perjantai 30. marraskuuta 2012

Pakollinen postaus talvesta :)

Tätä päivää ei voi ohittaa mainitsematta säätä. Päivä meni ensin lumipyryä ihastellessa kynttilöin koristellusta toimistosta, mutta talvifanitukseni joutui pian koetukselle ulosastuttuani. Tehtyäni viiden kilometrin pituista matkaa kolmella eri julkisella kulkuvälineellä yli tunnin(!), muistin taas miksi en ole talventulosta yleensä järin innostunut. Olisin kävellytkin nopeammin! *mur mur* Ja samalla olisi saanut liikuntaa. Well, next time!

Lähdin jo aikaisin töistä puoli kolmen PT tapaamiseen, joten tänä iltana on vielä luvassa laatuaikaa läppärin kanssa ;)  Patrik lähti kaverinsa kanssa uimaan ja saunomaan, joten ei tarvitse onneksi potea huonoa omatuntuntoa iltatöistä.

Tähän väliin muotipainotteinen postaus talvivaatteista. Talven (epä)miellyttävyyshän on nimittäin pitkälti kiinni varusteista.

Suurimmat tarpeeni liittyvä lapasiin ja kenkiin. Niin ihania kun äidin neulomat lapaset ovatkin, olen päättänyt, että hankkisin täksi talveksi kunnon karvarukkaset. Stockmannin joulukuun kuvastossa mainostettiin Sauson hirvinapparukkasia (alessa 110e) ja ne näytti ainakin kuvastossa todella kivoilta (en valitettavasti löytänyt netistä kuvaa), joten tarkoitus käydä testaamassa niitä paikanpäällä.

Kenkien osalta taidan kääntyä Sorelin suuntaan. Mallistosta löytyi useampikin potentiaalinen malli. Pitänee käydä näitäkin livenä testailemassa :)

Otin kuvakollaasiin myös Canada Goosen parkan, vaikka allekirjoittaneella onkin siitä vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Häiritsee nimittäin, että parin vuoden takainen ”it-takki” tuntuu olevan joka toisen päällä…  Vaikka onhan etenkin tämä vihreä i-h-a-n-a! Btw, näin viime viikolla tanskalaiskollegani päällä erittäin tyköistuvan mallin, joka oli kuulemma tullut valikoimiin pari vuotta takaperin. Siinä meni selässä vyötärön kohdalla sellainen rypytys, joka toi kauniisti figuurin esiin. En ole lainkaan varma oliko se tämä Trillum Parka, joten jos harkitsette ostoa, käykäähän livenä sovittelemassa kaupoissa.




Kengät Sorel, takki Canada Goose, rukkaset ja vyö Peak, weekender-laukku Mulberry ja farkut Acne


Huomenna lähdetäänkin mini-lomalle Porvooseen ihastelemaan joulukaudenavausta, jee! Eli siitä luultavasti lisää vielä viikonlopun aikana :)

Talvista viikonloppua toivottaen,
Riika

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Unohda tekosyyt!

Liikaa töitä. Ei ole aikaa. Ulkona on liian kylmä. Ei huvita. Ansaitset rankan päivän jälkeen hemmotteluhetken kotona. Telkkarista tulee lempisarjasi. 

Tekosyitä. Jos TODELLA haluaa tuloksia aikaiseksi, vähennät töitä ja teet liikunnalle aikaa. Hankit kulloiseenkin säähän sopivat varusteet. Ja lähdet liikkeelle, vaikka ei huvittaisikaan. Vähennät television katselua ja tapaat ystävät kahvittelun sijaan lenkkipolulla.



Mikäli haluat näkyviä tuloksia, tekosyyt on voitettava. Ei vain kerran, vaan systemaattisesti kerta toisensa jälkeen useamman kuukauden ajan. Ja useimpien meidän on tehtävä näin useamman kerran viikossa.

Toki juoksulenkki tai aerobic-tunti kerran viikossakin on terveyden kannalta iso askel parempaan suuntaan(!), mutta esimerkiksi näkyviä muutoksia kropassa sillä ei vielä saavuteta. Ja kunnon kohoamisenkin suhteen laittaisin odotukset aika matalalle ellei lähtötilanne ole todella huono.

Ei siis ole olemassa mitään taianomaisia rasvanpolttopillereitä tai lehdissä mainostettuja ”viisi kiloa kolmessa viikossa” -ihmedieettejä tai ”tiimalasivartalo kahdessa kuukaudessa” -ohjelmia. Tuloksiin päästään pitkäjänteisellä puurtamisella.


Päätä siis TÄNÄÄN missä haluat olla puolen vuoden tai vuoden kuluttua. Jos haluat esimerkiksi juosta ensi keväänä Tukholman maratonin, ei riitä, että alat lenkkeillä kun kadut ovat sulaneet. Sinun on selviydyttävä juoksumatolle tai pakkaskeleihin jo aiemmin, vaikkei lenkkeily herkkua aina olisikaan. Tai jos haluat olla timmissä kunnossa ensi kesänä Hietsun biitsillä, on ruokavaliota ryhdyttävä tarkkailemaan jo tänään. Ja pidettävä siitä kiinni huomenna, koko ensi viikko ja kuukausi toisensa jälkeen.

Mitä siis jos aloittaisit muutoksen jo tänään? Ei huomenna, eikä vasta ensi viikolla. Lupaan, ettet tule katumaan!


Riika

tiistai 27. marraskuuta 2012

Vältä syksyn flunssa-aalto!

Podin viime keväänä flunssaa pariinkin otteeseen. Niinpä olen ollut erityisen iloinen, että olen ainakin toistaiseksi selvinnyt ilman kuumeilua ja nenän niiskutusta *koputtaa puuta*. Vielä ei kannata kyllä liikaa riemastua, sillä pikagooglailu paljastaa, että ainakin viime vuona pahin flunssa-aalto koettiin vasta helmikuussa.

Paras keino flunssan välttämiseen on käsienpesu. Meillä onkin tapana suunnata käsienpesulle AINA kun tulemme kotiin. Asiantuntijat suosittelevat myös (massa)tilaisuuksien välttämistä pahimpaan flunssa-aikaan, mutta tätä ei ole yhtä helppo noudattaa; onhan jo aamuinen ruuhkabussikin varsin potentiaalinen paikka tartunnan saamiseen.

Urheilu kohtuullisina annoksina vähentää flunssaa. KuntoPlussasta (16/2012) todetaan, että aktiivisten ihmisten sairastuvuus on vain puolet sohvaperunoiden sairastelutiheydestä. Toiseksi hyvässä kunnossa oleva myös nujertaa taudin nopeammin. Kolmanneksi oireet myös ilmenevät lievempinä.

Mutta jos liikuntakertoja on liikaa ja tahti liian rankka, voi nuhakuumeen riski jopa tuplaantua! Lehden mukaan huippu-urheilijan vilustumisriski on peräti nelinkertainen. Teemasta puhuttiin myös Varalan urheiluravitsemusseminaarissa. Hyötyliikkujan flunssariski pienenee, mutta jos keho joutuu liiallisen urheilun johdosta rasitustilaan, sen vastustuskyky laskee, Olli Ilander, liikunta- ja urheiluravitsemukseen erikoistunut ravitsemusasiantuntija, kertasi perusteita.

Myös kunnon yöunet vähentävät sairastumisriskiä. Luin samaisesta KuntoPlussasta, että Archives in Internal Medicinessä julkaistun tutkimuksen mukaan vähintään kahdeksan tuntia yössä nukkuvan vilustumisriski laskee merkittävästi. Ja vastaavasti jos nukut toistuvasti alle seitsemän tuntia yössä, kolminkertaistat ärhäkän flunssan riskin.

Taudinaiheuttajien välttämisen ja riittävän levon lisäksi flunssariskiä voi pienentää myös oikealla ja riittävällä ravinnolla. Ilander mainitsi mm. treenin jälkeen nautitun proteiinin pienentävän treenin jälkeistä immuniteetin heikkenemistä. Myös riittävään rasvansaantiin ja rasvan hyvälaatuisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Vitamiineista mainittiin erityisesti D ja C. Jo ennen sairastumista säännöllisesti nautitulla C-vitamiinilla voidaan hieman pienentää flunssariskiä sekä lyhentää oireilua päivällä. Tutkimustulosten mukaan etu on siis varsin pieni, mutta kuitenkin olemassa. Eli muistakaahan nauttia riittävästi kasviksia, marjoja ja hedelmiä! Meidän uusi suosikki on mustaherukka – todellinen C-vitamiinipommi – jota laitamme smoothieihin, nam :)

Kuva täältä

Kohta tämä lähtee tiistaiselle vakiolenkille. Kaipa sitä voi jo sellaiseksi kutsua kun on peräti toinen kerta jo kyseessä ;)  Onneksi sain seuraa, muuten olisi varmasti jäänyt väliin.

Leppoisaa tiistai-iltaa toivotellen,
Riika

maanantai 26. marraskuuta 2012

Ensikertalaisen kokemuksia kreatiinista

Toivottavasti viikko on startannut sielläkin sporttisissa merkeissä! Olin perin tyytyväinen saatuani kammettua itseni töiden jälkeen salille. Eilen oli nimittäin totaalinen rokulipäivä. Nukuin ensinnäkin puoli kahteen ja sen jälkeen askeleeni rajoittuivat sohva-kylppäri-jääkaappi -akselille. Edes sunnuntainen biitsivuoro ei saanut allekirjoittanutta liikkeelle. Teki kyllä hyvää laiskotella oikein kunnolla!

Olen ollut viime aikoina huolissani siitä, etten ole pystynyt lisäämään salilla painoja. Päinvastoin, olen joutunut joissain liikkeissä jopa vähentämään rautaa kilon tai pari. Olen kovasti miettinyt mistä tämä voisi johtua. Liiallinen rasitus voisi olla yksi syy, mutta jotenkin vaikea uskoa, sillä olen treenannut salilla kuitenkin vain kolmesti viikossa. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin viime viikon rennommin ja kävin salilla vain kerran. Toinen potentiaalinen syy voisi olla yksinkertaisesti taistelutahdon väheneminen. Tätäkään on vaikea allekirjoittaa, sillä tänäänkin menin salille kaikki peliin -asenteella.

Niinpä en oikein keksi muuta syytä kuin kreatiinivarastojeni kuihtumisen. Aloin käyttää kreatiinia noin puolitoista kuukautta takaperin ja vajaan kuukauden muistin ottaa sitä aina aamupalan yhteydessä. Viimeisen muutaman viikon aikana sen käyttö on kuitenkin jäänyt. Käytön hiipumiselle ei sinänsä ollut mitään järkiperäistä syytä, vaikkakin toki kaikkien ylimääräisien aineiden mahdollisia sivuvaikutuksia aina miettii vaikka kreatiinin haittavaikutuksista ei todisteita olekaan. Ja myönnettäköön, että varmasti jollain tasolla tietoisuus siitä, että kreatiinin käyttö nostaa painoa 1-1,5 kg kehoon kerääntyvän nesteen takia vähensi innostusta… Niinpä käyttö vähitellen hiipui ja pian sen aidosti unohdinkin.

