasti jaksamaan loputkin!

 
Kuva: ReasonsToBeFit.tumblr.com

Supersarjat tarkoittaa kahden liikkeen suorittamista peräkkäin ilman lepotaukoja. Supersarjan voi kohdistaa joko samalle lihakselle tai vastakkaisille. Samaan lihakseen kohdistuvia supersarjoja käytetään esim. Elixian Shape-tunnilla, jossa siirrytään vatsalihasliikkeestä toiseen ilman taukoja. Omassa uudessa saliohjelmassani on paljon kahden vastakkaisen lihaksen (esim. ojentajan ja haban) treenaamista peräkkäin, mutta lyhyet tauot ovat kuitenkin sallittuja.

Negatiivisten toistojen ideana on rasittaa lihasta painojen laskuvaiheessa. Ihanteellista on hyödyntää avustajaa, joka auttaa saamaan raskaat painot ensin ylös. Tämän jälkeen laskuvaiheessa vastustat painoa ja tuot sen alas niin hitaasti kuin mahdollista.

Itselläni on uudessa ohjelmassa tämänkaltainen liike. Perinteisen leuanvedon sijaan fuskaan hieman ponnistamalla yläasentoon, jonka jälkeen lasken itseni hitaasti kymmenessä sekunnissa alkuasentoon. Erinomainen harjoitus leuanvetotavoitteeni saavuttamiseksi!

Kuva: ReasonsToBeFit.tumblr.com


Bottom line kaikissa näissä tekniikoissa on lisätä intensiteettiä ja polttaa enemmän kaloreita. ”Kolme sarjaa 12 toistolla ei kerta kaikkiaan riitä naiselle, joka haluaa muokata solkan, tiukan lihaksikkaan ja katseita keräävän vartalon”, Muscle & Fitnessin kirjoittaa. Kuullelkaa kuitenkin kehoanne, mikäli innostutte näitä testaamaan, sillä rankassa treenaamisessa piilee aina ylikunnon vaara.


Nyt tämä lähtee lukemaan lähestyvään ravintotieteiden tenttiin. Ja illalla tiedossa dinneri uudessa ravintolassa, jippii :)


Kivaa lauantai-iltaa sinnekin!
Riika

perjantai 12. lokakuuta 2012

Toivepostaus ruokapäiväkirjasta – Osa II (+ lempparisarjamme Solsidan)

Avasin jo pari päivää takaperin teille hieman ruokavaliotani. Nyt päästään itse asiaan eli alla esimerkkinä parin päivän listaus kaikista syömisistäni. Elisiltana tuli syötyä aiiiivan liian monta rahkasmoothieta illalla, joten kaloreita tuli noin 2700 eli selkeästi yli tarpeen, joten en laita sitä teille esimerkiksi :)

HUOM: En ole saanut vielä PT:n ohjeita ravinnon osalta, joten edelleen ollaan siis oman maalaisjärjen varassa. Palaan asiaan jahka olen kuullut hänen kommentit. Tuosta eilisillan ylisyönnistä sainkin jo toruja tänään puhelimessa, sillä olisi todella tärkeää vakioida syöminen nyt muutamaksi viikoksi, jotta nähdään mikä toimii ja pitääkö jotain muuttaa.

Btw, olen PT:n toiveesta arvioinut myös nälän määrää asteikoilla 1 (ei lainkaan nälkä) – 5 (maha murisee jo häiritsevästi). Kiinnitettyäni tähän huomiota tajuan, että kello 21:n jälkseisellä iltasyömiselläni on vain vähän tekemistä nälän kanssa. Pikemmin kyse on mieliteoista ja totutusta tavasta. Illan pähkinänapostelun ja ylimääräisten rahkojen totaalinen karsiminen tulee olemaan suurin haasteeni viimeisten rasvakilojen karistamisessa. Vaikka sekä pähkinät että rahkat ovat keholle erittäin hyvää ravintoa, ei niitäkään saa syödä liikaa, mikäli aikoo painoaan karistaa.


