maanantai 31. joulukuuta 2012

Eroon sokeriaddiktiosta

Once you pop, you can’t stop. Kuulostaako tutulta myös makeisten kohdalla? Otat ensin yhden suklaakonvehdin ja ennen kuin huomaatkaan, on koko rasia kadonnut. Suklaan alettua ällöttää mietit jo mitä muuta makeaa kaapeista voisi löytyä. Näin tapahtui myös itselleni äidin tuodessa joulun alla suosiherkkuani, geisha-konvehteja 300 gramman rasiallisen. Thank god talosta ei löytynyt muuta makeaa.

Pahaa pelkään, että sokeririippuvuus on yleisempää kuin tahdomme myöntää. Etenkin vahvasti ylipainoisilla ja monilla normaalipainoisillakin voi olla sokeririippuvuuden oireita, jossa makeanhimo etenkin sokeriin ja hiilihydraattipitoiseen ruokaan voi yltyä hallitsemattomaksi.

Kuva täältä

Ohjenuorana sokeririippuvuuden katkaisemiseen annetaan kaksi sanaparia: 1) vähähiilihydraattinen ruokavalio (tai ”hiilihydraattitietoisuus” taitaa olla uusin muotitermi) ja 2) tasainen verensokeri. Näiden käytäntöönpano kulkee käsi kädessä, sillä karsimalla ruokavaliostasi turhat ”nopeat” hiilarit (kuten sokerin ja valkoisen jauhon) verensokerin vaihtelutkin tasoittuvat.

Jos puolestaan syöt nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja, verensokerisi ampaisee ensin nopeasti ylös, mutta valitettavasti tulee myös yhtä nopeasti alas. Tästä seuraa väsymystä, heikotusta ja jopa ärtyisyyttä ja tarve saada pian uusi “fixi” -  eli lisää nopeita hiilihydraatteja, jotta verensokeri saataisiin taas ylös. Kierre (lue: addiktio) on valmis.

Kokonaan hiilareista ei kuitenkaan kannata luopua. Alkoholisti voi luopua viinasta pysyvästi, mutta hiilihydraatteja tulisi kuitenkin saada vähintään 100-130 grammaa vuorokaudessa mm. aivojemme hyvinvoinnin turvaamiseksi. Oleellista onkin valita laadukkaita hiilarilähteitä - kasviksia, marjoja ja täysjyväviljasta tehtyä leipää tai pastaa. Saamme niistä paitsi energiaa, myös tärkeitä kuituja, vitamiineja ja hivenaineita. Kuitupitoiset hiilihydraattilähteet imeytyvät elimistöön hitaasti ja vapauttavat energiaa tasaisesti, toisin kuin vaikkapa karkit ja keksit, joiden sisältämät hiilihydraatit imeytyvät vauhdilla ja nostavat verensokerin hetkessä pilviin, terve.fi-sivustolla muistutetaan.

Yes, helppoa sanoa sokeririippuvaiselle, että lopeta sokerin (ja valkoisten jauhojen) syönti. Ei aivan taida riittää. Sokeririippuvuudesta (kuten mistä tahansa muustakin addiktiosta) irrottautuminen voi olla pitkä prosessi. Alla muutamia keinoja, jotka toimivat itseni kohdalla. Lisävinkkejä (osa tosin varsin hupaisia) makeanhimon taltuttamiseen löytyy mm. Pudottajien sivulta.

1. Totuta makuaistisi vähitellen vähempään makeaan. Jos olet vuosikausia sallinut itsellesi (lähes) päivittäisen makean puputtamisen, on turha kuvitella, että pystyisit muuttamaan tapojasi kertaslaagista. Tai ehkä pystytkin muutamaksi päiväksi, parhaimmillaan jopa muutamaksi viikoksi, mutta jossain vaiheessa koet takuuvarmasti ”sortuvasi” ja olet valmis jättämään koko touhun siihen.

Epärealistisen kertakieltäytymisen sijaan ehdotan vähittäisiä askelia sokerittomampaan suuntaan. Olen itse ollut vuosikymmeniä todellinen sokerihiiri; jo lapsena rakastin vastaleivottuja pullia. Omaksi pelastuksekseni on muodostunut terveellinen ja samalla superherkullinen rahka.

Olen ennenkin kertonut täällä, miten aiemmin nautin rahkani kermavaahdon ja valkoisen sokerin kera. Ensin jätin kerman pois. Toisessa vaiheessa korvasin sokerin makeutusaineella. Kolmannessa vaiheessa makeutusaineen tilalle tuli Valion vähäkaloriset mehukeitot. Nykyään kyytipojaksi riittävät marjat enkä voisi enää kuvitellakaan lisääväni rahkaan sokeria! Niin makealta luonnon marjat maistuvat sellaisenaan.

2. Älä hanki makeaa kotiin. On monin verroin helpompi tehdä yksi päätös kaupassa olla ojentamatta kättä karkkihyllyä kohti, kuin taistella kaapissa huutavaa suklaalevyä vastaan koko ilta.

3. Napostele makean sijaan jotain terveellistä. Tunnista missä tilanteessa makeanhimo tyypillisesti iskee ja varaudu siihen jo etukäteen. Esimerkiksi elokuviin tai kotisohvalle voi ottaa mukaan pikkuporkkanoita tai hedelmiä. Itselläni (makean)himo iskee juuri iltaisin ja olen huomannut, että saan sen useimmiten taltutettua millä tahansa ruualla. Pysyäkseni kaukana sokeri-jauho-rasva –yhdistelmistä pyrin pitämään jääkaapissa aina paistettuja vihanneksia. Oikein maustettuna nekin ovat melkoinen herkku!

4. Keksi makeanhimon jyskyttäessä takaraivossa muuta tekemistä. Juoksu- tai kävelylenkki toimii erinomaisesti. Hankittuasi ensin hyvän olon sporttailemalla, et halua enää tuhota sitä syömällä roskaa.

5. Jos kuitenkin ”sorrut”, älä jää rypemään säälissä, vaan mieti mikä ajoi sinut tilanteeseen ja yritä oppia siitä. Ja lähde lenkille!


Mitkä ovat teidän hyväksi havaitsemia keinoja makeannälän voittamiseen?

Riika

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Juoksumatosta vol 2.

Tein toissapäiväisen postaukseni jälkeen vielä selvitystyötä juoksumatosta sen mahdollisine etuine ja haittoineen. Tässä yhteenveto:

Plussat:
  • Luminen, loskainen tai liukas sää tai kevään siitepölyt eivät ole esteenä harjoittelulle. Liian usein itsekin on tullut keksittyä jos minkälaisia (teko)syitä miksi lenkkeily ei tänään onnistuisi. Eipä enää!
  • Juoksunopeutta voi säätää tarkasti, joten pystyt helposti seuraamaan kehittymistäsi. Motivoi kummasti!
  • Rasitusvammojen riski on matolla juostessa pienempi (ainakin asfalttiin verrattuna). Juoksumattojakin on monenlaisia, mutta ainakin oman salini parhaimmilla matoilla juokseminen tuntui suorastaan nautinnolta, sillä matto jousti juuri sopivasti jalkojen alla. Löytyipä juoksumatosta pieni ilmanpuhallinkin – luksusta :)
  • Matolla et joudu keskeyttämään juoksuasi mm. liikennevalojen takia.
  • Uusia haasteita ja elämyksiä hamuava voi testata matolla vaikkapa avojaloinjuoksua! Toki tämä optio on aina luonnossakin juostessa, mutta pehmeällä ja tasaisella juoksumatolla on helpompi lähteä liikkeelle.