Lyhyt kertaus kreatiinista perustuen lähinnä Liikuntaravitsemus-kirjaan:

Kreatiini on elimistön luonnollinen yhdiste, jota käytetään lihasten energialähteenä erittäin lyhytkestoisissa ja kovatehoisissa suorituksissa. Noin puolet tarvitsemastamme kreatiinista saamme ravinnosta (lähinnä lihasta). Toinen puolisko valmistetaan maksassa kolmesta aminohaposta.

Suurin osa elimistön kreatiinista varastoituu lihaksiimme (normaalisti 100-140 grammaa). Kreatiinilisän avulla tätä määrää voidaan kuitenkin nostaa 10-30 prosenttia, jolloin lihaksissa riittää enemmän ”potkua” tiukan paikan tullen.

Kuva: ReasonsToBeFit.tumblr.com

Kreatiinilla voidaan siis parantaa lihasten suorituskykyä. Liikuntaravitsemus” kirjan mukaan kreatiinilisän käyttö voi parantaa maksimivoimaa jopa 5-15 prosenttia. Kreatiinilla voidaan myös parantaa lihasten kykyä ylläpitää maksamaalista suorituskykyä toistuvissa kovatehoisissa suorituksissa. Eli käytännössä voit saada kreatiinivarastoja täydentämällä toiston tai pari enemmän kuin normaalisti.

Kreatiinin ansiosta pystyt siis harjoittelemaan kovemmilla painoilla, jolloin lihasmassan kehityksen uskotaan nopeutuvan. Liikuntaravitsemus-kirjassa kuitenkin todetaan, että kreatiinin vaikutus kehon koostumukseen näyttäisi vaihtelevan eri ihmisillä ja osalle siitä ei näyttäisi olevan lainkaan hyötyä.

Vaikka kreatiinin käytöstä ei ole todettu haittavaikutuksia, suositellaan sitä yhä muutaman kuukauden kuureina. Käytön voi aloittaa viikon ”tankkausjaksolla”, jonka jälkeen siirrytään 3-5 gramman päiväannokseen. Tai vaihtoehtoisesti alkuun pääsee 5 gramman vuorokausiannostuksella ilman tankkausta, jolloin varastot täyttyvät vajaassa kuukaudessa. Käytön päätyttyä kreatiinivarastot tyhjenevät noin kuukaudessa. Kuulostaa perin tutulta.

Loppuun vielä ylikääkäri ja fitnesskilpailija Jan Sundellin kuvas omista kreatiini-kokemuksistaan kirjasta ”Hanki lihasta, polta rasvaa”: ”Halpa ja tehokas, hinta-laatusuhteeltaan paras urheiluravintolisä. Selvä apu jo muutamassa viikossa: sarjoihin useita toistoja lisää. Paino nousee yleensä 1-2 kg nesteretentiosta. Kuurin loputtua hiljalleen suorituskyvyn lasku lähes kreatiinia edeltäneelle tasolla.”


Taisin löytää selityksen painojeni laskuun.

Riika


Lähteet:
Ilander, ym. "Liikuntaravitsemus"
Sundel, Jan: "Hanki lihasta, polta rasvaa"

lauantai 24. marraskuuta 2012

Fillarin syyshuolto

Niinhän siinä sitten kävi, etten tosiaankaan päässyt livahtamaan firman pikkujouluista ajoissa. Keskustan tuntumassa sijaitsevista Motivuksista viimeisinkin sulkee ovensa perjantaisin jo 20.30, joten aika pian sain heittää hyvästit salihaaveelleni. Alkoholiin en onneksi kuitenkaan koskenut (kiitos siitä autolleni :)), joten pääsin sporttailemaan tänä aamuna lämmittelevän lenkin ja kahden jumppatunnin edestä. Btw, oletteko huomanneet miten juhlissa saa aina selitellä jos ei halua juoda alkoholia?

Tänään onkin ollut touhukas päivä ja hain mm. fillarini huollosta. Taisin teillekin kertoa, miten reilut pari viikkoa takaperin intoa puhkuen menin aamulla pyöräkellariin työvaatteet reppuun pakattuna ja kohtasin aivan plösön etukumin. Kotitoimistopäivähän siitä sitten tuli.

Mutta oikeastaan kumin tyhjentyminen oli vain hyvä juttu, sillä sain hyvän syyn viedä fillarini huoltoon. Veljeltä perimäni (lue: omimani) Nishiki sai uuden etukumin lisäksi syyskeleihin tuiki tärkeitä varusteita: kirkkaan valon eteen ja vilkkuvan valon taakse (jotka kuulemma molemmat ovat tieliikennelain mukaan pimeällä pyöräillessä pakollisia) sekä lokasuojan takarenkaaseen.

Nastarenkaita fillariini ei ainakaan tällä kertaa asennettu, mutta ajatus jäi kieltämättä muhimaan mielessä. Jututin nimittäin Pyörähuolto.comin Matsia talvipyöräilystä, ja hän vakuutti, että nastarenkailla kelpaa pyöräillä vaikka meren jäällä - eikös kuulostakin ihanalta ajatukselta! Renkaiden nastat purevat jäähän kuulemma erinomaisesti ja kaatumisriski niillä on pieni. Itseäni on tähän saakka kauhistuttanut ajatus siitä, että kellahtaisin kumoon viimeistään jossain mutkassa jään vaaniessa ohuen lumikerroksen alla… Onko teillä talvipyöräilystä ja nastarenkaista kokemuksia?

Pyörähuolto.comin mukaan talvipyöräily on jatkuvasti nostanut suosiotaan ja nastarenkaita myydään noin parisataa joka kausi. Edullisimmat nastoitetut talvirenkaat irtoavat kuulemma noin 33 eurolla, kalleimmasta saa pulittaa satasen. Tyypillisimmät kustantavat noin 50 euroa.

Renkaiden vaihtamisen yhteydessä kannattaa myös öljytä fillarin liikkuvat osat. MeNaisten jutussa selitetään selkeästi, miksi vaihtei­den ja jarrujen öljyämisestä on huolehdittava erityisesti syksyllä: "Jos vaihdevaijereihin pääsee vettä ja ne jäätyvät, on turha haaveilla kevyemmästä välityksestä ylämäessä. Vaijereiden kuoren sisään ruiskutetaan öljyspraytä säännöl­lisesti. Se estää veden pääsemisen vaijereihin, jolloin ne eivät myös­kään jäädy. Myös vaihteiden vaih­tajat ja ketjut on voideltava." Makes sense.



Hilarious :)

Btw, nyt on oiva hetki tehdä myös fillarin (vuosi)huolto vaikkei sitä talvella käyttäisikään. Liikkeissä ei ole ruuhkaa ja onpa sitten pyörä heti keväällä pumppausta vaille valmiina. :)


Nyt tämä lähtee fiksaamaan hiuksia illan juhliin…  Hauskaa lauantai-iltaa sinnekin!

Riika

P.S. Pyörähuolto.com hoitaa talvisin myös lautoja ja suksia – kätevää!

torstai 22. marraskuuta 2012

Lisäpuhtia treenipäiväkirjasta!

Koulutuksesta kotiuduttu! Olipa ihanaa ottaa etäisyyttä päivittäisestä mailitulvasta ja tarkastella asioita hieman etäämmältä kolmen päivän ajan. Nyt on taas entistä kirkkaampana mielessä mitä pitää saada töissä aikaiseksi!

Ihan kuten töissäkin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää systemaattisuutta ja tulosten seuraamista, on samoista elementeistä hyötyä myös treenatessa. Sanonta ”sitä saa mitä mittaa” pätee yhtä lailla niin toimistoon kun salillekin.

Niinpä kirjaan treenipäiväkirjaani systemaattisesti ylös jokaiselta salikäynniltä tekemäni liikkeet, toistot ja vastukset. Ennen kirjasin toistot ja painot vain niiltä osin kun niissä tapahtui muutoksia enkä laittanut ylös päivämääriä. Viimeisen puolentoista kuukauden ajan olen kuitenkin kirjannut treenikirjaani siis JOKAISEN salikäynnin KAIKKI liikkeet, toistot ja painot erikseen. Tällöin voin erittäin tarkasti seurata, mihin suuntaan tulokset ovat kehittymässä ja millä aikataululla.

Ihan sama logiikka pätee myös esimerkiksi juoksemiseen ja fillarointiin: kirjatessasi juoksemasi tai polkemasi matkan ja siihen käyttämäsi ajan (mielellään myös keskisykkeen), pystyt seuraamaan kehittääkö treeni kuntoasi.

Ainakin omalla kohdallani treenipäiväkirja auttaa jatkuvasti haastamaan itseni. Tavoitteena on, että pystyisin jokaisella salikäynnillä lisäämään toistoja tai vastusta ainakin yhdessä tai parissa liikkeessä. Ja niinä päivinä kun olen väsynyt, on treenikirjasta erityisesti hyötyä; se nimittäin armotta paljastaa, mihin minun tulisi ainakin yltää, joten en anna itselleni yhtä helposti periksi. Toki kehoa täytyy myös kuunnella ja jos en esimerkiksi ole nukkunut tai syönyt kunnolla ennen treenejä, jää tämä tavoite joskus täyttymättä. Mutta mindset on hyvä olla viritettynä jatkuvaan parantamiseen! :)

Edustalla kovia kokenut treenikirjani :)

Huomenna onkin tiedossa illalla firman pikkujoulut... Yritän kyllä livistää ajoissa, sillä tämä tahtoo kovasti salille treenaamaan :)  Lauantaille onkin tiedossa ystäväpariskunnan tuparit ja häät, varmasti hauskat juhlat tulossa!


Öitä,
Riika

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Säästöliekistä

Terveiset maaseudulta! Olen ollut tiistaista lähtien markkinointiaiheisessa koulutuksessa. Supermielenkiintoista ja inspiroivaa kuulla oivaltavia ja myös varoittaviakin esimerkkejä eri brandeistä. Illat ovat menneet yhteisdinnereillä ja päivän aikana tulleiden mailien purkamiseen, mutta onneksi ollaan molempina iltoina ehditty livahtaa kollegojen kanssa reilun tunnin lenkille maalaismaisemaan. Liikkuminen onkin tullut tarpeeseen, sillä tuntuu, että joka välissä on ruokaa tarjolla :)

Tänään siis suhteellisen lyhyt postaus säästöliekistä (vaikka aihe ei tämän hetken tuntemuksiin yhtään liitykään ;))   Törmäsin teemaan hiljattain Ilanderin, Borgin ym. Liikuntaravitsemus-kirjaa lukiessani ja säästöliekin ydin oli siinä selitetty harvinaisen selkeästi:

Säästöliekillä tarkoitetaan vähäisestä energiansaannista johtuvaa energiankulutuksen pienenemistä. Syitä sille on useita:
1.    Syödessä niukemmin keho ei tarvitse ruuan pilkkomiseen enää yhtä paljon energiaa ja
2.    aineenvaihdunta hidastuu. 
3.    Painon laskiessa energiaa kuluttavaa lihaskudosta on vähemmän.
4.    Liikkumiseen vaadittava energiamäärä on pienenee, sillä kevyttä kehoa on vaivattomampi liikutella.