PERJANTAI 5.10.
Aamupala 8.00: Nälkä 3
Reissumies 2 palaa (eli molemmat puolikkaat)
Kinkkuleikkele
Levite leivän päällä
Pari siivua tomaattia ja salaattia
Lasi teetä ja 4 lasia vettä aamupäivän aikana 


Lounas 12.00 Nälkä 3
Vihersalaattia ja kurkkua reilusti iso lautasellinen!
Pinjansiemeniä salaatin seassa (arvio 5g)
Uunissa kypsennettyä broilerfilettä (arviolta 100g)
Tomaatti
3 siivua eli noin puolikas kimpale mozzarellaa
2 lasia vettä
Iltapäivällä 0,5 l Cocis zeroa

Välipala 14.30 Nälkä 3
Vähärasvainen maustamaton rahka
Vadelmia 110g
Light-mehutiiviesteestä tehtyä menua 4 dl


Välipala 16.10 Nälkä 1 (söin varmistaakseni, että jaksan salitreenin)
Ruispalat 2 palaa (eli molemmat puolikkaat)
Kalkkunaleikkettä 30g (eli 4 siivua ohuen ohutta)

Salitreeni n. 1h (ensimmäinen tapaaminen PT:n kanssa)

Iltaruoka 19.15:  Nälkä 1 (söin mahdollisimman pian treenin jälkeen, jotta lihakset saisivat rakennusainetta, vaikka ei ollutkaan juurikaan vielä nälkä)
Broilerifilettä 140g
Erilaisia kasviksia (mm. kukkakaali, porkkana, parsakaali, sipuli) 460g
Light cocista illan mittaa 1,7 litraa..

Iltapala 22.00: Nälkä 2
Vähärasvainen maustamaton rahka
Vadelmia 100g
Puolukoita 100g
Hasselpähkinöitä 25g


Yhteenveto
Kaloreita: 1649
Rasvaa: 53g; 30% energiasta
Proteiinia: 158g eli 2,6 g per painokilo; 40% energiasta (suositus urheilijalle vähintään 1,5 mielellään 2g per painokilo)
Hiilihydraatteja: 117g; 30% energiasta (minimisuositus 120g)
Kuituja 33g (minimisuositus 25-35g)


MAANANTAI 8.10.
Aamupala 7.30 Nälkä 3
Real täysjyväleipää 2 viipaletta
Kalkkunaleikettä 40g eli 4 viipaletta
Light-mehutiivisteestä tehtyä mehua n 0,7 l

Lounas 11.15 Nälkä 3
Broilerfilesuikaleita 140g
Erilaisia kasviksia (mm. kukkakaali, porkkana, parsakaali) 675g

Välipala 14.30 Nälkä 3
Vähärasvainen maustamaton rahka
Vadelmia 100g
Real täysjyväleipää 1 viipale
Kalkkunaleikettä 20g eli 2 viipaletta
Light cocista n 0,6 l

VÄLIPALA 16.30 Nälkä 1 (vetämätön olo, joten söin vaikkei varsinaisesti nälkä ollutkaan, jotta jaksaisin sporttailla)
Vähärasvainen maustamaton rahka
Vadelmia 100g
Vettä n 1 l

30 min kävely salille ja takaisin, 1 h pilatesta ja 45 min vatsiksia salin puolella 


Iltaruoka 20.30:  Nälkä 4 
Savustettua lohta 110g
Erilaisia kasviksia (mm. kukkakaali, porkkana, parsakaali) 675g

Iltapala 22.25: Nälkä 2
Real täysjyväleipää 2 viipaletta
Kalkkunaleikettä 40g eli 4 viipaletta
Light-mehutiivisteestä tehtyä mehua n 0,7 l


Iltanapostelua: Nälkä 1
Hasselpähkinöitä 19g

Yhteenveto
Kaloreita: 1783
Rasvaa: 44g; 23% energiasta
Proteiinia: 176g eli 2,9 grammaa per painokilo; 41% energiasta (suositus urheilijalle vähintään 1,5 mielellään 2g per painokilo)
Hiilihydraatteja: 150g; 35% energiasta (minimisuositus 120g)
Kuituja 58g (minimisuositus 25-35g)


Eli tutulla kaavalla mennään: lounaalla ja illalliselle vähärasvaista broileria tai hyviä rasvoja sisältävää kalaa. Lisukkeeksi TODELLA paljon kasviksia, yleensä wokattuna. Tämän lisäksi aamu- ja iltapalat sekä 1-2 välipalaa treeneistä riippuen. Näillä tyypillisesti joko rahkaa tai pari palaa täysjyväleipää. Myös pähkinät ovat oiva välipala, jota aion jatkossa suosia yhä enemmän.