Tähän kuvaan tiivistyy erinomaisesti tämän hetken tunnelmat :)

Miinukset:
  • Jäät paitsi raittiista ilmasta, upeista maisemista ja luonnon lumosta :)
  • Askellus on juoksumatolla hieman lyhyempää, joten peppu ja takareidet eivät saa yhtä tehokasta treeniä kuin maastossa. Joskin itse sain takareitenikin kyllä ihan kivasti tukkoon matollakin, kun en ollut juossut reiluun kuukauteen.
  • Matolla juokseminen ei ole samalla lailla sosiaalista, kun kaverin kanssa tehty lenkki luonnossa. Ruuhkaisella salilla voi olla kiusallista / häiritsevää jutella rinnakkaisella matolla juoksevan ystävän kanssa.
  • Kaloreita kuluu matolla juostessa vähemmän monestakin syystä. Ensinnäkin askellus on matolla säästeliäämpi, kuin epätasaisessa maastossa, jossa koko keho joutuu töihin. Toiseksi tuulinen sää tuo ulkona liikkuessa lisävastusta; samoin pakkassäässä keho kuluttaa enemmän energiaa. Uusimman KuntoPlussan (1/2013) mukaan tosin riittää, että kallistaa juoksumattoa kolme astetta, jotta saat saman kuormituksen kuin reippaalla lenkillä luonnossa.
  • Kieltäydyn lisäämästä harjoittelun yksitoikkoisuutta miinuksiin, sillä kuten toissapäivänä kirjoitin, voit ottaa iPadin seuraksesi :)  Tylsyyttä vastaan voi taistella myös juoksutempoa vaihtelemalla.


Eli mars vain juoksentelemaan!  :)

Riika

P.S. Boston Legalin kaikki viisi tuotantokautta on nyt katsottu eli vinkkejä hyvistä sarjoista otetaan avosylin vastaan! Suosikkisarjojeni top-5 (ei tärkeysjärjestyksessä): 1) Solsidan 2) Mad Men 3) Desperate Housewives 4) Frendit ja 5) Sinkkuelämää. Mitkä ovat teidän all time favoritteja?

perjantai 28. joulukuuta 2012

Kickejä juoksumatolla

Luulen, että olen löytänyt uuden tavan liikkua! Tulin juuri salilta ja perinteisen punttitreenin sijaan vietin lähes puolitoista tuntia juoksumatolla. Siis puolitoista tuntia, ehdottomasti uusi ennätykseni! Koskaan aiemmin en ole tainnut kestänyt puolta tuntia pidempään. Jo vartti on tuntunut ikuisuudelta, sillä juoksumatolla juokseminen on mielestäni ollut ää-ret-tö-män tylsää.

Mutta nyt puolitoista tuntia meni yhdessä hurauksessa, sillä olin ottanut mukaan oman iPadin kuulokkeineen ja ladannut siihen kaksi Boston Legalin jaksoa :)  Hämmästelen itsekin miten en ole keksinyt tätä jo aiemmin (ja miksi kukaan mukaan ei ole näyttänyt mallia ainakaan ”meidän” salilla?!?), mutta parempi myöhään jne. jne.

Toki joillain saleilla – myös omalla vakiosalillani – on viritetty pitkä rivistö televisioita aerobisten laitteiden eteen. Ihan hyvä idea, mutta käytännössä ei kovinkaan toimiva, sillä a) et pysty itse valitsemaan mitä kanavaa katsoisit ja b) yllättävän moni ohjelmista on kotimaisia ja täten vailla tekstitystä. Ja tekstitetyistäkin jää tärkeä elementti – ääni – kokematta. ”Kakkossaliltani” löytyy juoksumattoja ja steppereitä, joissa on kussakin oma integroitu TV, johon pystyy kiinnittämään omat kuulokkeet. Iso edistysaskel, mutta tällöinkin olet TV:n (roska)ohjelmien armoilla. Olen salilla yleensä kuuden pintaan, eikä Emmerdale tai Koirakuiskaaja edelleenkään kuulu suosikkeihini. Quite the contrary, katsoisin mainoksiakin mielummin (pahoittelut jo etukäteen näiden sarjojen ystäville!). Täten oma iPad on kaltaiselleni nirsolle TV:n katselijalle aivan mahtava ratkaisu! Ei Boston Legalkaan suosikkisarjoihini yllä, mutta pidän mm. sen värikkäästä ja ajoittain nokkelasta dialogista.

Rankkoja intervallitreenejä katselun lomassa tuskin pystyy vetämään, sillä tehojen kasvaessa on pakko keskittyä itse treeniin. Olen huomannut tämän ennenkin kuunnellessani joskus The Economistin podcasteja lenkin lomassa – vauhdin kasvaessa uutisista tuppaa jäämään yhä vähemmän mieleen. Ja kun juoksunopeus nousee yli 15 kilometrin tuntivauhtiin, on ainakin allekirjoittaneen keskityttävä täysillä askeliin, ellen halua löytää itseäni pyllähtäneenä juoksumaton takaa. Mutta matalatempoiseen kestävyysharjoitteluun TV:n – tai siis tässä tapauksessa iPadin – katselu on oiva keino nopeuttaa ajankulua. Itse juoksin vaatimattomasti 10 km/h, jolla kokemukseni mukaan pitäisi jaksaa kolmekin tuntia. Eli pitänee ladata ensi kerraksi lisää jaksoja ;)  Ei vaan, erinomainen alku tämäkin – etenkin kun en ollut juossut reiluun kuukauteen. Oiva tapa laittaa jouluna hankitut lisäkilot liikkeelle :)

Alla vielä yksi räpsäisy joulupöydästämme, jota koristi mm. Iittalan aalto-tuikut, huurteiset mariskoolit sekä Taika-sarjan sininen astiasto. Jälkimmäistä tulee käytettyä varsin harvoin, mutta tähän talviseen kattaukseen se sopi kuin nenä päähän!




Leppoisia välipäiviä kaikille!
Riika

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Ready, steady… stay?

Downshiftaus on termi, josta on alettu puhua vuosi vuodelta yhä enemmän. Tämä vuosi oli kuitenkin ensimmäinen, jolloin lähipiirissäni muutama henkilö ryhtyi puheista tekoihin. Alla kolme inspiroivaa esimerkkiä, jotka ovat kieltämättä saaneet itsenikin miettimään prioriteettejani.

Ensimmäisenä tietä näytti Neiti M. Hän on about samanikäinen kanssani, mutta oli ehtinyt olla jo kymmenen vuotta työelämässä työskenneltyään jo opiskeluaikoina. Työskenneltyään HR:n parissa hän tiesi, että olisi oikeutettu Kelan myöntämään vuorotteluvapaaseen, mikäli vain yritykseen palkattaisiin hänen jäädessä vapaalle työtön työntekijä - ei välttämättä edes samaan positioon, vaan yritykseen ylipäänsä. Palasten loksahdettua kohdilleen neiti M pakkasi toissakesän päätteeksi laukkunsa, ja lähti toteuttamaan unelmiaan. Vuoden aikana hän ehti nähdä maailmaa, kouluttautua sukellusopettajaksi ja tehdä lähes 400 sukellusta.

Pian Neiti M:n lähdettyä myös samaiseen kaveriporukkaan kuuluva pariskunta ilmoitti aikeistaan lähteä kiertämään maailmaa vuodeksi. Taakse jäi (käsittääkseni) arvostettu työ ja yrittäjyys; tärkeämpää oli uusien elämysten hankkiminen. Olemme saaneet seurata huikean seikkailun etenemistä muutaman kuukauden ajan FB:sta ja nähneet jo loisto-otoksia mm. Nepalin elefanteista ja Argentiinan jäätiköistä.