Kuulostaa loogiselta, eikös. Kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta johtuen elimistö pärjää yhä pienemmällä energiamäärällä ja näin ollen vastustaa painonlaskua. Ja mitä vähemmän pudotettavia kiloja on, sitä tiukemmin elimistö tuntuu (ainakin omalla kohdallani) pitävän kiinni viimeisistä kiloista.

Patrik Borg muistuttaa blogissaan osuvasti, että elimistö vastustaa myös painonnousua ihan samalla tavalla lisäämällä energiankulutustaan. Eli loppujen lopuksi aikas reilu diili :)

Riika

P.S. Lue lisää aiheesta mm. Patrik Borgin blogista.

Jälleen yksi lisäsyy syödä proteiinipitoista ruokaa!

Ostin noin kuukausi takaperin Varalan urheiluravitsemuksen seminaarista supermielenkiintoisen kirjan aiheesta liikuntaravitsemus. Kirjan takana on erittäin nimekäs asiantuntijajoukko, mm. ko. seminaarissakin esiintyneet Olli Ilander ja Patrik Borg, joten osasin odottaa opukselta paljon.

Eikä kirja tuottanut pettymystä. Ensimmäinen ”jymyuutinen” tuli vastaan kolmannessa energia-aineenvaihduntaa käsittelevässä luvussa. Alla suora lainaus ruoan lämmöntuotantoa käsittelevästä kappaleesta:

”Puhdasta proteiinia sisältävä ateria suurentaa energiankulutusta määrällä, joka vastaa noin 20-30 prosenttia aterian energiasisällöstä. Rasvaa syötäessä vastaava lukema on 0-3 prosenttia ja hiilihydraatteja nautittaessa lämmöntuotto vastaa 5-10 prosenttia aterian energiasisällöstä.”

Eli kaikki hömppälehtien väitteet siitä, että ”painonhallinnan kannalta on ihan sama mitä syöt, vain syöty kokonaiskalorimäärä ratkaisee” voit unohtaa tämän jälkeen. Todellakin on (painonhallinnankin kannalta) merkitystä minä ravintoaineina energiasi nautit!

Myös ravitsemustieteen luonnoilla on selitetty, miten aminohapoista muodostuvat proteiinit ovat niin vaikeasti sulatettavia, että keho tarvitsee niiden pilkkomiseksi paljon energiaa. Aminohapot eivät voi osallistua energiantuotantoon eivätkä varastoitua sellaisenaan, joten kehon on ensin muokattava ne joko glukoosiksi (eli sokeriksi) tai rasvahapoiksi. Erinomainen uutinen kaikille laihduttajille!  ”Rasva voi puolestaan toimia energianlähteenä sellaisenaan ja se voi myös varastoitua suoraan rasvakudokseen ilman energiaa kuluttavia välivaiheita” kirjassa jatketaan.

Lehdissä (ja tässä blogissakin) on kyllä muistettu mainita, että proteiinipitoinen ruokavalio säilyttää paremmin laihduttajan lihaskudosta sekä pitää muita ravintoaineita paremmin nälkää, mutta proteiinin pilkkomiseen vaadittavan lisäenergian tarkastelu on jäänyt hämmentävän pienelle huomiolle.

Tämä ainakin jatkaa proteiinipitoisella tiellä :)


Loppuun ripaus muotia: Asukuva sunnuntailta Carusellin edustalta. Päällä lauantain uutukaisia huokeita ostoksia: poolo noin 15 euroa ja hame noin 20 euroa :)


Päivän asu: Poolo Gina Tricot, hame H&M, pöllökoru tuliaisia Cannesista, tutut popot

Btw, kommentoikaahan oliko tämä teillekin yhtä suuri uutinen kuin allekirjoittaneelle vaiko täysin selvää jo entuudestaan. :)

Riika

maanantai 19. marraskuuta 2012

My new best friend – Kananmunan valkuainen

Edeltävään ravitsemustieteiden tenttiin lukiessani tuli monta ahaa-elämystä ja ideaa aiheista, joista haluan kirjoittaa. Yksi niistä oli kananmunien erinomaisuus.  Patrik on aina ylistänyt etenkin valkuaisia, mutta näköjään tarvitsin jonkun ”virallisen lähteen” uskoakseni todella millainen super food on kyseessä.

Kananmunan erinomaisuus tiivistyy yhteen lauseeseen: se sisältää lähes kaikkia ihmisen tarvitsemia ravinto-aineita paitsi C-vitamiinia ja kuitua.

Ensinnäkin kananmuna on erinomainen proteiininlähde – niin määrältään kuin laadultaankin. Keskikokoisessa kananmunassa on noin seitsemän grammaa proteiinia. Ja sen sisältämässä proteiinissa on hyvässä suhteessa kaikkia elimistöllemme välttämättömiä aminohappoja. Toiseksi muna sisältää paljon rasvaliukoisia vitamiineja sekä B-ryhmän vitamiineja. Kolmanneksi munassa on runsaasti kivennäisaineita, mm. kalsiumia, seleeniä ja rautaa (joskaan niiden imeytymistehokkuus ei ole erityisen hyvä).

Kananmunan - tai siis sen keltuaisen - heikkoutena on, että se sisältää runsaasti kolesterolia. Saammekin keskimäärin kolmanneksen kolesterolistamme munista.

Kananmunan valkuaisen ja keltuaisen ravintosisällössä on huima ero: 100 grammaa keltuaista sisältää 300 kilokaloria, lähes 16 grammaa protskua ja 26 grammaa rasvaa. Varsin heviä tavaraa siis. Samassa grammamäärässä valkuaista on kaloreita alle kuudennes, protskuakin silti vielä 10 grammaa eikä lainkaan rasvaa.

Arvokkaita ravintoaineita ajatellen kananmuna kannattaa syödä keltuaisineen, sillä suurin osa vitamiineista ja kivennäisaineista sijaitsee juuri keltuaisessa. Toisaalta keltuainen sisältää kaiken munan rasvan ja kolesterolin. Tämän takia esimerkiksi ”Liikuntaravitsemus” kirjassa ei suosittele enempää kuin yhtä keltuaista päivässä. Rasvattomia valkuaisia voi – ja kannattaakin! – sitä vastoin syödä enemmän, sillä onhan munan valkuainen täysin rasvaton proteiininlähde!

Miten munia ja etenkin valkuaisia kannattaa sitten hyödyntää käytännössä? Omeletti toimii erinomaisesti viikonlopun myöhäisellä aamupalalla tai arkisinkin iltapalana. Monesti laitamme munan tai kaksi kokonaisena ja lopuista munista erottelemme vain valkuaiset. Lisäksi joukkoon kaikkea, mitä kaapista sattuu löytymään: erilaisia kasviksia, broilerifileen paloja, ym.




Mikäli valkuaisten ja keltuaisten erottelu kuulostaa työläältä, löytyy kaupasta nykyään ”two chicks” valkuaisvalmistetta, jossa työ on tehty puolestasi. Tutustuin tähän uutuuteen noin kuukausi takaperin Terveysmessuilla ja tykästyin kovin. Eihän tuo kokonaistenkaan munien erottelu mikään kovinkaan työläs vaihe ole, mutta kynnys valkuaisten lisäämiseen esim. smoothieiden joukkoon pienentyy olemattomaksi kun on valmis purkillinen valkuaisia jääkaapissa. Suosittelen lämpimästi!


Riika


Lähteet: 
Illander ym. "Liikuntaravitsemus"
Ijäs & Välimäki: "Tunne elintarvikkeet"
Voutilainen: "Suomalainen ruoka"

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ylikierroksilla salin jälkeen

Oletteko huomanneet, että teidän kroppa kävisi hieman ”ylikierroksilla” rankan treenin jälkeen? Patrik on tästä puhunut jo pitkään, ja viime aikoina olen itsekin saanut tutustua ilmiöön kantapään kautta.

Viimeksi torstaiyönä nukkumiset menivät aivan plörinäksi, kun kävin salilla liian myöhään. Olen yleensä erinomainen nukkuja, mutta nyt on käynyt muutaman kerran juuri rankan iltatreenin jälkeen niin, etten olekaan saanut unenpäästä kiinni.

Suositusten mukaan liikkumassa pitäisi käydä vähintään 2-3 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Mikäli kyseessä on suht rento juoksulenkki, riittää tämä itselleni hyvin, mutta rankkaan salitreeniin tarvitsisin vieläkin pidemmän breikin. Kehonhuoltoa ja rauhallista kävelyä, jossa syke ei kohoa, voi sen sijaan tehdä huoletta lähempänäkin pehkuihin menoa.

Kuva täältä - Sorry ladies, Patrik ei suostunut unikuvaan... :)

Lähtökohtaisesti liikunta kuitenkin parantaa unen laatua. UKK-instituutin sivuilla selitetään, että säännöllinen liikunta paitsi lisää unen kestoa, myös kohentaa sen laatua.  “Toistaiseksi ei ole täyttä selvyyttä, millaisilla mekanismeilla liikunta vaikuttaa uneen. Unta edistävien vaikutusten on arveltu johtuvan lihasten väsymisestä, liikunnan aiheuttamista hormoni- ja kehon lämpötilamuutoksista sekä siihen liittyvästä psyykkisestä rentoutumisesta” sivuilla todetaan. Eikä pidä unohtaa liikunnan merkitystä päivän viereystilan kohottajana! :)


Leppoisaa sunnuntaita toivotellen,
Riika

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kotoilua (+ ravintolavinkki Porvooseen)

Mitäs teidän perjantai-illan suunnitelmiin kuuluu? Olin varannut meille jo aikoja sitten tälle illalla yhden uuden ravintolan, mutta onneksi peruin sen jo alkuviikosta. Työviikko oli varsin rankka, joten Patrikin kanssa tehtävä iltakävely riittää tämän illan aktiviteetiksi.

Lisäksi olen pitänyt taas tämän viikon varsin kurinalaista linjaa ruokailujen suhteen, sillä mikäli aion kotiuttaa Mulberry-palkintoni vielä tämän vuoden puolella, on pakko ryhtyä hommiin NYT. Ja vaikka raflassakin pystyy toki tekemään suhteellisen fiksuja valintoja kunhan vaan kiinnittää asiaan huomiota, ei ravintoladinnerit painonpudotusta suoranaisesti helpotakaan. Ainoa tapa varmistua ruuan ravinto- ja energiasisällöstä on tehdä se itse. Niinpä otan tästä syystä monesti omat eväät töihin. Käyn työpaikkaruokalassa tyypillisesti vain pari kertaa viikossa ja tällöinkin puhtaasti seuran takia :) 

Paino on pysynyt tiukasti (lue junnannut) kuudenkymmenen tuntumassa. Osittain varmasti siksikin, että olen treenannut salilla kolmesti viikossa varsin tiukoilla painoilla, joten lihasmassakin on toivottavasti taas hitusen kasvanut. Etenkin yläselkään on tullut uusia muotoja, sillä ennen en treenannut sitä juurikaan.