Loppuun vielä tv-ohjelmavinkki Ylen puolelta. Ruotsalaisesta draamakomediasta Solsidanista on tullut uusi lempparimme tauolla olevan Mad Menin rinnalle. Komedia on erittäin vaikea laji, mutta tämä sarja onnistuu  siinä erinomaisesti. Viime sunnuntaina käynnistyi kotimaassaan paljon huomiota saaneen sarjan 3. kausi, mutta siihen pääsee kyllä nopeasti mukaan vaikka ei olisi edeltäviä sesonkeja nähnytkään. Mekin hyppäsimme mukaan vasta 2. sesongin uusintojen kohdalla. Sain tietää että kollegalta löytyy onneksi myös 1. sesonki DVD:einä, joten ensi viikolla Onnea onkimassa -maraton luvassa, jee!



Btw, tällä hetkellä Yleltä löytyy Areenasta vielä 2. sesongista jaksot 5-10 eli kipin kapin katsomaan.  Parhaita paloja löytyy myös Ruotsin TV4:n sivuilta, mutta toivottavasti saatte koko jaksot käsiinne!

Varoituksena on mainittava, että 3. sesongin avausjakso ei ollut sarjan parhaita… mutta varmasti päästään taas vauhtiin näyttelijöiden ”lämmettyä” rooliinsa. Btw, Areenasta katsoessa voi valita myös ruotsinkieliset tekstitykset, jippii :)

Ihanaa viikonloppua!
Riika

torstai 11. lokakuuta 2012

Juoksulenkkarit kaupunkikäyttöön - Toppi vai floppi?

Toivottavasti viikko on sujunut sielläkin sporttisesti! Täällä ollaan käyty jo pari kertaa salilla, testattu ensimmäistä kertaa pilatesta, fillaroitu pari kertaa toimistolle sekä käyty uimassa. Huomenna voisi ottaa suosiolla mahdollisesti lepopäivän, we’ll see. Myös ruokailujen osalta on mennyt suunnitelmien mukaan. Niistä lisää luultavasti huomenna. Tähän väliin kuitenkin hieman muotia sporttisin maustein.


”Vuoden hittikenkä on ehta lenkkitossu” steittaa uusin Costume. Ja he eivät nyt puhu valkoisista tennareista tai katu-uskottavista Converseista, vaan nailonpäällysteisistä parhaillaan neonvärisistä juoksukengistä, joita koristaa paksu pehmustettu läppä ja suuret logot. Vakuudeksi jutussa on lueteltu pitkä lista muotialan vaikuttajia, jotka on jo ikuistettu lenkkarit jalassa. Mainitaanpa jutussa pari näytöstäkin, joissa mallit on laitettu catwalkille New Balanceissa ja Nikeissä.

Onko kyseessä todella orastava uusi ilmiö vaiko floppi, josta emme kuule enää toistamiseen? Yksi parhaista keinoista ottaa selvää uusimmista trendeistä on kurkistaa katutyyliä esitteleviin blogeihin. Avatessani Caroline Blomstin Stockholm Street Style blogin vastaani tulee jo eilisen asun kohdalla tämä Leandran nokkela asukokonaisuus.

Kuva: StockholmStreetstyle.com

Potin räjäyttää kuitenkin vasta Katerinan kuva puolentoista kuukauden takaa. En olisi kyllä ikinä keksinyt - enkä kyllä (ainakaan vielä) uskaltanutkaan – kokeilla itse, mutta tykkään kovastikin näkemästäni!


Kuva: StockholmStreetstyle.com

Outfit on herättänyt vahvoja kommentteja puolesta ja vastaan: Toiset suorastaan ylistävät yhdistämiskykyä, toisten mielestä lenkkarit pilaavat muuten tyylikkään kokonaisuuden. Mitä mieltä te olette? Näyttääkö hyvältä? Uskaltaisitteko jopa kokeilla?