Kolmas esimerkki on ystävästäni, joka nautti osan aikaa vuodesta neljän päivän työviikosta. Hänellä ei ollut pientä lasta tai ikääntyviä vanhempia huolehdittavana - hän vain tahtoi enemmän aikaa itselleen; aivan arkisille asioille kuten ystävien tapaamiseen, rentoutumiseen ja sporttailuun. Miksikö? Kysyisin pikemminkin miksipä ei. Vaikka kuinka nauttisi työstään ja sen tuomista haasteista (kuten ainakin tässä tapauksessa kyseinen henkilö nautti), onko silti järkeä kuluttaa siihen vuosi toisensa jälkeen 40 tuntia viikossa, jos 4/5 palkallakin tulee hyvin toimeen..?


Kaikki nämä esimerkit pistävät kieltämättä ajattelemaan asiaa. Vaikea kuvitella, että tulisin joskus katumaan, että harmi kun en tehnyt kymmentä tuntia enemmän viikossa töitä tai että ihanaa kun ehdin olla 45 vuotta tauotta töissä. Sen sijaan voisin hyvinkin vielä kiikkustuolissa muistella vuotta, jolloin sukelsin valashain kanssa tai kiersin maailman ympäri. Pistää ajattelemaan. Hyvä, ettei esimieheni ymmärrä suomea ;)

Alla kuvituksena foto, jossa näkyy Vilasta hankkimani uusi neuletakki. Se on mennyt kyllä tosi nopeasti nukkaiseksi… En yleensä ole ostanut edullisilta merkeiltä mitään neuleita ja sain taas hyvän muistutuksen miksi :)



Leppoisia lomapäiviä toivotellen,
Riika

lauantai 22. joulukuuta 2012

Spissin jouluinen yllätysmenu

Jes, kuukausikortti biccitunneille hankittu! Olemme joulun ja uuden vuoden Helsingissä, joten tarkoituksena olisi sporttailla loman aikana joka päivä. Täten kuukausikortin hinta tulee tienattua nopeasti takaisin. Ja olkapäissä, selässä ja käsivarsissa alkaa olla jo sen verran lihasta, että tiiviimpi aerobinen treenijakso taitaa olla paikallaan, ellen halua pian näyttää kuulantyöntäjältä :) 

Olisi tietysti suotavaa, että treenin lomassa palaisi (lihasten sijaan) rasvaa, mutta en nyt aseta tälle mitään supertiukkoja tavoitteita, sillä luultavasti tulee syötyä joulunaikana hieman normaalia enemmän. R-a-k-a-s-t-a-n etenkin joulutorttuja sekä piparkakkutaikinaa. Jälkimmäisen jätämme tänä vuonna suosiolla tekemättä, mutta lämpöisiä joulutorttuja on pakko päästä edes kerran maistamaan.

Kannattaa muistaa, että oleellista ei ole se mitä herkuttelee joulun ja uuden vuoden välissä, vaan mitä syö uuden vuoden ja joulun välissä. Sanonta kiteyttää jotain erittäin oleellista - arkiruoka tosiaan ratkaisee eikä muutama juhlapyhä. Kun liikkuu säännöllisesti ja syö terveellisesti, ei juhlahetkien herkuttelusta tarvitse kantaa huolta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisi ahtaa ruokaa napaansa kaksin käsin koko loman ajan. Parissa viikossa voi nimittäin kerryttää helposti rasvaa useamman kilon edessä. Ja niiden karistaminen puolestaan vie järkevästi tehtynä pari kuukautta…. Itseään ei tarvitse joulupöydässäkään syödä ähkyyn saakka. Ja yleensä se ensimmäinen joulutorttu on se parhaimman makuinen. En kuitenkaan rupea tätä sen enempää kaunistelemaan, sillä itseni on lähes mahdoton olla syömättä loppupellillistä, jos kyse on joulutortuista. Ennustan jo nyt, että jos lehtitaikinaa ja luumuhilloa ostamme, Patrik maistaa tortun tai korkeintaan kaksi ja loput uppoavat allekirjoittaneen suuhun :)  (Ja valitettavasti myös lantiolle, mutta onneksi joulu on kerran vuodessa!)

Nyt kun tähän jouluteemaan kerran päästiin, niin muutama sana eilisestä jouludinneristä. Olimme parin kaverin kanssa Spississä syömässä. 18-paikkainen intiimi Kasarmikadulla sijaitseva ravintola oli meille kaikille uusi kokemus. Näitä pieniä kotimaisten puhtaiden raaka-aineiden nimeen vannovia ravintoloita onkin syntynyt tämän vuoden aikana Helsinkiin useita; edellisperjantaina olimme hyvin samankaltaisessa ravintolassa Askissa (siitäkin kuvia joku toinen kerta).

Mutta takaisin itse dinneriin. Pakko todeta, että yllätysmenu oli tällä kertaa pettymys. Hinta-laatu -suhteeltaan rankkasimme sen Patrikin kanssa syksyn heikommaksi. Rosolli, lanttulaatikko ja jälkiruokana tarjoiltu kermainen joulupuuro eivät tehneet vaikutusta, vaikka visuaalisesti annokset olivatkin upeita. Pääruokana tarjoiltu possu jäi niin ikään osaksi syömättä, samoin pari keittiön tervehdystä. Mainittakoon, että toistaiseksi olen saanut hyvää possua ainoastaan Farangissa; pitäisi AINA kehdata jo etukäteen kieltäytyä possusta yllätysmenua tilatessa…  Btw, kuten varmasti arvaatte, meille ei ole tulossa jouluksikaan kinkkua :)


 
Laukun takana piilossa Zarasta hiljattainhankittu jouluinen hamonen, jossa on viininpunaisia ja mustia raitoja...


Hinta-laatusuhdetta veti alaspäin myös korkea hintataso. Viiden ruokalajin yllätysmenu neljällä viinipaketin viinillä kustansi himpun alle 110 euroa per henki.

Joulumenu on ravintolalle aina riskipitoinen valinta, sillä se jakaa mielipiteitä ja siihen liittyy paljon ennakko-odotuksia ja -asenteita. Meidän kohdalla nuo riskit realisoituivat. Ehkä annamme ravintolalle kuitenkin ensi vuonna vielä toisen mahdollisuuden!


Riika

perjantai 21. joulukuuta 2012

My vision, objectives & strategy in a nutshell

Ihanaa kun on lomalla aikaa päivitellä blogia taas tiheämmin :)  Olin viimeviikolla jälleen pari päivää koulutuksessa. Teemana oli tällä kertaa itselleni varsin tuttu aihe, strategia. Koska sisältö oli entuudestaan tuttua, ajatus lähti väkisinkin harhailemaan… Mutta olipa aikaa miettiä asioita – ja ideoida blogikirjoituksia ;) 

Koulutus käynnistyi perustermien määrittelyllä. Aloin miettiä mitä ko. termit merkitsevät itselleni:

Visio – The roadmap that shows the longterm direction
Visionani on elää pitkä ja tasapainoinen elämä onnellisena ja terveenä.

Objectives
Tavoitteet voi jakaa pitkän, keskipitkän ja lyhyenajan tavoitteisiin:

1) Pitkän aikavälin tavoitteenani on tuntea itseni energiseksi ja hyvinvoivaksi sekä viihtyä omassa kropassani.