Toiseksi olen alkanut käyttää kuuriluontoisesti kreatiinia (siitä lähipäivinä erillinen postaus), joka myös kerää lihaksiin nestettä. Mutta selittelyt sikseen, 58 kilon raja on ja pysyy enkä aio hemmotella itseäni millään uusilla laukuilla kunnes se on saavutettu :)


Loppuun vielä ravintolavinkki Porvooseen, jossa piipahdimme brunssilla pari viikkoa takaperin rakkaan ystäväpariskunnan kanssa. Sinne sijaitsee länsirannalla kivenheiton päässä idyllisestä vanhasta kaupungista. Pidimme etenkin kalaisesta alkuruokapöydästä sekä porkkanakakusta; ei hirvimakkarakaan huonoa ollut (joskin riistan maku oli häivytetty varsin etäälle).


 

Päivän asu: Takki MaxMara, farkut Vila, kauluspaita Ralph Lauren, vyö muistaakseni Andiata ja popot billi bi


Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Riika

torstai 15. marraskuuta 2012

Miksi nälkä saa kiukkuiseksi?

Riitelemme Patrikin kanssa erittäin harvoin. Kinaa tulee vain a) autossa (Patrikin ollessa kuskina ja minun antaessa erinomaisia ohjeita sivusta ;))  tai b) jos olemme kovin nälkäisiä. Pahimmillaan nämä molemmat tekijät ilmenevät samanaikaisesti ja räjähdysaltis koktaili on valmis.

Oli todella huojentavaa kuulla eilisellä ravitsemustieteiden luennolla tälle täysin luonnollinen selitys:

Mikäli ateriaväli venähtää liian pitkäsi (tai jos verensokeri on hilattu nopeasti huippuunsa ns. nopeilla ”höttöhiilareilla”), on edessä verensokerin väistämätön lasku. Olo muuttuu vähitellen flegmaattiseksi, keskittymiskyky heikkenee ja nälkä alkaa kurnia vatsassa. Keho yrittää kuitenkin taistella energiavajetta vastaan lisäämällä verensokeria nostavien hormonien, mm. ”anti-insuliinin” eli vastavaikuttajahormoni glukagonin ja adrenaliinin(!) tuotantoa. Ne puolestaan saavat aikaan energian ”purkamista” erinäisistä kehon energiavarastoista. Ensin maksa hajottaa varastoimansa “varastosokerin” ja tämän jälkeen rakentaa lisää rypälesokeria eli glukoosia veressä olevista ainesosista kuten valkuaisaineiden aminohapoista sekä rasvojen rakenneosana olevasta glyserolista, jotta verensokeria saataisiin hilattua ylöspäin. (Btw, en malta olla mainitsematta tässä kohden, että mikäli syömättömyys jatkuu pidempään, keho alkaa siis hajottaa myös lihaskudoksen valkuaisaineita energiansaannin turvaamiseksi. Eli juuri tästä syystä laihduttamista ei kannata yrittää saavuttaa paastoamalla – mitä nopeammin paino putoaa, sitä suurempi osuus painonpudotuksesta on kallisarvoista lihasta eikä rasvaa!)

Mutta palataan vielä energiatasapainoon ja nälänsäätelyyn. Huomasittehan sanan adrenaliini! Se paitsi lähettää keholle tärkeitä viestejä, myös stimuloi aivoja haluamaan lisää etenkin nopeita hiilihydraatteja (jotta energiavaje saataisiin paikattua mahdollisimman pikaisesti) sekä aiheuttaa hermostuneisuutta ja ärtyneisyyttä. Eli meidänkin käytännössä huomaamamme syy-seuraus –suhde nälän ja kinastelun välillä on tosiaankin fysiologisesti todistettu ilmiö! Ja kun asian tiedostaa, on sitä vastaan helpompi taistella.

”Hyvä ruoka, parempi mieli” tiivistää osuvasti Atrian mainoksetkin. Niin se on, ainakin meidän taloudessa :)


Loppuun vielä ripaus muotia: uusin ihastukseni – säärystimet! Näytöslavoilla näitä on näkynyt todella paljon, katukuvassa ei vielä juurikaan, mutta ennustan säärystimien lisäävän hurjasti suosiotaan! Näyttävät kivoilta ja ovat superkäytännölliset. Pystyy näin hurjasti pitkittämään hamesesonkia :) Omani löysin Köpiksestä Magasin-tarvaratalosta. Suosittelen!


Päivän asu: Kotelomekko Calvin Klein (jäänyt valitettavasti suureksi, joten ei ihan istu…), huivi Ralph Lauren, villainen neuletakki Cos, kengät Via Vai, kaulakoru Zara


Riika

P.S. Erittäin arvostettua, lähinnä painonhallintaa käsittelevää todella mielenkiintoista blogia pitävä ravitsemusasiantuntija Patrik Borg on JUURI parhaillaan käsittelemässä verensokeria juttusarjassaan ”Verensokerisaaga”. Jos ymmärsin oikein, hänkin tulee lähiaikoina käsittelemään yhtälöä verensokeri, käyttäytyminen ja mieliala. Eli kannattaa pysyä kuulolla!

Lähteet:
Avoimen yliopiston ravitsemustieteen kurssimateriaalit ja luennot

www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dia01204

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Huippukuntoon ennätysnopeasti raskauden jälkeen

Olen saanut ihastella ja hämmästellä  viime aikoina montaa ystävääni, jotka ovat palautuneet entisiin mittoihinsa raskauden jälkeen todella nopeasti. Ilmiöstä kirjoittelu on tullut ryminällä myös kotimaiseen lehdistöön. Jenkkilehdissähän on jo pitkään kohistu, miten tunnetut äidit ovat palautuneet entisiin mittoihinsa ennätysnopeasti, mutta vasta tänä vuonna näitä ääripäitä on alettu tuoda vahvasti esiin myös täällä. Mediakohua on herättänyt etenkin Supermarjo ja viimeisimpinä mm. Martina Aitolehti ja Henna Peltonen ovat seuranneet perästä. Tai ehkä vain kiinnitän aiheeseen nyt iän karttuessa (lue: kellon tikittäessä ;)) enemmän huomiota.

Supermarjo kohautti jo realityohjelmansa ensimmäisellä tuotantokaudella viime keväänä kertomalla syöneensä päivittäin 1000 - 1200 kaloria ja asettaneensa raskauspainonnousun rajaksi 8 kiloa. Tätä blogia yhtään pidempään lukeneet osaavat varmasti päätellä mitä mieltä tästä olen, joten jätetään tämä kommentti aivan omaan arvoonsa.

Martina puolestaan on jakanut kuvia pikavauhtia synnytyksen jälkeen kiinteytyneestä kropastaan FB-profiilissaan sekä blogissaan. Hän kertoo ”salaisuudekseen” säännöllisen liikunnan eikä suostu potemaan huonoa omatuntoa – kuten ei pidäkään! -  itsestään huolehtimisesta.

“…voin hyvin kun vartaloni on kunnossa ja miellyttää omaa silmääni. Fakta on se, että itse treeniin kulutan aikaa päivässä max. tunnin, se ei ole vauvalta mitään pois. … Lapsella on myös isä, joka viettää mielellään aikaa hänen kanssaan.” Martina kirjoittaa blogissaan napakalle tyylilleen uskollisena.

Tavassamme ilmaista asioita on hieman eroa, mutta sisällöstä olen kovin samaa mieltä – vaikka allekirjoittaneella ei omakohtaista kokemusta olekaan. Uskon, että kun äiti pääsee liikkumaan ja voi hyvin, jaksaa hän olla “positiivista energiaa huokuva ja valpas äiti, joka voi tarjota lapsilleen hyvän elämän” – hyvin sanottu Martina!


Viimeisimpänä lehtien otsikoissa on ollut Henna Iltalehden uutisoidessa muutama päivä takaperin otsikoin ”Synnytyksestä vain kaksi kuukautta - Tauskin ex-vaimo villitsi kehätyttönä”.

Kuva: www.irunmybody.com

Millaisia tunteita tämä on teissä herättänyt? Toivoa vaiko ahdistusta?

Riika

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kumman valitset?

Olin äsken iltalenkillä kaverin kanssa, jota en ollut nähnyt aikoihin. Olemme molemmat asuneet samoilla hoodeilla jo tovin, mutta jotenkin vain en ollut saanut aikaiseksi mentyä vierailulle, vaikka kutsu oli käynyt useampaankin otteeseen. *punastuu* Olen loppupelissä aika huono kyläilemään tai kahvittelemaan, mutta liikkumaan minua ei tarvitse kahdesti houkutella – etenkään jos on hyvää seuraa tarjolla :)  Oikeastaan kovin outoa, ettemme olleet keksineet tätä sporttioptiota jo aiemmin, sillä ko. henkilö on superliikunnallinen. Sovittiin, että tehtäisiin lenkistä jokaviikkoinen perinne - sopisi allekirjoittaneelle paremmin kuin hyvin! Nytkään ei takuulla olisi tullut vedettyä juoksuvermeitä ylle yhdeksän jälkeen illalla, ellei olisi ollut treffejä sovittuna. Ja tunnin lenkki hurahti kuulumisia vaihtaessa aivan hetkessä.

Ja sitten aivan toiseen aiheeseen. Alla Leipätiedotuksen sivuilta bongattu kuva, jonka haluan jakaa kanssanne. Uskoisitko, että kummassakin näissä on saman verran (noin 1 600 kcal) energiaa?!  Vasemmanpuoleisen annoksen (sokerilimu 1,5 litraa 675 kcal, suklaapatukka 50g 261 kcal ja sipsit 130g 652 kcal) voi helposti hujauttaa esimerkiksi yhden leffan aikana, jos asiaa ei ajattele.



Aika helppo valinta :)

Riika

maanantai 12. marraskuuta 2012

Mitä pakkaukset kertovat?

Huh, aikas rankka päivä. Olemme todella aamu-unisia, joten mikäli aamuun ei ole bookattu palavereja, selviän toimistolle yleensä vasta lähemmäs puoli kymmentä – niin tänäänkin. Kääntöpuolena on, että pääsen lähtemään vasta lähempänä kuutta. Ratikka-metro –yhdistelmän jälkeen olen salilla treenivaatteissa vasta puoli seitsemän. Tänään oli vuorossa erityisen rankka ohjelma, johon kuuluu pitkiä 12 toiston sarjoja ja vielä yleensä 4 sarjaa kutakin liikettä, joten treeni venähti taas parituntiseksi. Kotona olin siis vasta yhdeksän jälkeen, jolloin piti vielä kokkailla kunnon lämmin ateria, ettei treeni menisi hukkaan.

Hirveästi ohjelmaa ei siis arki-iltoihin enää mahdu. Paitsi tietenkinn postaus teille sekä eilen tullut Solsidanin jakso :)  Vaikka helppoahan meillä on, kun ei tarvitse huolehtia kun toisistamme. Sympatiani ovat todella ruuhkavuosiaan elävien vanhempien puolella! Varmasti väkisinkin joutuu tinkimään roimasti omista treeneistä lasten ollessa pieniä.