Tämä lähtee miettimään (lue: haaveilemaan) miten voisi yhdistää kelta-turkoosit Asicsensa citylookkiin :) Uskon, että parhaiten ne istuisivat vajaamittaisiin pillifarkkuihin ja graafiseen pelkistettyyn tyyliin.


Riika

P.S. Stockholm Street Stylesta poimittua: ”Almost everyone in Copenhagen rocks sneakers. I love it. ” Ehkä Helsinki perässä?!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Toivepostaus ruokapäiväkirjasta – Osa I

Olen pitänyt personal trainerin pyynnöstä erittäin tarkkaa ruokapäiväkirjaa viime perjantaista lähtien. Huominen tapaaminen, jossa oli tarkoitus käydä tätä läpi, hänen kanssa valitettavasti lykkääntyi, mutta kiva jakaa tämä ainakin nyt teidän kanssa :)

Ruokavaliostani onkin itse asiassa kysytty moneen kertaan, ja kuten yhteen kommenttiin (kiitos siitä!) pari päivää sitten vastasin, olen aika heikosti laittanut ruokapäiväkirjoja tänne nähtäville hyvistä aikeista huolimatta. Päälimmäisenä syynä on ollut kirjausinnon puute, sillä allekirjoittaneen ei ole tarvinnut laskea kaloreita enää moneen kuutauteen. Toiseksi lounasravintoloiden luncheja ja viikonloppujen dinnereitä ja brunsseja on vaikea arvioida niin tarkasti, että olisin tohtinut esittää lukuja täälläkin… Mutta nyt yritän, vaikka kävimmekin viikonloppuna pariin otteeseen ulkona syömässä :)

Ennen kuin menen päiväkohtaisiin ruokapäiväkirjamerkintöihin, tarkastellaan eri ravintoaineiden saantia.

Proteiinit
Viiden päivän seurantajaksolla sain 41% enegiastani proteiinista. Tärkeimpiä proteiininlähteitä ruokavaliossani ovat broileri, kala ja maitorahka. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan energiasta vain 10-20% tulisi tulla proteiinista. Proteiinien osuus siis korostuu selvästi ruokavaliossani. Ja jos en kiinnittäisi asiaan huomiota, nousisi luku helposti 50 prosenttiin ja ylikin! Olen kuitenkin yrittänyt hillitä liiallista proteiinin saantia karsimalla mm. raejuuston kokonaan ja ottamalla mukaan ruokavalioon ruisleipää (joskin siinäkin on yllättävän paljon protskua). Parik Borgin mukaan proteiinipitoisen ruokavalion hyödyt saadaan esiin jo silloin kun noin 25-30% energiasta tulee protskusta. ”Yli 35% osuuteen energiasta ei kannata tähdätä, koska silloin aletaan siirtyä jo aika tutkimattomille alueille monella terveyden osa-alueella”, hän kirjoittaa kirjassaan ”Vinha perä”. Jännä nähdä mitä PT:ni sanoo asiasta. Ainakin viimeksi sain viitteitä siitä, että proteiinijauhe lisättäisiin treenin jälkeiseksi palautusjuomaksi.

Rasvat
Sain keskimäärin 25% energiastani rasvoista, mikä on hyvin linjassa VRN:n suositteleman 25-35% kanssa. Rasvalähteitä ruokavaliossani ovat lähinä kala ja pähkinät. Täten saan nimenomaan elimistölle tarpeellisia ns. hyviä eli pehmeitä rasvoja. Rasvoista tulossa joskus oma postauksensa.

Hiilihydraatit
Hiilihydraatteja sain keskimäärin 34% eli selvästi alle 50-60% ”virallisen” suosituksen. Minimisuosituksena pidetään 120-130 hiilarigrammaa vuorokaudessa, ja se itsellänikin tulee useimpina päivinä täyteen, sillä syön TODELLA paljon kasviksia ja marjoja. Ja kuten kirjoitin, olen lisännyt ruokavaliooni myös ruisleipää – ainakin toistaiseksi. Lisäsin leipää osin myös siksi, että saisin tarpeeksi kuituja (suositus vähintään 25-35 grammaa / vrk), mutta tämä tarkastelu osoitti, että saisin tuon määrän täyteen jo kasviksillakin.