2) Konkreettisempia keskipitkän aikavälin mitattavia tavoitteita, jotka pyrin saavuttamaan muutaman vuoden kuluessa ovat:
  • Maraton alle neljän tunnin
  • Olympiamatkan triathlon
  • 5 leuanvetoa

3) Lyhyellä aikavälillä eli vuonna 2013 tavoitteenani on:
  • Kehittyä purjehtijana niin, että selviäisimme vesillä Patrikin kanssa kaksin
  • Vähintäänkin testata avomeriuintia
  • Lisätä kehonhuoltoa
  • Tiputtaa rasvaprosentti alle kahdenkymmenen

www.reasonstobefit.tumblr.com

Strategy
Strategianani on jatkaa hyväksi havaitulla kaavalla eli käydä kuntosalilla kolmesti viikossa + kerran viikossa biitsitreeneissä + 1-2 kertaa viikossa lenkillä tai aerobicissa. Lisäksi palaan työmatkafillarointiin heti kun lumet alkavat sulaa!

Ruokavalionkaan suhteen ei ole muutoksia tiedossa: Niin paljon kasviksia kun vain tekee mieli + broilerifileetä tai kalaa lounaaksi ja illalliseksi sekä runsaasti rahkaa välipaloina. Silloin tällöin myös täysjyväleipää ja pähkinöitä. Aika yksinkertaista siis!

Millaisia suunnitelmia ja tavoitteita teillä on ensi vuodelle?

Nyt tämä lähtee tekemään pitkän salitreenin, jotta saa käytettyä illalla kavereiden kanssa nautitun dinnerin energian tehokkaasti hyväksi :)

Riika

torstai 20. joulukuuta 2012

Loman tarpeessa…

Jabadabaduu, tämä lompsii lomalle! Tai noh, ainakin melkein :) Aion tehdä huomenna lyhyemmän päivän kotitoimistolta. Täytyy kyllä sanoa, että loma tulee ERITTÄIN tarpeeseen. En muista, koska olisin ollut yhtä poikki. Tämä on ironista, sillä tuntimäärällisesti en ole minään vuonna tehnyt yhtä vähän töitä. Karsin huhtikuussa työtuntejani melkeinpä puolella jättäessäni yötyöni yrittäjänä muodin parissa, ja olen nauttinut uudesta sporttisesta elämäntavastani aivan suunnattomasti. Loppuvuotta kohden työtahti on toki kiristynyt, mutta joulukuun pahimpinakin erittäin poikkeuksellisina viikkoina tunteja kertyi vain reilut viisikymmentä. Suurimman osan syksyä selvisin hienosti 40 viikkotyötunnilla, mikä on tuntunut aivan luksukselta.

Olenkin saanut kantapään kautta oppia, että työstressi ja väsymys eivät johdu yksinomaan tehdyn työn määrästä, vaan myös siitä, miten hyvin kokee tilanteen olevan hallinnassa. YTHS:n sivuilla todetaan osuvasti, että ”määrän lisäksi työn laatuun liittyvät tekijät ovat vähintäänkin yhtä merkittäviä hyvinvointimme kannalta. Epäselvät tavoitteet, riittämätön työn hallinta ja huono työilmapiiri johtavat työnilon ja motivaation katoamiseen ja stressiin.” Could not agree more. Itse olen ollut ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa olen lähes jatkuvasti tuntenut, ettei työpanokseni riitä. Vaikka tiedän tekeväni hyvää työtä, olen tuntenut, että pitäisi tehdä vielä enemmän, jotta asiat kehittyisivät nopeammin oikeaan suuntaan. Ei hyvä.

Olenkin jutellut asiasta jo erittäin ymmärtäväisen esimieheni kanssa. Samalla aion jatkaa opettelua sen suhteen, että ottaisin työasiat lunkimmin. After all, työt ovat vain töitä.

Kuva: www.reasonstobefit.tumblr.com

YTHS:n sivuilla kerrotaan, miten erilailla reagoimme stressiin. Olen tähän saakka aina kuvitellut, että kuuluisin ”ihmisiin, jotka eivät reagoi stressiin mitenkään erityisesti. Heidän suorituskykynsä voi kyllä kärsiä, mutta heille ei aiheudu siitä psyykkisiä eikä fyysisiä terveysongelmia.“

Vähitellen olen ymmärtänyt, että vaikka stressinsietotasoni on korkea, kuulun lienee ”ihmisiin, jotka reagoivat stressiin pääasiassa psyykkisesti eli oireina ovat esimerkiksi unihäiriöt ja väsymys.” Check, olen viime aikoina valvonut kolmeen aamuyöllä kun työasiat ovat pyörineet mielessä. Ei ihme, että olen seuraavana päivänä tuntenut itseni väsyneeksi. ”Heidän elämäntapansa muuttuvat huonommaksi.” Check, en ole koko vuonna syönyt yhtä epäterveellisesti kuin nyt joulukuussa. Ei vain ole jaksanut samalla lailla välittää ja on hakenut energiaa herkuista. ”Näiden henkilöiden on kuitenkin helppo tunnistaa stressi ja ymmärtää oireiden yhteys ylikuormitukseen.” Check, olen tunnistanut tilanteen nopeasti ja tajuan, että minun on muutettava ajattelumalliani (lähinnä vaadittava itseltäni vähemmän) ja sen myötä myös käyttäytymistäni.

Keinoista stressin taltuttamiseksi sivulla todetaan: ”On tärkeätä mieltää, että stressin hallinta lähtee meistä itsestämme, omien rajojen tunnistamisesta ja omista arvostuksista”. Näin se on, muutos lähtee itsestäni.

Stessitöntä ensi vuotta jo toivotellen,
Riika

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Liikkeelle lomallakin

Tuntuu että kaikki ovat lähdössä tänä vuonna joulunajaksi reissuun. Ja ihmekös tuo, jo muutama lomapäivää ottamalla saa parin viikon breikin. Taidetaan uida siis valtavirtaa vastaan, kun ollaan poikkeuksellisesti joulu Suomessa. Kyseessä onkin ensimmäinen yhteinen joulumme Patrikin kanssa kotosalla. Hieman vanhemmat kollegani kertoivat tänään joululounaalla tunteikkaasti kukin omista jouluperinteistään. Tajusin, että me alamme luoda omiamme tänä jouluna. <3

Viime vuonna olimme parin viikon lomalla Thaimaassa. Thaimaa lienee tänäkin vuonna yksi suosituimmista matkakohteista eikä syyttä – suhteellisen varma aurinko, edullinen hintataso ja suuuuper hyvä ruoka ovat saaneet allekirjoittaneenkin sinne jo kolmesti. Nyt taitaa olla kyllä kiintiö täynnä, sillä sekä itä- että länsirannan saaret sekä suosikkimme Koh Chang aivan itärajalla on koluttu aika hyvin läpi. Pahimmat turistirysät eli Phuketin ja Pattyan olen onnistunut sentään karttamaan.

Joulu 2011 Koh Makilla Thaimaan itärajalla

Btw, kannattaa pakata lomareissullekin lenkkarit mukaan, niin saa matkakohteesta huomattavasti enemmän irti! Aamulenkki on ihana tapa tutustua uuteen kaupunkiin – sää ei ole vielä paahtavan kuuma ja pääset todennäköisesti lähemmäs paikallisia asukkaita ja sivummalla oleviin paikkoihin, joihin et muuten eksyisi.