Ja sitten asiaan. Olen moneen otteeseen tohissut täällä siitä, miten tärkeää on tutustua elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin (viimeksi kirjoittaessani jogurttien sokeripitoisuudesta). Aihe ei ole kaikkein mediaseksikkäin, mutta veikkaanpa, että monelta voisi jäädä muromyslit herkemmin hyllyyn, jos tiedostaisi niiden sisältävän pahimmillaan runsaan neljänneksen sokeria ja rasvaakin 15%!


Miten pakkausmerkintöjä sitten kannattaa lukea?

Esimerkiksi rahkaa valitessani kiinnitän huomiota seuraaviin asioihin:
  1. Kuinka paljon proteiinia (suhteessa hiilihydraatteihin) se sisältää. Laadukkaassa rahkassa on vähintään 12 g protskua per 100 g
  2. Onko tuote rasvaton/vähärasvainen, sillä maidon rasva on pääosin tyydyttynyttä
  3. En valitse myöskään laktoositonta tuotetta, koska niissä maitosokerin pilkkominen on tehty jo osana valmistusprosessia. Tällöin rahkan hiilareista tulee asteen nopeammin imeytyviä

Leipää valitessani huomioin:
  1. Kuinka suuri osa leivässä käytetystä viljasta on todella ruista. Nimeä ”ruisleipä” saa käyttää leivästä, jossa rukiin osuus viljaraaka-aineiden määrästä on vähintään 50%. Joten markkinoilla on runsaasti ruisleipiä, joissa on rukiin osuus on kaukana sadasta prosentista!
  2. Onko leivässä käytetty täysjyväjauhoja. Leipätiedotuksen sivuilla todetaan, että ”täysjyväviljassa on noin 80 %:a enemmän kuitua kuin valkoisissa jauhoissa, joista on poistettu jyvän kuori ja alkio. Myös suurin osa vitamiineista, kivennäisaineista sekä fenolisista yhdisteistä menetetään, kun kuori ja alkio poistetaan.”
  3. Kuinka paljon leivässä on kuituja (liittyy oleellisesi kahteen edelliseen pointtiin). Laadukkaassa leivässä on vähintään 10 g kuituja per 100 g
  4. Leivän suolapitoisuuskin kannattaa tiedostaa, JOS syö paljon esim. lihajalosteita, valmisruokia tai suolaista kalaa. Itselläni tämä ei ole kuitenkaan ongelma, joten en ole leivän natriumpitoisuuteen juurikaan huomiota kiinnittänyt

Kaikissa lihatuotteissa huomioin:
  1. Kuinka paljon tuotteen painosta on varsinaista lihaa (vs. erilaisia täyte- ja lisäaineita. Ainesosaluettelossa on lueteltu elintarvikkeen valmistus- ja lisäaineet aina paljousjärjestyksessä. Eli jos lihajalosteiden listan kärkipäästä löytyy kaikkea muuta kuin itse lihaa, on syytä huolestua. Loogista, mutta jostain syystä en ollut tätä tiedostanut, ennen kuin aiheeseen perehdyin tänä syksynä. Vaihtoehtoisesti voit tarkistaa paljonko tuotteessa on proteiinia per 100 g ja verrata esim. maustamatonta ja marinadissa uitettua broileria sekä broilerleikettä toisiinsa.
  2. Kuinka paljon tuote sisältää rasvaa. Lihan rasva on etupäässä tyydyttynyttä, joten jälleen pyrin sitä välttämään
  3. Parasta ennen -päiväyksen. Olen kauppojen inhokkiasiakas, joka kaivaa tuoreimmat paketit aina hyllyn perukoilta :)



Kuvituksena Valion uutuussarjan PROfeelin herkullinen proteiinijuoma. En kuitenkaan anna sille aivan ”puhtaita papereita”, koska se sisältää lisättyä sokeria. Mutta toisaalta, treenin JÄLKEEN nautittuna lisäenergialle on tarvetta :)

Lisätietoja pakkausmerkinnöistä Eviran sivuilta.


Riika

P.S. Hienoa, kun edellinen postaus herätti keskustelua. Se oli tarkoituskin.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Voimaton olo todennäköisen anoreksiatapauksen edessä

Piipahdin eilen noin puolen vuoden tauon jälkeen suosikkijumpassani. Jumppa oli taas mitä parhain ja sen tanssillinen haastava koreografia vei mennessään.

Lopetin kuitenkin aikoinani ko. aerobicissa käymisen, koska samalla tunnilla kävi – ja käy edelleenkin – erittäin hoikka tyttö, jonka kuihtumista oli liian kivuliasta seurata sivusta. Kuukausi kuukaudelta hänen iho muuttui yhä vain harmaammaksi, posket painuivat yhä syvemmille lommoille, ja rintakehän luut työntyivät yhä vahvemmin esiin pitkähihaisten paitojenkin läpi. Seurasin voimattomana sivusta.

Puhuin asiasta ensimmäisen kerran ko. salin omistajille jo runsas vuosi takaperin. Yritin ehdottaa josko vaikka joku salin naispuolisista ohjaajista, jolla on ollut itsellään haasteita syömisen kanssa, voisi lähestyä häntä ja yrittää jutella ja ehdottaa hoitoon hakeutumista. Väliaikaista porttikieltoakin esitin harkitsemisenarvoisena vaihtoehtona. Yritin herättää keskustelua myös ko. aerobictunnin vakkareiden keskuudessa ja ohjaajallekin asiasta mainitsin ainakin kahdesti.

Koska mitään ei kuitenkaan salin puolelta tapahtunut (lupauksista huolimatta), päätin yrittää itse jutella ko. henkilön kanssa. Tiedostin riskit ja mahdollisuuden siitäkin, että puuttumisellani vain pahentaisin tytön oloa (sillä onhan anoreksia erittäin monimutkainen henkinen sairaus). Mutta koska olin – ja olen edelleen – vakuuttunut, ettei tarina tule tätä menoa päättymään hyvin, tunsin, ettei minulla olisi mitään hävittävääkään.

Usean viikon pohdinnan ja sopivan tilaisuuden odottamisen jälkeen päätin viime keväänä lähestyä tyttöä erään jumppatunnin päätteeksi ja kysyin olisiko hänellä hieman aikaa jutella sivummalla. Solariumhuoneessa käydyn keskustelun jälkeen oloni oli entistä toivottomampi. Tyttö oli mielestäni jopa hieman otettu huolenpidostani, mutta vakuutti ilmekään värähtämättä kaiken olevan täysin kunnossa. Nopeasti tajusin, etten MITENKÄÄN pystyisi kääntämään hänen päätään vartin keskustelulla. En, vaikka tyttö kuuntelikin, kun kerroin lähipiirin esimerkistä, miten taudista VOI päästä kokonaankin eroon.


Huippumalli Candice Swanepoelin täysin överiksi mennyt valmistautuminen Victoria's Secretin vuosittaiseen näytökseen. Kaikkea muuta kuin kaunista!  Kuva: Twitter


Mitä yritän tällä sanoa? Sitä, että täysin ulkopuoliselle anoreetikon taivutteleminen asiantuntevaan hoitoon on lähestulkoon mission impossible. Silti pitää mielestäni yrittää. Etenkin henkilöiden, jotka tapaavat todennäköistä anoreetikkoa päivittäin vaikkapa koulun tai töiden merkeissä, tulisi mielestäni rohkeasti puuttua tilanteeseen. Vähintäänkin opettajien ja työnantajien tulisi kantaa vastuunsa. 

Btw, välillä tuskastelen myös sen kanssa, voiko blogini edesauttaa syömishäiriöiden syntymistä. Ajatus siitä, että laihdutusvinkkini päätyisivät pahimmillaan alipainoisen nuorten testikäyttöön puistattaa. Toivottavasti murehdin turhia!

Välitetään toisistamme <3

Riika

lauantai 10. marraskuuta 2012

Chic Copenhagen

Tähän väliin aivan puhdas lifestyle-postaus :) Piipahdin torstaina Köpiksessa pikaisella työmatkalla, enkä malta olla ihastelematta kyseistä kaupunkia teillekin. Tunnen Köpiksen selvästi heikommin kuin vaikkapa Tukholman ja Oslon (joissa olen molemmissa asunut muutamia kuukausia töiden puitteissa), mutta kaupunki kuuluu ehdottomasti suosikkeihini. Tässä muutama asia, joista Köpiksessä erityisesti pidän:

1. Kävelykadut, jotka risteilevät keskustassa kätkien kujilleen ihania pieniä putiikkeja sekä sympaattisia pikkukahviloita, kukkakauppoja ja bageryjä. Eihän niihin voi olla pysähtymättä! Myös merkkiliikevalikoima Lanvinista Topshoppiin on vakuuttava ja peittoa myös Tukholman 6-0.

2. Parhaimmillaan leutoina talvina ympäri vuoden aktiivisena jatkuva pyöräilykulttuuri. Fillaroijat on otettu huomioon kaupunkisuunnittelussa varaamalla heille omia kaistoja ja reilusti pysäköintipaikkoja. Miinusta kuitenkin siitä, että vain harva – arvioni mukaan korkeintaan joka kymmenes – käyttää Köpiksessä pyöräilykypärää. Maalla tilanne on kuulemma aivan päinvastainen.

3. Upeat tanskalaiset! Ah, voisin istua kahviloissa loputtomasti vain tarkkailemassa paikallisia tyyli- ja trenditietoisia kaunottaria - ja vähän komistuksiakin :)

Btw, vain köpisläiset osaavat yhdistää nämä kaksi yhtä täydellisesti: Fillarinkin selässä he onnistuvat näyttämään superhyviltä! Vai mitä sanotte esim. näistä? :)  Lisäkuvia löytyy osoitteesta www.copenhagencyclechic.com.


Kuvat: www.copenhagencyclechic.com
 
Mm. Norwegian lentää Köpikseen edullisesti, joten kannattaa ehdottomasti lähteä vaikka viikonlopuksi, jos vain on mahdollisuus!

Ihanaa viikonloppua toivotellen,
Riika

perjantai 9. marraskuuta 2012

Pinkit treenikengät, check!

Bookkasin alkuviikosta hieman yllättäen tulleen työmatkan eiliselle Köpikseen. Vaikka reissu tulikin nopealla aikataululla, ehdin kehittää reissua varten kunnianhimoisen neljän kohdan ostoslistan :) Aikaa työpäivän jälkeen kauppoihin jäi vain vajaat kaksi tuntia, joten olinkin erittäin tyytyväinen, että sain kolme neljästä itemista hankittua. Patrik jäi valitettavasti kiireen takia ilman tuliaisia tällä kertaa... Ei hän niitä koskaan kyllä odotakaan, mutta on niin mukava yllättää toinen iloisesti :)

Aloitetaan sporttipuolelta eli Niken pinkeistä traanitossuista. Olin vastaavia söpöläisiä ihastellut jo eri lehdistä, joten kun nämä tulivat vastaan -60% alennuksella, en voinut olla tarttumatta niihin. Hukkasin nimittäin edelliset salikenkäni jonnekin, luultavasti Varalan urheiluopistolle, mutta ne olivatkin jo sen verran kuluneet, etten edes kysellyt niiden perään.