Kirjoitin pari kuukautta takaperin, että tavoitteenani on saada 40% energiasta proteiinista, 40% rasvata ja 20% hiilareista. Kuten näette, olen suhteita siis vähän päivittänyt ja kaiken kaikkiaan olen itse ravintosisältöön tälläisellään varsin tyytyväinen. Pientä hienosäätöä voisi vielä tehdä ja korvata esim. välipalaleivät tai –rahkan pähkinöillä eli nostaa hyvien rasvojen osuutta. Pelkonani vain on ollut ettei kourallinen pähkinöitä (42 pienehköä hasselpähkinää) vie samalla lailla nälkää kun vadelmarahka tai pari palaa Real-ruisleipää reilulla kalkkunatäytteellä, vaikka niissä kaikissa onkin sama määrä eli noin 200 kaloria energiaa. Mutta pitänee testata :) Ja innolla odotan mitä personal trainerini sanoo tästä!


Ensi kerralla luvassa päiväkohtaisia ruokaraportteja. Palaan myös PT:n kommentteihin jahka ehditään nähdä. Vinkkejä tulossa myös ruokapäiväkirjan pitämiseen – netistä löytyy tähän kätevä ilmaisohjelmakin.


Nyt nukkumaan, öitä!
Riika

P.S. Muistakaahan vastata oikeassa laidassa näkyvään kyselyyn :) Ja kiitos jo äänensä antaneille!



tiistai 9. lokakuuta 2012

Säilytä lihakset laihdutuksesta huolimatta

Iltalehden nettiversiossa oli tänään juttu Matthew McConaugheyn riutuneesta olemuksesta. Lihaksikkaasta vartalostaan (liikaakin?) huomiota saanut näyttelijä on valmistautunut uuteen elokuvarooliin pudottamalla painoaan liki 15 kiloa. Matthewn rasvaprosentti oli alhainen jo ennen dieetin aloittamista, joten suurin osa kadotetusta painosta on ollut väistämättä lihasta.

Kuvat: www.people.com ja www.huffingtonpost.com

Lihaksen kadottaminen laihduttaessa on tuttu ilmiö – etenkin, jos yrittää pudottaa painoaan nopeasti. Suurimmalla osalla meistä on kuitenkin mahdollista kadottaa lihasten sijaan rasvaa, kunhan vain kiinnitämme asiaan huomiota.

Patrik Borg antaa kirjassaan ”Vinha perä” kolme ohjetta miten lihaksen palaminen voidaan minimoida ja vastaavasti rasvan polttaminen maksimoida:

1) Pidä liikunta mukana koko laihdutuksen ajan
Liikunta (haluaisin tähän lisätä salitreeni) on paras keino minimoida lihasten palaminen. Siitä, voiko lihasmassaa laihdutuksen aikana jopa kasvattaa, esitetään erilaisia näkemyksiä. Patrik Borgin mukaan laihdutuksen alkuvaiheessa sporttailemalla voidaan hieman lisätä lihasmassaa, mutta vähänkään isommassa laihtumisessa lihas ei kasva – mutta ei myöskään pienene jos treenin optimoi oikein.

Tuon tässä kohden esille kuitenkin personal trainerin Timo Haikaraisen ja hänen valmennettavan, tämän vuoden fitnessmallifinalistin tulokset: Äärimmilleen viedyn treenin ja tiukan ruokavalion aikana Kirsin kropasta suli 11 viikossa peräti 6,6 kiloa rasvaa ja samalla rasvaton kehonpaino kasvoi 1,7 kilolla – upea suoritus! Ja vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka. Tämän luettuani en usko, etteikö painoa pudottaessa voisi myös kasvattaa lihaksia, jos vain tekee asiat oikein. Helppoa se ei tietenkään ole eli treenatessa on laitettava kaikki likoon!