Speaking on which, ei kannata ottaa eksymistä kirjallisesti. Yksi viime kesän purjehdusreissun mieleenpainuvimpia muistoja on aamu, jolloin lähdimme 4-5 hengen tyttöporukalla tutkimaan saarta, jolle olimme edellispäivänä rantautuneet. Itsevarmasti toimin porukan johdattajana. Saarella haikkaaminen piti olla piece-of-cake - olihan kyseessä tarkoin rajattu alue, joten eksyminen tuntui lähes mahdottomalta. Tunnin harhailun jälkeen oli kuitenkin pakko myöntää, että koko porukka oli kadottanut suuntavaistonsa – minä kaikkein pahiten. Eikä kukaan ollut hoksannut a) ottaa kännykkää mukaan, b) katsoa mistä suunnasta aurinko paistoi kun lähdimme liikkeelle tai c) kysyä mikä oli saarenpoukamassa olevan ravintolan nimi, jonka satamaan olimme rantautuneet. Puolitoistatuntiseksi venähtäneen patikoinnin jälkeen olo oli ”kotiin” löydettyämme varsin helpottunut. Ja miehet eivät olleet edes huomanneet poissaoloamme, vaan vetäneet tukevasti sikeitä! *mur mur*

Takaisin lenkkeilyyn. Rantakohteeseen meneviä suosittelen testaamaan juoksemista myös rannalla laskuveden aikaan. Lenkkarit voi ottaa hyötykäyttöön myös hotellin salilla. Vaatimattomatkin kuntosalit sisältävät yleensä vapaita painoja ja monipuolisen taljan, joista saa jo paljon irti! Ja rantakohteeseen suuntaavat voivat tietysti myös uida ja snorklailla meressä jne.

Thaimaanlomalla meillä oli myös tapana tehdä pieni aamujumppa yhdessä nurmikolla tai rantahiekassa. Molemmat saivat vuorotellen ehdottaa muutamia perusliikkeitä kyykyistä punnerruksiin. Yhdessä itsensä nolaaminen muiden turistien edessä käy huomattavasti kivuttomammin :)

Itse odotan hurjasti, että pääsen joululomalla sporttailemaan ahkerasti myös täällä kotosalla. Kuntosalikin näyttää olevan auki jokaisena päivänä, jee!


Ihanaa lomaa jo niille, jotka suuntaavat aurinkoon ihan näinä päivinä! Ja lenkkarit siis mukaan!

Riika

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Sunnuntaikuulumisia

Tervehdys parin päivän tauon jälkeen! Päättyvä viikko oli superkiireinen töissä. Keskiviikkoon huipentuneen myynti-/markkinointitapahtuman jälkeen oli iiiihanaa ottaa loppuviikko lungisti :) Torstaina suuntasin salille jo kahden jälkeen suoraan Salutorgetissa nautitun joululounaan jälkeen. Vai kunpa useamminkin voisi liikkua kesken päivän! Olen varma, että töihin uppoava aika tulisi käytettyä tehokkaammin, jos työnteon voisi jakaa kahteen osaan ja pitää päivällä sporttailutauon. Ja myös salilla pääsisi treenaamaan täydellä teholla, jos voisi aina optimoida treeniajankohdan ja ruokailut täydellisesti. Liian usein tulee lähdettyä töistä salia kohti vasta kuuden jälkeen, jolloin energiatasot ovat jo aika alhaalla, vaikka välipalaa aina syönkin... 

Myös perjantaina kiiruhdin töistä suoraan salille ennen vanhojen kauppiskavereiden kanssa nautittua dinneriä. Tästä itselleni uudesta hyvästä ravintolasta lisää myöhemmin. :)

Lauantaiaamu käynnistyi tutuissa aamujumpissa. Aivan parhautta, kun saa aloittaa viikonlopun maailman parhaalla aerobic-tunnilla! Lisäksi ehdin hankkia eilen sukulaislapsille joululahjat eli sekin nyt hoidettu, jee.

Lauantai-ilta huipentui beach volley -kavereiden yhteisiin pikkujouluihin. Saunan, burgereiden, suklaakonvehtien ja alkoholitankkauksen jälkeen jengi valitettavasti hieman hajosi pitkien jonojen takia kahteen eri paikkaan, mutta tänään vaihdettujen kuulumisten perusteella molemmilla seurueilla oli ollut superhauska loppuiltakin :)

 

Päivän asu: Toppi Mango, Peplum-hame Sandro, niittilaukku Lindex. Ralph Laurenin saappaat vaihtuivat Ahjoon päästyämme korkkareihin. 

Eilisillan pikkukouluasun highlightina Mangon uusi toppi, johon tykästyin kovasti. Btw, ainakin omalle vartalotyypilleni tyköistuvampi toppi olisi kyllä ollut peplumin kanssa parempi, jotta vyötärö tulisi paremmin esiin. Eli älkää ottako mallia! :p Oltiin nyt jo puoli tuntia myöhässä dinneriltä, joten tämä kombo sai kelvata.




Btw, vielä neljän jälkeen viime yönä en olisi ikinä kuvitellut, että pääsisin tänään liikkeelle, saati sitten juoksemaan hiekalle 26-asteiselle kentälle pallon perässä. Mutta niin siinä vain kävi, että yöllisen vesitankkauksen ja hyvin nukutun yön jälkeen selvisin tänään puoli viiden biitsitreeneihin. Ja ne menivät vieläpä varsin hyvin! Ainakin neljä meistä oli ollut radalla pilkkuun saakka, mutta päällepäin kenestäkään ei huomannut mitään. :)

Sporttista viikkoa kaikille toivotellen,
Riika

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Sporttailijan (ja hemmottelijan) joululahjavinkit 2/2

Ihanaa, akuutimmat työkiireet helpottavat viimein, sillä suuri myynti-/markkinointitapahtumamme on ohi. Oma esitykseni oli tänään viimeisenä, joten sain koko päivän hieman spennata. Tai noh, ehkä hieman harhaanjohtava sanavalinta, sillä en esiintymisiä varsinaisesti jännitä, mutta totta kai omaa presentaatiotaan väkisinkin miettii päivän aikana ja pohtii mitä voisi vielä parantaa :) 

Pääsin lähtemään toimistolta seitsemän tienoilla, ja olin niin poikki, ettei ollut mitään toivoa motivoitua enää salille, vaikka eilen oli välipäivä ja huomenna olisi dinneri… Taidan yrittää luikerrella dinneristä ja priorisoida salia, vaikka bookkasinkin pöydän kivasta, itselleni uudesta ravintolasta.

Palataan vielä parin päivän takaiseen joululahjapostaukseen. Ensimmäisessä osassa vinkkasin parista ”kovasta paketista”, tässä toisessa osassa muutama aineeton lahjaidea. Varttuessani olen alkanut arvostamaan aineettomia lahjoja yhä enemmän. Yhdessäolo rakkaiden kanssa on parasta, mitä kiireiden ja yltäkylläisyyden keskellä voi toivoa. Niinpä yritän jälleen keksiä sekä Patrikille että parhaalle ystävälleni jotain kivaa yhteistä tekemistä.

1. Aloittelijakurssi
Uusien urheilulajien ympärille on helppo keksiä yhteistä ohjelmaa. Esimerkiksi joogan tai seinäkiipeilyn alkeiskurssi sopii lähes kaikille. Lahja voi olla myös mainio tapa saada toinen vaikkapa argentiinalaisen tangon tunneille – jo ostetun kurssin jälkeen on aika korkea kynnys kieltäytyä ;)

2. Oma opettaja
Lajia jo pidempääkin harrastaneelle voi hyvin antaa lisäpotkua ostamalla tunnin tai pari hyvän opettajan coutsausta. Esimerkiksi laskettelua tai lumilautailua harrastanut voi saada paljon irti jo muutaman kerran yksityisopetuksesta.

Yksityisopettajaa valitessa kannattaa valita laji, josta tietää toisen olevan takuuvarmasti innostunut. Esimerkiksi personal trainarin palkkaaminen henkilölle, joka ei liikkumisesta yleensä riemastu, voi  lähettää helposti vääränlaisia signaaleja.