Btw, Tanskan kaupan erityispiirteisiin kuuluu, että KAIKKI myydään tyypillisesti suurilla alennuksilla. Etenkin erikoisliikkeissä on erittäin hyviä 40-50% alennuksia vuodenajasta riippumatta. Eli listahintoihin kannattaa suhtautua varauksella ja varoa, ettei anna isojen oranssien alelappujen sumentaa harkintakykyä. Nämä maksoivat alennettuna 399 DKK eli n. 54 euroa - alkuperäinen 134 euroa pehmustamattomista salikengistä olisikin ollut aivan absurdi pyyntö.


Ihanaa kun treenivaatteissa on kenkiä myöten nykyään väriä! Ainakin itsestäni tuntuu, että niistä saa ripauksen lisäenergiaa :)

Olin supertyytyväinen myös muihin ostoksiin, sillä yhtä niistä olinkin etsinyt jo piiiiiiitkään. Lisää niistä myöhemmin!


Viikonlopputerveisin,
Riika

torstai 8. marraskuuta 2012

Eroon jenkkakahvoista!

Moni tuskailee jenkkakahvojen kanssa eikä urakka ole omalta osaltanikaan vielä aivan maalissa. Mutta tohtinen ottaa aiheen kuitenkin jo tässä vaiheessa esille, sillä onhan senttejä karissut navan kohdalta jo kymmenen :D

Omien kokemusteni lisäksi tukeudun postauksessani mm. uusimman Fitin juttuun ”Kurvi väärässä paikassa”.

Moni toivoisi, että tässä jutussa paljastettaisiin taikatemppuja, joilla jenkkakahvoista pääsisi eroon muutamassa viikossa ja mieluiten vielä ilman vaivannäköä. Valitettavasti sellaisia hokkuspokkustemppuja ei ole kuitenkaan olemassa. Eli unohda kaikki naistenlehdistä lukemasi ”eroon jenkkakahvoista neljässä viikossa” –tyyppiset lupaukset.

Kuten Fitin jutussakin muistutetaan, jenkkakahvat ovat rasvaa ja rasva palaa vain sitkeällä treenillä ja ennen kaikkea syömällä oikein. Liikkumisella kulutetut kalorimäärät ovat loppupelissä verrattain alhaisia, joten kaikki kulminoituu oikeaan ruokavalioon. Nälissään ei tarvitse (eikä pidäkään olla!), vaan syömällä säännöllisesti kasvis- ja proteiinipainotteista ruokaa energiankulutus on mahdollista pitää useamman kuukaudenkin lievästi miinusmerkkisenä (eli energiansaanti alle kulutuksen) ilman, että tarvitsisi tuntea varsinaisesti laihduttavansa. Ja tätä useimpien (normaalipainoistenkin) kohdalla vaaditaan, mikäli mielii jenkkakahvoistaan eroon.  Fittiä lainaten: rasvaprosenttia on yksinkertaisesti hilattava pienemmäksi.

Entäs sitten ne kylkitaivutukset salilla, kannattaako niitä tehdä? Ehdottomasti! Mutta ei siksi, ettäkö niillä olisi mitään tekemistä jenkkakahvojen polttamisen kanssa. Rasvaa ei voi polttaa paikallisesti. Piste. Okei, jostain olen lukenut, että PIENTÄ aineenvaihdunnan kiihtymistä voidaan havaita treenattavalla alueella, mutta sen merkitys on olematon. Mutta sivutaivutukset vahvistavat neliskulmaista lannelihasta ja vinoja vatsalihaksia. Ja siinä vaiheessa kun olet päässyt eroon jenkkakahvoista, on pömppövatsasikin sulanut kokonaan pois, jolloin on mahtavaa, että alta paljastuu kiinteä keskivartalo!


Kuva: www.ReasonsToBeFit.tumblr.com


Olen lukenut naistenlehdistä varoituksia siitä, miten kylkitaivutus voi jopa LEVENTÄÄ vatsanseutua lihasten kasvaessa. Tämä on ainakin omien kokemuksieni mukaan puppua. Olen tehnyt kylkiä suurillakin painoilla useamman kuukauden enkä ole huomannut kyseisten lihasten ainakaan vielä kasvaneen.

Kirjoitin muutama viikko takaperin miten jenkkakahvojeni kohdalta oli sulanut viisi senttiä kahdeksassa viikossa. I know, kuulostaa paljolta. Pakko kuitenkin todeta, että alkuun sentit eivät tosiaan karisseet yhtä nopeasti. Uskon, että tämä johtuu pitkälti siitä, että jenkkakahvojen rasva istuu erittäin tiukassa ja tyypillisesti lähtee sieltä viimeisenä. Eli kärsivällisyyttä vain!

Ai niin, on olemassa tasan tarkalleen yksi nopea apukeino jenkkakahvojen häivyttämiseksi – ei kannata sortua liian tiukkoihin housuihin :)


Tsemppiä!
Riika

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kolmas tapaaminen PT:n kanssa

Olipa ihanaa tulla eilen putipuhtoiseen kotiin. Meillä aloitti nimittäin uusi siivooja ja olimme häneen supertyytyväisiä. Siivoaminen ei ole allekirjoittaneelle edes mitenkään mahdottoman vastenmielistä ja neliöitäkin tässä (väliaikais)asunnossa on vain reilut viisikymmentä, mutta silti valinta on selvä, jos pitää valita vaikkapa siivoamisen ja sporttailun väliltä. Niinpä siivooja käy joka toinen viikko ja laittaa paikat kuntoon 2,5 tunnissa. Meiltä menisi samaan hommaan helposti neljä tuntia, joten joka viikko molemmilta vapautuu 60 minuuttia liikkumiseen, jee!

Btw, ei-niin-kannustaviakin kokemuksia siivoojaan käytöstä löytyy; siitä mahdollisesti joskus myöhemmin lisää. Mutta todettakoon jo nyt, että jos hankitte siivoojan, varmistakaa että teillä on laaja kotivakuutus kunnossa!

Ja sitten sporttisempiin asioihin: Tapasin perjantaina personal trainerini kolmannen kerran. Meille on muodostunut tavaksi nähdä juuri perjantaisin kahden viikon välein. Eli toisin sanoen ensimmäisestä tapaamisesta on kulunut nyt kuukausi.

Tuttuun tapaan homma starttasi mittojen ottamisella. En ollut sen suhteen kovinkaan toiveikas, sillä kuten aiemmin kirjoitinkin, en syönyt viime viikolla ohjeiden mukaan ja olo oli muutenkin aikas turvonnut. Niinpä olin yllättynyt, että rasvaprosentti näytti 21,4% (eli vain +0,4%) – olin odottanut vielä kehnompaa tulosta. Tosin kannattaa muistaa, että rasvaprosentin mittaaminen ei tosiaankaan ole eksaktia tiedettä ja tulokset voivat heitellä… Mittanauha sen sijaan ei valehtele. Luvuissa oli tapahtunut pientä heiluntaa – osa ylöspäin, osa alaspäin – mutta ei mitään mullistavaa (eikä kahdessa viikossa voi odottaakaan).

Nyt on ihan hyvä tsemppi päällä sekä ruokailujen että treenin suhteen, joten katsotaan josko olisi tapahtunut kehitystä puolentoista viikon päästä! Edelleen kyllä vasta paikataan viime viikon damageja, joten en odota liikoja.

Mittojen jälkeen kävimme jälleen läpi joidenkin liikkeiden tekniikkaa ja sain taas todella hyviä vinkkejä. On se kumma, miten paljon parannettavaa omastakin tekniikasta on löytynyt, vaikka luulin sen puolen olevan aika hyvällä tolalla! Tosin taidetaan olla PT:n kanssa molemmat aikas perfektionistejä :)

Lisäksi sain (pyynnöstä) pari uutta liikkettä vatsiksiin korostettuani miten tärkeät ne ovat allekirjoittaneelle. Toistaiseksi olen treenannut vatsalihaksia vain 2-jakoisen ohjelmani toisena päivänä, mutta nyt otettiin ne mukaan molempiin päiviin. Vatsojen tekemiseen löytyy AINA virtaa, sillä pelkkä ajatuskin sixpackin saamisesta esiin saa pähkinöiksi :)


Ohessa vielä asukuva viime viikolta. Ja pahoittelut, alimmainen foto ei ole aivan skarppi, mutta laitan sen nyt kuitenkin, sillä tämä on ainoa, jossa näkyy uusi Zarasta hankittu statement-koru. Kiva malli, joskaan hopea/metalli ei ole allekirjoittaneelle paras sävy. Vaalea (kesä)laukku toimi tässä kokonaisuudessa mielestäni edelleenkin yllättävän hyvin kun se sai tukea samaa sävymaailmaa olevista vahapintaisista farkuista :)




Päivän asu: Harmaa luottojakku käärityin hihoin Theory, vahapintaiset farkut ja kaulakoru Zara, paksu kaulahuivi Acne, vyöksi kiedottu huivi Ralph Lauren, klassikkolaukku Mulberry, piikkarit Rizzo


Riika

tiistai 6. marraskuuta 2012

Meikittä sporttailemaan

Talventulo jakaa mielipiteitä. Kumpaan porukkaan te kuulutte – Niihin jotka jo manaavat lumikinoksia ja kesärenkaitaan ja alkavat välittömästi laskea päiviä wappuun vaiko niihin, joiden sukset ja luistimet ovat olleet eteisessä iskuvalmiudesta jo lokakuun alusta lähtien ja jotka postaavat päivityksiä ”lumen tuoksusta” ja kynttilöistä? Allekirjoittanut tykkää kyllä lautailla ja hiihtää, mutta jos minä saisin valita, menisin talven luo kahdeksi viikoksi vuodessa enkä toivottaisi sitä lainkaan tervetulleeksi tänne pohjolaan :)

Talven vasta kolkutellessa ovea ei tunnelma ole täällä siis luonnostaan ihan korkeimmillaan. Joten on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota pieniinkin positiivisiin asioihin. Kuten vaikka siihen, että otin eilen ensimmäisen askeleen tapojeni muuttamiseksi! Lompsin töistä suoraan salille ja sain kun sainkin aikaiseksi pestyä meikit pois ENNEN treeniä. Totta kai järkikin jo sanoo, ettei meikkivoide-puuteri-hiki -cocktail voi tehdä hyvää iholle, mutta jotenkin sitä vain aina luistaa niin kovin helposti kasvojenpesusta. Onhan meistä naisista nimittäin kiva näyttää nätiltä treenatessakin :)


Kuva: www.geniusbeauty.com

En ole ikinä salia tai muutakaan sporttailua varta vasten meikannut, mutta pakko tunnustaa, etten ole myöskään nähnyt vaivaa pakkelien poistamiseksi etukäteen. Viime kosmetologikäynnillä sain kuitenkin taas muistutuksen siitä, miten raskas meikkivoide tukkii ihohuokoset ja edesauttaa ihon tulehtumista. Sporttaillessa ihon huokoset kuulemma laajenevat ja vastaanottavat ei-toivottuja pöpöjä normaalia helpommin. Joten ainakin allekirjoittanut lupaa jatkossa tsempata tämän kanssa.