2) Pidä laihdutusvauhti maltillisena
”Mitä enemmän ja nopeammin laihdut, sitä enemmän lihasta todennäköisesti lähtee”, Patrik Borg muistuttaa. Tämän olemme kuulleet ennenkin, mutta Patrik konkretisoi tätä luvuin: Laihduttaessa puhtaasti ruokavalion avulla 1-1,5 kiloa viikossa, rasvan osuus pudotetusta massasta on vain 60 prosenttia! 0,5-1 kilon viikkovauhdilla rasvaa palaa jo 75 prosenttia ja alle puolen kilon viikkovauhdilla 90-100 prosenttia. Laittaa nopean laihtumisen hyödyt ja haitat aivan uuteen perspektiiviin, eikös?! 


3) Pidä ruuan laatu hyvänä
Menemättä tähän tällä kertaa sen syvällisemmin, syö riittävästi ja pidä huolta etenkin riittävästä proteiinin saannista.


Myönnän että itselleni tavoite säästää lihaksia laihduttaessa liittyy pitkälti ulkonäköön ja sporttisemman vartalon tavoitteluun. Pöperötohtori kuitenkin muistuttaa, että samalla kyse on terveellisemmästä laihdutuksesta; yes!

Riika

Your reason to be fit?

Käykäähän äänestämässä oikeassa laidassa näkyvässä kyselyssä mikä saa teidät liikkumaan! Vastausaikaa on tämän viikon loppuun saakka. Vain yksi vastausvaihtoehto on sallittu eli joudutte todella miettimään mikä on se tärkein motivaattori.

Olisi ihana saada tähän postaukseen myös kommentteja, joissa valottaisitte, mistä teidän treenimotivaatio kumpuaa :)  Muistuttelisin, että kommenttien jättäminen on superhelppoa eikä vaadi edes kirjautumista.

Tulen tekemään aiheesta yhteenvedon ja kertamaan omia motivaationlähteitäni ensi viikon alkupuolella.

Sporttista tiistaita toivotellen,
Riika

maanantai 8. lokakuuta 2012

PT:lle kirkasteut tavoitteet :)

Personal trainerini pyysi minua määrittämään tavoitteeni kirjallisesti. Ihan hyvä itseänikin varten pysähtyä vielä kertaamaan niitä:

Ykköstavoitteena on näyttää mahdollisimman hyvältä (sillä terveydelliset tavoitteet olen saavuttanut jo kirkkaasti). Minulle se tarkoittaa sporttista & solakkaa olemusta, josta näkee, että on treenannut eli lihakset erottuvat kevyesti.

Jos tavoitetta pitää konkretisoida lukuina, realistisena tavoitteena voisi olla rasvaprosentin tiputtaminen 20 prosenttiin (nyt reilut 23%) ja painon saaminen alle 58 kilon (nyt 60kg) lihaksia ainakaan yhtään kadottamatta. Mielellään lihasta saisi tulla hieman lisääkin - etenkin keskivartaloon. Reisi- ja pakaralihasliikkeitäkin ohjelmaan varmasti tulee, joskaan allekirjoittaneelle fitness-maailmasta tutut suhteellisen paksut lihaksikkaat reidet ja pyöreä peppu eivät kuulu kauneusihanteeseen. Toki nekin saa näyttää sporttisilta :)


Kuva: ReasonsToBeFit.tumblr.com

Toisena tärkeänä tavoitteena on oppia kuudessa kuukaudessa treenaamisesta ja ravinnosta mahdollisimman paljon, jotta pystyn pitämään itseni erinomaisessa kunnossa lopun elämääni :)  Perustietämykseni on jo varsin hyvä, joten PT:lta odotan ”hifistelyä” mm. ravintolisien suhteen.


Olisi myös huippua, jos saisin ainakin yhden täysin puhtaan leuan vedettyä vuoden loppuun mennessä (nyt menee jos lähden liikkeelle niin, että kädet ovat aavistuksen verran koukussa).


Ensi syksyn tavoitteena voisi olla vähintään neljännestriathlonin (tekisi mieli kirjoittaa puolikkaan :)) suorittaminen, mutta siitä ei tarvitse stressata ennen kevättalvea (joskin uimassa olisi hyvä käydä kerran viikossa tekniikan kehittämiseksi).


Millaisia tavoitteita siellä?

Riika