3. Miniloma kivaan hotelliin, kylpylään tms.
Aina ei tarvitse matkustaa maailman ääriin; minilomalle voi lähteä vaikka omaan kotikaupunkiin! Toteutimme tämän jo kertaalleen Helsingissä ja vielä olisi Hotel Haven ja Hotel Fabian testattavien listalla. Yllätyimme erittäin positiivisesti, miten nopeasti pääsimme lomatunnelmiin. Hotelliin kirjautumisessa on oma taikansa :) 

Jos haluaa Havenia ja Fabiania himpun edullisemman vaihtoehdon, suosittelen Hotel Glota. Mainittakoon, että Glo Kluuvilla ja Kämpillä on yhteinen (mielestäni Helsingin paras) hotellikuntosali ja spa-osasto, josta löytyy ainakin pari erilaista saunaa.

Erinomainen vaihtoehto Helsingille on Porvoossa sijaitseva Pariisin Ville, jossa piipahdimme vajaat kaksi viikkoa takaperin. Uniikki putiikkihotelli sijaitsee aivan Vanhan Porvoon sydämessä. Klassisesti sisustetut huoneet ovat kaikki hivenen erilaisia. Maalaisromanttinen tyyli jatkuu yläkerran aulassa, joka toimii myös aamiaisen tarjoilupaikkana. Alakerran viinibaarin sisustuksessa on puolestaan ripaus Hollywood-glamouria.

Parasta hotellissa oli sen rauhallinen tunnelma sekä lähitilojen herkuista koostettu aamiainen. Suosittelen lämpimästi!




Kertokaahan jos teillä on hyviä lahjavinkkejä! Allekirjoittanutta kiinnostaisi etenkin kaikki elämykset, joita voisitte suositella :)


Riika

tiistai 11. joulukuuta 2012

Glögi - Jouluinen kaloripommi

Oletteko jo ehtineet maistaan joulun ensimmäiset glögit? Meillä Xmas season alkoi toissaviikonloppuna Porvoossa. Tai itse asiassa tunnustettakoon, että olin porukan ainoa, joka valitsi glögin sijaan teen. Onhan glögi ihan hyvää, mutta itse makua tärkeämpää allekirjoittaneelle on glögihetki konseptina rakkaiden ja ystävien kanssa – sekä tietysti glögin mausteinen tuoksu! Ja näistä molemmista pääsee nauttimaan (lue: lokkeilemaan), vaikkei itse glögiä tilaisikaan :) 



Olen ennenkin tiedostanut, että glögissä on runsaasti energiaa. Yllättävää itsellenikin oli kuitenkin kuinka paljon!

Alkon glögivalikoimasta löytyy kotisivujen perusteella 15 erilaista glögiä. Kaikissa vaihtoehdoissa on hurjasti sokeria: alhaisimmillaan 100g/100 ml ja sokerisimmissa versiossa peräti 210g/100g eli pahimmillaan tuplasti enemmän, kuin sokeroidussa limsassa! Yllättäen Alkon valikoimasta ei ainakaan kotisivujen perusteella löydy yhtään alkoholitonta glögiä. Eli kun päälle lisätään vielä alkoholin sisältämä energia (lue lisää täältä), päästään varsin huimiin kaloripitoisuuksiin, kuten alla olevasta taulukosta näkyy. Lasi glögiä mantelein ja rusinoin sisältää helposti jopa 500 kaloria eli karkeasti neljänneksen toimistotyötä tekevän naisen päivittäisestä energiatarpeesta.


Kaupan kylmähyllystä löytyy selvästi kevyempiä vaihtoehtoja. Valion ja Marlin sokeroiduissa vaihtoehdoissa sokeria piisaa niissäkin (11-12g/100 ml eli sokerilimpparin verran), mutta alkoholin puuttuminen laskee energiapitoisuuden noin kolmannekseen. Molemmilta merkeiltä löytyy myös keinotekoisesti makeutetut versiot (Valion makeuttajana aspartaami ja asesulfaami K, Marlilla asesulfaami K ja sukraloosi.), joissa energiapitoisuus jää luonnollisesti alhaiseksi.



Provosoivasta otsikosta huolimatta kannattaa muistaa, että joulu on vain kerran vuodessa. Se ei tarkoita, ettäkö kannattaisi vetää kaksinkäsin joulutorttuja ja syödä litratolkulla piparkakkutaikinaa (kuten me viime vuonna :p), mutta kenenkään painonhallinta ei kaadu muutamaan glögiin :)


Ihanaa joulunodotusta!
Riika

P.S. Alkon sivuilta löytyy useampikin ohje omatekoiseen glögiin - oiva keino päästä itse säätämään kuinka paljon lisää sokeria – ja saada se ihana tuoksu koko kotiin! :) 

maanantai 10. joulukuuta 2012

Sporttaajan joululahjavinkit 1/2

Joko olette tehneet joululahjaostoksia? Itse olen hankkinut lahjat vanhemmille, mutta mm. Patrikin ja sukulaislasten lahjat ovat vielä hankkimatta. Ystävien kesken ollaan vuosi vuodelta ostettu yhä vähemmän lahjoja, sillä tuntuu, että kaikilla on jo kaikkea aivan tarpeeksi…

Tässä kuitenkin muutamia vinkkejä, mitä ostaa lahjaksi sporttiselle ystävälle tai puolisolle. Tai ehkä nimenomaan sellaiselle, joka EI liiku aktiivisesti. Tiedä vaikka pieni tönäisy oikeaan suuntaan auttaisi uuden elämäntavan löytämisessä :)

1. Sykemittari
Oiva lahjavinkki niin aloittelijalle, laihduttajalle kuin aktiiviliikkujallekin. Perehdy etukäteen millaiseen käyttöön sykemittari tulisi; himoliikkuja ei nimittäin juurikaan innostu karvalakkimallista ja vastaavasti aloittelijalle kaikkein kallein malli on todennäköisesti vain turhan monimutkainen.

Mittaria valitessa suosittelenkin kääntymään erikoisliikkeiden puoleen. He osaavat opastaa mikä malli sopii mihinkin tarkoitukseen. Esimerkiksi uimarille vesitiiviys on ehdoton edellytys ja aktiivisesti juoksua, fillarointia tms. harrastava arvostaa mittarin GPS-paikanninta. Lisäinfoa valinnan tueksi esim. Yhteishyvän artikkelista.

2. Otsalamppu
Otsalampuista itselläni ei ole vielä kokemusta, mutta tällaiselle olisi kyllä tarvetta (vink vink :)). Hinnat alkavat parista kympistä ja nousevat pitkälti yli sataseen. Täsmäisku Forumin taakse Partioaittaan tai Retkiaittaan lienee paikallaan.

Btw, sekä sykemittarissa että otsalampussa on sekin hyvä puoli, että puolisolle annettaessa niitä voi päästä itsekin lainaamaan ;)

To be continued….


Riika

P.S. Löysin rannepainot, joista puhuin – ja vielä 40% alennuksella! Kampin Niken flagship store on sulkemassa ovensa, joten kaikki tyhjennetään alehinnoin. Vielä perjantaina oli neljä paria näitä 1,1 kilon painoja jäljellä ja puolta kevyempiä puolisen tusinaa. Myös mm. urheilutoppeja oli kivasti jäljellä eli käykäähän kurkkaamassa, jos satutte kulkemaan Kampin kautta.




sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Positiivisuus tarttuu!

Olipa loistavat biitsitreenit! Toisin kun viimeksi, jolloin pallot sinkoilivat palautuksista pitkin seiniä ja sivurajalle harhautunut passi jäi useimmiten taistelematta, nyt kaikki tsemppasivat viimeiseen asti. Viikko takaperin mielessäni kävi ajatus, enkö ole oppinut mitään vajaan kahden vuoden aikana, jona olen biitsiä pelannut... Nyt päästiin monesti kunnon palloralleihin ja peli näytti ajoittain jo todella hyvältä!