Btw, muistan lukeneeni naistenlehdistä, että ripsari ja huulipuna eivät ole liikkuessa samalla lailla vahingoksi ja tämä kuulostaa maalaisjärjelläkin ajateltuna loogiselta. Oma ratkaisuni on ollut ripsienpidennysten ottaminen. Hankin ne noin vuosi takaperin ja jäin välittömästi koukkuun. Vinkatkaahan kommenttikenttään jos haluatte kuulla niistä lisää :) 


Ja sateenvarjot & talvisemmat kengät tänään mukaan, jos liikutte ulkona!

Riika

maanantai 5. marraskuuta 2012

Vierailijabloggarina supertyylikäs Madeleine

Toivottavasti viikonloppu sujui sielläkin rentouttavasti! Allekirjoittanut juhli lauantaina tyttöporukalla varsin hillitysti ystäväni polttareita ja eilen piipahdimme ystäväpariskunnan kanssa brunssilla Porvoossa. Joten varsin aktiivinen viikonloppu täällä! Löytyi kyllä aikaa löhöilyynkin, joten akut on taas ladattu alkaneelle viikolle :)

Btw, viikonloppu tuntui jotenkin paljon pidemmältä, kun oltiin jo perjantaina bileilemässä. Olen huomannut tämän ennenkin, että sunnuntai tuntuu ”ylimääräiseltä” vapaalta silloin, kun tekee jotain spesiaalia jo heti töiden jälkeen.

Ja sitten asiaan. Ajattelin kokeilla aivan uudentyyppistä postausta ja esitellä teille yhden inspiroivan bloggarin, jota olen itse seurannut varsin tiiviisti viime kesästä lähtien kun aloin tutustua blogien ihmeelliseen maailmaan.  Madeleine pitää erittäin tyylikästä muotiblogia, jonne hän postailee lähes päivittäin upeasti asustettuja ja kekseliäitä asukokonaisuuksia niin vapaalle kuin toimistoonkin. Ajattelin, että teitäkin voisi kiinnostaa kurkistaa tämän tyylikkään pitkänhuiskean naisen sporttisempaan puoleen :)   

Esitin Madeleinelle kasan kysymyksiä, joista hän poimi seuraavat. Paljon erittäin viisaita sanoja mm. siitä, miten vaakalukemia ei kannata tuijotella. Hope you enjoy!


1.Pituus ja paino
175 cm ja n. 60kg

2.Kuinka pidät huolta kunnostasi?
Lempiurheilulajini on juoksu. Siihen ei tarvita kuin kunnon lenkkarit ja sitä voi harrastaa missä vaan ja koska vaan, ilman että on sidottu tiettyyn kellonaikaan. Joka kerta huomaa jaksavansa paremmin ja pidemmälle, kunto nousee kohisten ja tulokset näkyvät nopeasti. Toinen suosikeistani on kuntosalilla käynti. Ohjatuista tunneista en välitä, olen tasan kerran ollut aerobic- tunnilla toteamassa, että se ei ole minun juttuni ;) Elämäni on sen verran hektistä aikataulujen mukaan paikasta toiseen liihottamista, että vapaalla en halua olla sidottu mihinkään, vaan haluan liikkua silloin kun itselleni parhaiten sopii.

3.Mitkä ovat mahdolliset kompastuskivesi aktiivisempaan / säännöllisempään sporttailuun?
Liikkumiseni on erittäin epäsäännöllistä. Haluaisin sporttailla ainakin kolme kertaa viikossa, mutta toisinaan voi tulla kolmenkin kuukauden tauko, kuten esimerkiksi viime kerrasta on nyt suunnilleen aikaa. Tähän on suurimpana syynä työ ja kiireet, kuten varmasti monella muullakin. Ei yksinkertaisesti ole aikaa tai jaksamista. Toisaalta tämä luo myös oravanpyörän: sitä kun todennäköisesti jaksaisi paremmin, jos liikkuisi enemmän... Nyt yritän taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja järjestää aikaa edes pari, kolme kertaa viikossa lenkkeilyyn ja kuntosalilla käymiseen.

4.Miten paljon panostat ulkonäköösi & treenivaatteisiin urheillessa?
Ulkonäköön? heh, nada ;) Kuten meikittömistä kuvistakin voi päätellä, en erityisemmin välitä miltä näytän urheillessa. Silloin mennään hikoilemaan ja pakkelit naamalla olo on epämukava. Haluan antaa myös ihon hengittää kunnolla. Tosin ulkoillessa pyrin kyllä suojaamaan ihoa ympäri vuoden korkealla suojakertoimella varustetulla päivävoiteella.

Treenivaatteisiin panostan ehkä jonkin verran, mutta välineurheilijaksi minua ei voi sanoa. Itselleni on tärkeintä, että urheiluvaatteet ovat toimivia. Käytän ihan perus H&M:n ja Gina Tricotin toppeja ja loput, kuten esim. juoksutrikoot ja takit yms. olen ostanut ulkomailta. Varsinkin  Kiinasta saa kuteet hyvinkin edullisesti lajiin kuin lajiin. Ainoat johon olen panostanut on Asicsen  juoksulenkkarit. Ne ovat mielestäni parhaat ja joka sentin arvoiset.

Kuva: Madeleine, www.ellit.fi/muoti-ja-kauneus/madeleines-dream


5.Kuinka aktiivisesti mietit painoasi?
Suoraan sanoen, en yhtään. Joskus muinoin mietin paljonkin, mutta nykyään sillä ei ole väliä. Peili ja vaatteet kyllä kertoo välittömästi jos paino on noussut, tai laskenut. Puntarilla kävin nyt pitkästä aikaa, että osaisin vastata ekaan kysymykseen, heh. Tärkeintä, että on itse tyytyväinen peilikuvaansa ja olo muutenkin terve ja hyvinvoiva. Sen jälkeen, kun lakkasin vauhkoamasta painoni kanssa, tippui kuin itsestään muutama kilo.

6.Miten suhtautumisesi ruokaan on muuttunut iän myötä?
Olen luonnostani hoikka, eikä itselläni ole ollut suurempia ongelmia painon kanssa. Silti olen aikoinaan läpikäynyt ties mitä kaalikeittokuureja ym. kotkotuksia :D Ketäpä haittaisi parin kilon painonpudotus? Jossain vaiheessa söin vain kevyttuotteita, rasvatonta jogurttia, kevytlevitettä, vähärasvaista juustoa jne. Tuntui että oli aina nälkä, ja painokin vain nousi. Onneksi tajusin iän myötä, että syömällä tavallista, normaalia ruokaa, toimii itselläni paljon paremmin. Löytämällä tämän kultaisen keskitien tippui pikku hiljaa myös painoni, vaikka en yrittänytkään laihduttaa. Kun syön kohtuudella sitä, mistä oikeasti nautin, voin paremmin ja myös mielihalut pysyvät kurissa. Sanoisin, että suhtautumiseni ruokaan on nyt paljon terveempi, kuin  10 vuotta sitten.

7.Haluaisitko muuttaa jotain ruokailutottumuksissasi ja jos, mitä?
Haluaisin syödä säännöllisemmin. Lisäksi vihanneksien ja hedelmien suhteen voisi myös skarpata! Valitettavasti  välillä vaan voi mennä kokonainen päiväkin, ettei ole syönyt mitään kunnollista. Sitten tulee helposti sorruttua epäterveellisiin vaihtoehtoihin...

8.Mikä liikkumisessa on parasta?
Ehdottomasti pirteämpi mieli ja energisempi olo. Toki se auttaa painonhallinnassakin ja kiinteyttää kroppaa, mikä taas osaltaan tekee itselle paremman olon. Ulkona liikkuminen tekee hyvää myös iholle ja auttaa nukkumaan sikeämmin. Se on mainio keino nollata ajatukset ja rentoutua. Liikunnan terveydellisiä vaikutuksia ei myöskään voi väheksyä. Jos katsoo vaikka sutjakkaa Aira Samulinia, niin ei voi kuin ihailla! Minäkin haluan sen ikäisenä olla yhtä elämäniloinen ja hyvässä kunnossa :)


Kuva: Madeleine, www.ellit.fi/muoti-ja-kauneus/madeleines-dream



Kiitos vielä hurjasti Madeleinelle! <3

Sporttista viikonalkua toivotellen,
Riika

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Täyskäännös valmisruokien suhteen

Söin ennen todella paljon valmisruokia. Tämä on yllättävää, sillä en muista, että lapsuudenkodissamme olisi koskaan käytetty eineksiä erittäin satunnaisia ranskalaisia ja nakkeja lukuun ottamatta. Jossain opiskelijavuosien varrella valmisruuat kuitenkin hiipivät yhä suuremmaksi osaksi ruokavaliotani. Etenkin sinkulle ne olivat nopea, vaivaton ja vieläpä edullinen vaihtoehto. Ja itse ainakin pidin monen valmisruuan maustakin.

Mikä on sitten saanut suhtautumiseni muuttumaan valmisruokien suhteen? Monikin asia.

Ensinnäkin ainakin omat ex-suosikkini (mm. makaronilaatikot, kinkkukiusaukset, pastat ja erilaiset keitot) ovat erittäin hiilaripitoisia. Lihaa ja kalaa niissä on vain nimeksi; kinkkupaloja saa etsimällä etsiä kermaisten perunasuikaleiden välistä ja kalakeiton lohipalat saa mahdutettua yhteen ruokalusikalliseen. Ja kun tietää lohen kilohinnan, ei tarvitse olla kummoinen Einstein tajutakseen, ettei lohta yksinkertaisesti voi sisältyä montakaan grammaan alle kahden euron keittoon. Edullista perunaa, pastaa ja riisiä annoksista löytyy sitäkin enemmän.

Mikäli valmisruokiin yhdistää perinteisen lautasmallin mukaan runsaasti kasviksia, voivat einekset olla ravintosisällöltäänkin ihan kelpovalintoja. Käsi kuitenkin sydämelle – kuinka moni asettelee valmiin kinkkukiusauksen kauniisti lautaselle ja pilkkoo kyytipojaksi kasan tomaatti, kurkkua ja salaattia? En minä ainakaan. Kyllä kiusaukset tuli vedettyä suoraan siitä mustasta muovirasiasta ja annoksen tuunaus jäi tasan tarkalleen ketsupin lisäämiseen. Korkeintaan raejuustoa saatoin syödä kyytipoikana. Sama päti valmiskeittoihin – mikron kautta suoraan suuhun.