Mikä taidoissamme oli kehittynyt näin hurjasti yhdessä viikossa? Ei tietenkään mikään, vain ajatuksemme pääkopassamme ja tahdonvoimamme olivat eri tasolla.

Väitän, että harjoitusten ensimmäisillä minuuteilla – ja jopa ennen harjoituksia käydyllä pukuhuonekeskustelulla – on ratkaiseva merkitys siihen, millaisiksi treenit muodostuvat. Jos joku alkaa jo ennen hiekalle menoa voivotella väsymystään ja miten eilinen juhliminen painaa jaloissa, voi olla varma, ettei muidenkaan taistelutahto tästä kasva.

Väsymys ja negatiiviset ajatukset tarttuvat. Mutta niin tarttuu positiivisetkin! Olin päättänyt jo ennen treenejä, että itse ainakin yritän tuoda mukanani harjoituksiin positiivista energiaa ja saada pelit käyntiin hyvässä hengessä. Onneksi paikalle saapuikin superaurinkoisia kavereita, joten tehtävä ei ollut vaikea :)   Fiilis pysyikin katossa koko treenien ajan ja kaikki pistivät parastaan koko puolitoistatuntisen. Onnistumiset hiekalla kannustivat juoksemaan vielä hitusen kovempaa seuraavan pallon perässä – positiivinen kierre oli valmis.

Tätä biitsi on parhaimmillaan - hauskanpitoa ystävien kanssa! Kuva WeHearIt


Uskon, että sama pätee myös työelämään. Jos tiimin kesken onnistuu luomaan positiivisen, kannustavan ilmapiirin, jossa kaikki tsemppaavat toisiaan, ovat tulokset takuulla monin verroin parempia, kuin yhteisössä, jossa hommia tehdään suupielet mutrussa ja jonne ”tullaan vain töihin”.

Monesti riittää, että porukassa on yksikin henkilö, jolla on huono päivä ja joka antaa sen näkyvä. Lupaan, että alkavalla viikolla kiinnitän erityistä huomiota siihen, millaista energiaa välitän ympärilleni. Näytetään hyvää esimerkkiä!

Riika

torstai 6. joulukuuta 2012

Ranskalainen lakkaus kotikonstein

Pahoittelut hiljaisuudesta! Poikkeuksellisen busy viikko töissä. Tein eilen ympäripyöreän päivän kahteen saakka yöllä Patrikin ollessa firman pikkujouluissa ja tänäänkin päivä on mennyt läppärin ääressä enkä ole edes astunut ulos. Periaatteenani on, että hommia tehdään silloin kun niitä on ja rauhallisempana aikana voi sitten ottaa päivän tai pari kokonaan vapaaksi. Liikkumaan olisi tietysti kiva päästä, mutta ei maailma kaadu, vaikka väliin tulisikin välillä löysempi viikko tai kaksi.

Officella on ensiviikolla kahdesti vuodessa järjestettävä sisäinen myyntitapahtuma, johon valmistautuminen huipentuu (yllätys, yllätys) aina viimeisiin viikkoihin. Ensi viikko pitää siis vielä rutistaa, sillä päivät täyttyvät palavereista ja illat dinnereistä ulkkareiden kera… Mutta pian sitten koittaakin jo joulu!


Pitkästä aikaa kauneusvinkki. Innostun aina silloin tällöin tekemään itselleni ranskalaisen lakkauksen. Kiinnostukseni kynsihuoltoon menee aalloittain – vähillä tulee puunattua niitä useampikin kuukausi putkeen hyvin huolellisesti ja sitten taas oltua useampikin viikko kokonaan ilman lakkausta. Huomaan, että työkiireet korreloivat suoraan tämän kanssa – paitsi jos pystyy viettämään kotitoimistopäiviä. Mikäs nimittäin sen kätevämpää, kuin lakkailla kynsiä jonkun telcon lomassa! Oheisiin kuviin taltioitu lakkaus syntyi itse asiassa jo pari viikkoa takaperin yhden kotoa käydyn puhelinpalaverin lomassa – kätevää :)  Kerran olen mennyt punaisen kynsilakkapullon kera myös tiimipalaveriin, mutta sain sen verran pitkiä katseita, että jätin toimistolakkauksen siihen yhteen kertaan.

Miten ranskalainen lakkaus sitten syntyy kotona? Helposti, joskin alkuun vaaditaan kärsivällisyyttä ja hieman harjoittelua, jotta saa oikeakätisenä oikeaankin käteen nätit rajaukset. Kannattaakin aloittaa harjoittelu varpaankynsistä. Niitä onkin huomattavasti palkitsevampaa lakata, sillä ne pysyvät siisteinä helposti 2-3 viikkoa, jopa pidempäänkin.

Kääk, näyttääpä tämän nilkat tässä kuvassa varsinaisilta pökkelöiltä!


Ja sitten niihin vinkkeihin:
  1. Viilaa kynnet haluamaasi muotoon (esimerkkikuvassa jätin omani turhan pitkiksi!)
  2. Lakkaa kynnet läpinäkyvällä aluslakalla tasaisen pohjan & paremman pidon saamiseksi sekä kynnen vahvistamiseksi
  3. Lakkaa kynsien päädyt vitivalkoisella. Itse vedän lakan vaakasuunnassa useimmiten kahdessa osassa molemmista reunoista keskustaa kohti (eli en pystysuunnassa kuten kynsilakka normaalisti levitetään kynsinauhasta kärkeä kohti). Välillä riitää yksi pitkä veto laidasta laitaan, jolloin lopputulos on kaikkein siistein. Kannattaa pitää lähistöllä kynsilakanpoistoaineeseen dipattua pumpulipuikkoa, jolla voi tehdä varovasti korjauksia, jos kaaresta ei tule ensiyrittämällä tasaista
  4. Lisää lakan kuivuttua vielä kerros tai kaksi lämpimänsävyistä vaaleanbeigeä lakkaa. Tällöin valkoinen kärki kuultaa kauniisti alta ja näyttää luonnolliselta
Erinomaisia lakkoja löytyy mm. OPIlta, jota myydään mm. Stockalla ja Sokoksella.

HUOM: Koska lakkakerroksia tulee monta, tarvitaan operaatioon runsaasti kärsivällisyyttä ja kuivattelua jokaisen kerroksen välissä.


Nyt tämä siirtyy kotisohvalle katsomaan Linnanjuhlien pukuloistoa.

Kaunista Itsenäisyyspäivää kaikille toivottaen,
Riika

tiistai 4. joulukuuta 2012

Lisätehoja biccitunnille!

Puuh, olipa pitkä päivä. Kello herätti jo 6.15, sillä olin mennyt lupautumaan aamukahdeksalta alkavaan palaveriin. Yleensä työmatkaani menee vain puoli tuntia, mutta nyt varasin hieman reilummin aikaa, sillä minulla on paha tapa myöhästyä usein vähintäänkin muutama minuutti. Nyt oli kyseessä kuitenkin aamupala mentorini kanssa, joten myöhästyminen ei ollut vaihtoehto. Arvostan häntä suuresti ja olen iloinen siitä, että hän on valmis laittamaan niukkaa vapaa-aikaansa coachaamiseeni, joten vähintäänkin voin saapua ajoissa ja hyvin valmistautuneena paikalle – tällä kertaa ruisleipä-skyr-mandariini-pähkinä-tropicanamenu -aamupalan kera :)

Ja sitten sporttisempaan teemaan. Osa pitää varmasti täysin hurahtaneena, mutta en malta olla vinkkaamatta käsiin kiinnitettävistä lisäpainoista. Jos tuntuu, että perinteisistä aerobiceista (tai juoksulenkeistä) ei saa tarpeeksi tehoja irti, voi treeniä tehostaa 0,5-2,0 kilon ranteisiin tulevilla lisäpainoilla. Itse hankin ensin kilon painot, jotka hukattuani vaihdoin 1,5 kiloisiin. Nekin valitettavasti hukkuivat puolisen vuotta takaperin, enkä ole saanut vielä aikaiseksi ostettua uusia, sillä en ole jumpissa juurikaan käynyt. Viime aikoina lauantainen aerobic-tunti on kuitenkin tullut yhä tutummaksi, joten ajattelin suunnata (toivottavasti jo viikonloppuna) käsipaino-ostoksille. Vaikka kuinka yrittäisi viuhtoa aerobicissa käsiä ja lisätä omiakin liikkeitä sarjan lomaan, on yläkropasta vaikea puristaa kaikkea irti. Lupaan, että käsipainojen kanssa se onnistuu :)

Parhaita ovat mallit, jotka ovat hieman hanskamaisia eli peukalolle on varattu oma kolonsa ja paino tulee tukevasti kämmentä vasten. Tällöin paino pysyy takuuvarmasti vauhdissa mukana ilman, että tarvitsee pelätä sen sinkoutumista naapuria päin. Hanskamaisen mallin etuna on myös, ettei se pääse liikkumaan ranteessa edestakaisin. Ensimmäisissä painoissani oli vain kiristysremmi. Ko. mallin voi laittaa myös nilkkoihin, mutta muuta hyvää sanottavaa niistä on vaikea keksiä. Eli jos haluatte lisäpainot myös nilkkoihin, suosittelen ostamaan eri mallit käsiin ja jalkoihin.


Loppuun vielä ripaus muotia ja asukuva lautantain dinneriltä.  Kerroin aiemmin löytäneeni Tanskaan suuntautuneelta työmatkalta erään pitkään etsimäni itemin. Tässä se on, bikerhenkinen nahkatakki! Ihastuin sen yksikertaisuuteen ja ohueen pehmeään nahkaan, joka taipuu näin talvisaikaan hyvin myös jakuksi toimistoon. Malli on klassinen ja samalla siinä on kuitenkin ripaus särmää. Tanskalainen merkki, S’NOB de NOBLESSE, oli itselleni entuudestaan vieras (mikä oli vain plussaa!) – eipä kävele toista samanlaista heti vastaan. 



Kuva: S’NOB de NOBLESSE Autumn 2012 collection


Tiukkoja biccejä toivotellen,
Riika

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Neljäs tapaaminen PT:n kanssa

Perjantainen neljäs tapaaminen personal trainerin kanssa ei mennyt ihan putkeen. Allekirjoittanut saapui paikalle nimittäin vartin myöhässä. Olin lähtevinäni matkaan todella ajoissa jo tunti ennen harjoituksen alkamista, mutta perjantainen lumimyräkkä oli sotkenut julkisen liikenteen täysin. Ennen kun oltiin otettu uudet mitat ja lämmitelty, oli taas vartti huvennut.

Mutta ei tapaaminen hukkaan mennyt, sain pari uutta liikettä, joilla on tarkoitus muokata pakaroihin lisää muotoja. Korostettakoon kuitenkin, ettei itselläni ole mitään fantasiaa täydellisen pyöreästä muodokkaasta ”JLo –pepusta”. Jos pitää valita lihaksikkaan ja muodokkaan ”fitness-pepun” ja mallimaisen littanan väliltä, kallistun pikemminkin jälkimmäiseen. Sopusuhtainen ihanne kuitenkin lienee jossain näiden välissä :)

Moni fitness-urheilija treenaa todella ahkerasti myös reisiä, saadakseen niihin selkeästi erottuvat lihakset. Itse en ole jalkoja aiemmin salilla treenannut, joten mielestäni maastaveto ja kyykyt ovat tuoneet reisiin jo parissa kuukaudessa lihaksia, joista en ole superinnoissani.

Niinpä muutettiin kyykkyä niin, että se käy aiempaa enemmän nimenomaan pakaroihin ja reisien takaosaan etureisien sijaan. PT:ni kutsui liikettä juoksijan kyykyksi, mutta ainakaan tällä nimellä en onnistunut löytämään googlettamalla kuvaa tai videota. Mutta yritän selittää.

Kyykky tehdään smithissä eli hartioille tuleva rantatanko on tuettu kiskoin, jolloin se pääsee liikkumaan vain pystysuunnassa. Päästäkseni lähtöasentoon asetun kiskon alle ja otan toisella jalalla reippaan askeleen taakse, toisen jalan jäädessä kiskon kohdalle. Samalla nojaan etukropalla hieman eteenpäin. Täältä alhaalta pitää sitten ponnistaa räjähtävästi ja tuoda taakse viety jalka koukistuneena rintakehän päälle. Perinteisessä kyykyssä liikerata suuntautuu alhaalta ylös, tässä auttaa ajatus, että liike suuntautuu myös hieman eteenpäin (vaikkei tanko mihinkään liikukaan). Toivottavasti saitte edes jotain selvää :)

Piristykseksi vielä pari kuvaa öisestä Porvoosta. Palataan vielä ensi viikolla dinneriin ja hotelliin :)




Leppoisaa sunnuntaita toivotellen,
Riika

lauantai 1. joulukuuta 2012

Jouluinen Porvoo

Terveiset jouluisesta Porvoosta! Kävin aamupäivällä ensin Helsingissä parilla jumppatunnilla, ja niiden jälkeen otimme suunnan Porvoota kohti. Tunnelmallinen vanha kaupunki on ehdoton vierailukohde myös näin talvella. Erityisesti tänään kaupunki pisti parastaan, kun etenkin lapsiperheitä oli kerääntynyt torille joulukauden avaukseen. Mukavaa kun kaduilla oli kuhinaa :)

Ensimmäinen päivä meni nopeasti eikä ohjelmaan juuri muuta tarvittu kuin hieman kiertelyä vanhassa kaupungissa, myöhäinen lounas ja glögit toisen pariskunnan kera. Nyt hetken levähdyshetki iiiiihanassa putiikkihotellissa (johon palaan vielä myöhemmin) ennen dinneriä.

Tekee hyvää irrottautua arjesta. Ja aina ei tarvitse lentää maailman ääriin, kun on näin upeita paikkoja ihan tässä lähelläkin! Aloin heti jo tulomatkalla suunnitella seuraavaa minilomakohdetta ja ainakin talvinen Hanko ja sen uusi hotelli olisi kiva nähdä myös. Mukavaa kun on kalenterissa jotain mitä odottaa :)




Mutta palataan vielä hetkeksi aamupäivän jumppatunteihin. Pukkarissa eräs opettaja nautti ennen tuntinsa alkua kofeiinipitoista juomaa (en nähnyt mitä) perustellen, että kofeiini tehostaa rasvanpolttoa. Onko teillä tästä lisäinfoa? Teokset, joista yleensä lähtisin ensimmäisenä asiaa tutkimaan ovat kotona. Pikainen googlailu ei ainakaan vaikuta kovin lupaavalta. Toisaalta kofeiinin uskotaan hieman tehostavan aineenvaihduntaa, toisaalta taas nostavan veren sokeritasoa säätelevän insuliini-hormonin määrää veressä. Eli summa summarum, en lähtisi tankkaamaan litrakaupalla kahvia rasvanpolton takia. Tämä vinkki kuuluu lienee samaan kategoriaan kuin esimerkiksi ohje ”karaise itseäsi kestämään viileää, sillä kehon lämmöntuotanto kuluttaa kaloreita”. Aivan, teoriassa tästä voi olla pientä lisähyötyä, mutta kokonaisuuden kannalta aika mitätöntä.


Talvista viikonloppua sinnekin!
Riika