Kuva: Kaleva

Toiseksi moni valmisruoka sisältää paljon tyydyttynyttä rasvaa. Annosta valittaessa kannattaakin kiinnittää huomiota paitsi absoluuttiseen rasvan määrään, myös sen koostumukseen. Kuluttajaliitto ohjeistaa valitsemaan annoksen, jossa on rasvaa enintään 5g/100g. Monissa tuotteissa rasvaa on tuplasti, jopa enemmänkin. Heidän tuotevertailunsa voi tsekata täältä.

Myös valmisruokien sisältämistä lisäaineista puhutaan paljon. En ole aiheeseen juurikaan perehtynyt, mutta ainakin Ijäksen ja Välimäen kirjassa ”Tunne elintarvikkeesi” valmisruokien hyvää säilyvyyttä selitetään erittäin hyvällä tuotantoketjun hygienialla ja lisäaineiden määrää kuvataan suorastaan vähäiseksi.

Vaikka oma asenteeni valmisruokia kohtaan on kokenut täyskäännöksen viimeisen parin vuoden aikana, on valmisruuille edelleen paikkansa tietyissä tilanteissa. Ainakin itsestäni lämmin mikroateriakin on parempi päivällisvaihtoehto kuin välipalojen napostelu. 


Tämä lähtee nyt vielä iltakävelylle, leppoisaa sunnuntaita sinne!

Riika

Lähteet:
”Tunne elintarvikkeesii”, Tuija Ijäs ja Maija-Liisa Välimäki

lauantai 3. marraskuuta 2012

Halloween-bileistä toivottu

Halloween-bileistä toivottu – tai siis no ainakin henkisesti. Fyysinen toipuminen vie lienee ainakin viikon, sillä tottahan toki tuli syötyä hurjasti karkkia ja ah niin herkullista superrasvaista piirakkaa. 

Kirjoitin jo aiemminkin siitä, miten painonpudotuksesta haaveilevan kannattaa välttää alkoholia. En kuitenkaan malta olla ottamatta teemaa uudelleen esiin, sillä onhan aihe taas varsin ajankohtainen pikkujoulukaudenkin lähestyessä.

Aihe oli hiljattain esillä myös American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä, jossa ruotsalaistutkijat julkaisivat meta-analyysinsä kooten yhteen laajan määrän lihavuuden syitä selittäviä tutkimuksia. Heidän johtopäätöksensä oli, että alkoholi, unenpuute ja televisionkatselu ovat kolme suurinta syytä liikasyöntiin, ja näistä alkoholin merkitys oli suurin.

Allekirjoitan lopputuleman täysin - humaltuessa tulee syötyä tavallista enemmän. Jäin taas pohtimaan miksi näin käy. Tunnistan itsessäni ainakin kolme syytä:

Ensinnäkin, hyvä ruoka kuuluu juhliin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, eikä silloin halua nihkeillä ja nyrpistellä tarjoilujen edessä. Kun juhlien järjestäjät ovat nähneet paljon vaivaa tarjoilujen suhteen, tuntuisi typerältä kaivaa omaa porkkapussia esiin.

Toiseksi alkoholi vapauttaa tunnetusti estoja. Liittyivätpä ne sitten uskallukseen lähestyä vastakkaista sukupuolta tanssilattialla tai herkullista suklaakakkua buffetpöydässä, on ilmiö sama.

Kolmanneksi, itse ainakin tiedostan, että alkoholissa itsessään on jo niin paljon energiaa, että tuntuu vähäpätöiseltä ottaa sen kyytipojaksi vielä suolaista piirakkaa. Häällä väliä -ilmiö lienee teillekin useimmille tuttu käsite :)


Kannattaa kuitenkin muistaa, että kokonaisuuden kannalta ei ole pienintäkään väliä, mitä suuhunsa laittaa yksittäisissä juhlissa. Arkiset toistuvat valinnat ratkaisevat!


Kuva: www.weheartit.com



Leppoisaa viikonloppua toivotellen,
Riika

torstai 1. marraskuuta 2012

Kääk, kriisi! Oikeastaan kaksikin.

Huomenna on ystäväni Halloween-bileet ja pukusuunnitelmani romuttuivat juuri täysin. Olin ajatellut, että olisimme tyylikäs vampyyripariskunta sliipatuissa musta-viininpunaisissa asuissamme ja vaaleaksi meikatussa ihossa. Kirkkaanpunainen huulipunakin oli katsottu valmiiksi. Mutta entäs hampaat, joita juuri testasin ensimmäistä kertaa  - näytän vähintäänkin orankilta, kun ahdan ne suuhuni! Pienimmät lapset kauhistuisivat jo ennen kuin avaisin suuni. Ei, näitä ei tosiaan voi laittaa ihmisten ilmoille! Eli pitänee yrittää taikoa asu huomenna neljän jälkeen päättyvän treenin ja kuudelta alkavien juhlien välissä, not good.

Toinenkin kriisin aihe löytyy: Sekä treenit, syöminen että nukkuminen ovat olleet tällä viikolla kaikkea muuta kuin esimerkillistä. Olen ehtinyt sporttailemaan vain kahdesti, nukkunut aivan liian vähän joka yö ja syönyt mitä sattuu. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, jos yksi näistä kolmesta elementistä pettää, on vaikea pitää loppupakettiakaan kasassa. Väsymyksen vaivatessa ei jaksa (eikä yksinkertaisesti edes ehdi) lähteä urheilemaan ja kaiken kukkuraksi energiavaje ohjaa ruokahalua nopeasti energiaa tuovaan hiilarihöttöön. Syöksykierre on valmis.

Onneksi puolen vuoden kokemus on opettanut, että näitä aallonpohjia tulee aina välillä ja niistä pääsee aina ylös. Huomenna tulee tehtyä väistämättä vielä damagea bileiden takia (sillä ihan kuivin suin en aikonut liikkeelle lähteä :)), mutta lauantaina takaisin tiukkaan ruotuun. Sitä ennen nautitaan kuitenkin Halloweenista!

Alla asukuva parin päivän takaa. Joku murretunvärinen hame olisi ollut parempi valinta; musta luo turhankin suuren kontrastin. Valitettavasti (tai no ei nyt niin valitettavasti ;)) erittäin suuri osa hameistani on jäänyt auttamattomasti suuriski…


Väsymys näkyy kasvoilla...

Päivän asu: Tunika H&M, kaulaliina Selected Homme, suurella kullanvärisellä lukolla varustettu Jaegerin vyö tuliaisia edeltävältä Moskovan reissulta,  Anne Klein hame tuliaisia jenkeistä, billi bin popot Tukholmasta.

Btw, kivaa kun moniin vaatteisiin liittyy hyviä (matka)muistoja :)


Karmaisevaa viikonloppua kaikille!
Riika

Yhdessä jogurtissa pahimmillaan kuusi ja puoli palaa sokeria!

Huh, varsin rankka päivä takana. Lähdin töistä suoraan ravitsemustieteiden luennolle ja sieltä salille. Kotona odotti niin järkyttävän sotkuinen asunto, että oli pakko tehdä asialle jotain… Heti tuli parempi fiilis, kun sai edes keittiön siivottua :)

Ihan suoraan en malta kaikkien askareiden jälkeen käydä kuitenkaan nukkumaan, joten hieman vertailua jogurteista.

Jogurtti on yksi suurimmista elintarvikepuhalluksista.  Fine, väittämän takana on hieman liiallista kärjistämistä, sillä kyllä jogurttihyllystä löytyy käypiäkin vaihtoehtoja. Mutta yleisesti ottaen jogurtti nauttii mielestäni liian suurta arvostusta sen ravintosisältöön nähden. Etenkin pienille lapsille tarjotaan helposti erittäin makeita jogurtteja terveellisen välipalan nimissä. Näin ainakin meillä kun olin pieni. Vasta vuosi-pari sitten olen alkanut kyseenalaistaa jogurtin laadukkuuden.

Valtaosa jogurteista on nimittäin erittäin makeita, joko sokerilla, makeutusaineilla tai näiden yhdistelmällä makeutettuja. Arkikäytössä niistä kertyykin helposti aivan turhaa “piiloenergiaa”.

Kuluttajaliitto on tehnyt vertailua eri jogurteista ja mukana olevista 63 jogurtista pahimmissa sokeripommeissa oli jopa 10 grammaa lisättyä sokeria per 100g! 8g / 100g oli vielä kovin tyypillinen sokerimäärä monissa jogurteissa. Annospakkauksiksi muunnettuna yksi pieni jogurttipurkki voi siis sisältää 16 grammaa sokeria eli kuuden ja puolen sokeripalan verran!

Vertailussa pahimmat sokeripommit olivat:
  1. Mustikkajogurtti Arla Ingman (6,5 palaa sokeria)
  2. Puolukka-vaniljajogurtti Arla Ingman (6,5 palaa sokeria)
  3. Valiojogurtti Kahvi Valio (6,5 palaa sokeria)
  4. Valiojogurtti Mustikka Valio (6,5 palaa sokeria)
  5. Lukuisia tuotteita, joissa sokeria 5,5 palan verran

Vastaavasti matalin sokeripitoisuus purkillisessa jogurttia (kun mukaan lasketaan vain ilman makeutusaineita makeutetut):
  1. Yosa Paratiisi Luomu Bioferme (3 palaa sokeria)
  2. Kalinka Vaniljajogurtti Arla Ingman (3 palaa sokeria)
  3. PROfeel proteiinijogurtti vadelma Valio (3 palaa sokeria)
  4. PROfeel proteiinijogurtti maustamaton Valio (3 palaa sokeria)
  5. Yosa Metsämarja Bioferme (3 palaa sokeria)
Kolmekin sokeripalaa eli 7,5 grammaa lisättyä sokeria on verrattain paljon. Etenkin kun makuaistin voi varsin helposti totuttaa esim. maustamattomaan jogurttiin tai rahkaan ja oikeisiin marjoihin, pähkinöihin tms. :)  Toki marjoissa ja hedelmissäkin on jonkun verran sokeria, mutta vähemmän. Ja toiseksi niiden sisältämä fruktoosi imeytyy puhdasta sokeria hitaammin heiluttaen verensokeria maltillisemmin.


Scandic Rosendahlin aamiaiselta viime viikonlopulta


Markkinoille on tullut yhä enemmän myös erittäin rasvapitoisia kermaisia jälkiruokamaisia jogurtteja, joista saa piilosokerin lisäksi myös aimo annoksen tyydyttynyttä piilorasvaa. Raskaimmissa jogurteissa rasvaa onkin peräti 10g per 100g. Listan kärjessä komeilee turkkilaiset jogurtit. Ei siis ihme, ettei päästy turkinpurjehduksella laihtumaan ;) 

Todettakoon vielä, että rasvahan ei ole pahasta, päinvastoin, mutta maitotuotteiden rasva on pääosin tyydyttynyttä rasvaa, joten ainakin kannattaa tiedostaa, kuinka paljon niistä saa rasvaa.


 Eli älkäähän antako jogurttien terveellisen mielikuvan hämätä, vaan tutkikaa ravintosisältöjä pakkauksista!

Öitä,
Riika