maanantai 29. huhtikuuta 2013

Sneak preview Akvamariinin showroomille

Piipahdin viime viikolla Akvamariinin showroomilla tutustumassa mm. Haglöfsin, Helly Hansenin, Merrellin, Columbian ja Fjällrävenin sporttisiin kevätmallistoihin. Olin niin riemuissani näkemästäni - tästä sesongista ei nimittäin väriä puutu! Mallistot räiskyivät pinkkiä, neonvihreää ja sähkönsinistä. Ihanaa kun saa vaatteista lisäenergiaa sporttailuun! <3 

Tässä jo esimakua värien ilotulituksesta. Palataan loppuviikosta ainakin Haglöfsin mallistoon, johon erityisesti tykästyin. Käykäähän sillä välin peukuttamassa Sporttila-sivustoa Facebookissa, niin pääsette seuraamaan näiden merkkien kuulumisia ja saatte tietoa mm. uutuuksista.




Energistä viikonalkua toivotellen,
Riika

Viikkoanalyysiä

Toivottavasti teillä oli rentouttava viikonloppu! Itsestäni ainakin tuntuu, että akut on taas ladattu uuteen viikkoon. Pilvien välistä pilkistäneellä auringolla on varmasti osuutta asiaan :)

Tässä katsaus viime viikon sporttailuihin. Varsin hyvin pysyin alkuperäisessä suunnitelmassani. Vain perjantaille tyttöjen kanssa bookattu lenkki siirtyi tälle illalle tihkusateen takia. Lauantaina olisi tehnyt mieli salille, mutta pikkuväki täytti päiväohjelman ja hyvä niin.


1.    Ma: Tunti fillarointia töihin ja takaisin
2.    Ti: Salitreeni – jalat & vatsa (kotitoimistopäivä, joten ei fillarointia)
3.    Ke: 1h juoksulenkki illalla (auton katsastus aamulla, joten ei fillarointia)
4.    To: Tunti fillarointia töihin ja takaisin sekä salitreeni – yläkroppa & vatsa
5.    Pe: Mahdollisesti tunti fillarointia töihin ja takaisin sekä 1,5 h juoksulenkki illalla
6.    La: Mahdollisesti salitreeni (koko kroppa kevyesti) tai lepo, jos keho sitä tuntuu tarvitsevan
7.    Su: 1,5 h biitsiä

Alkavalla viikolla tavoitteena on käydä kolmesti salilla, kolmesti töissä fillarilla, vähintään yhdellä lenkillä ja kerran beach volley -treeneissä. Kuulostan varmasti jo broken recordilta, mutta itseäni ainakin auttaa kummasti, kun viikon alussa jo miettii miten treeninsä jaksottaa. Hyvää suunnittelua tarvitaankin, sillä tavoite on suhteellisen tiukka ottaen huomioon, että tiistain wappukarkelot alkavat mahdollisesti jo neljältä ja keskiviikkona olo voi olla kaikkea muuta kuin sporttinen :)


Edit: Lisätään tämän hotellihuoneessa tehdyn aamujumpan jälkeen otetun kuvan inspiroimana listaan vielä "vähintään yksi aamujumppa"! :)


Palataan luultavasti vielä illalla sporttimuodin merkeissä!
Riika

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Lungberg – uusi loistava brunssipaikka! (ja kevätasu)

Eilen tuli pidettyä bloggaustaukoa, joten paikataan tänään tilannetta tuplapostauksella ;)  En nimittäin malta olla hehkuttamatta uutta brunssipaikkaa, jossa käytiin tänään. Lungberg on rempattu entisen Old Anchorin tilalle Punavuoreen (tuskin kyllä kertoo kovinkaan monelle vielä mitään, sillä en usko Old Anchorin kuuluneen teidän kantismestoihin, heh).

Lungberg avattiin Pursimiehenkadulle kuulemma noin kuukausi sitten. Nimen ravintola sai vasta pari viikkoa takaperin ja kotisivujakin vielä odotellaan, mutta todella kivasti ihmiset ovat paikan jo löytäneet. Enkä ihmettele miksi. Ainakin minuun rento tunnelma ja kirpparifiilistä henkivä, mutta kuitenkin harkittu sisustus vetosivat. Ruoka oli ”perushyvää”. Erityismaininta kuitenkin erittäin herkulliselle juustokakulle, joka sai ylistystä koko pöytäseurueeltamme! Valikoima oli hintaansa nähden suht suppea, mutta ainakin meille riittävä. Suosittelen lämpimästi!





Tässä vielä päivän asu. Sää oli niin keväinen, että oli aivan pakko päästä sipsuttelemaan Mangon nettikaupasta tilatuissa nudekorkkareissa. Myös Tokiosta löytynyt vekkihame oli ensimmäistä kertaa päällä. Olin niin tyytyväinen, kun kerrankin löysin oikean mallisen vekkihameen, josta vekit lähtevät riittävän alhaalta leventämättä lantiota. Banana Republican hame sattui olemaan vielä alessa, joten nappiostos! Takin alta pilkottaa Cossin taskullinen basic t-paita, joita löytyy kaapistani useissa väreissä. Kiitos vielä Patrikille, joka toimi makutuomarina ja kannusti värikkääseen yhdistelmään!


Päivän asu: Puuterin värinen nahkatakki Zara viime kevään mallistosta, neuletakki ja t-paita Cos, vekkihame Banana Republic, nahkaiset nudekorkkarit Mango, laukku Max Mara, pöllökoru tuliaisia Cannesista 

Joko teidän wappusuunnitelmat on tehty?  Täällä alkaa vähitellen hahmottua :)

Aurinkoista wappuviikkoa jo toivotellen,
Riika

Riemua kiipeilyseinällä

Aurinkoista sunnuntaita! Toivottavasti teidänkin viikonloppu on mennyt kivasti! Meillä eilinen meni pikkuväen seurassa ja tänään ollaan käyty todella kivassa aivan uudessa brunssipaikassa kauppiskavereiden kanssa (postaus tulossa ensi viikolla).

Kummityttöni oli siis eilen veljensä ja isänsä kanssa käymässä Helsingissä, ja käytiin mm. ensimmäistä kertaa kiipeilemässä. Kyllä, ihan oikealla kiipeilyseinällä, jännää!

Olin pistänyt merkille, että kaikki kiipeilytelineet ovat leikkipuistojen hittejä, joten ajattelin, että kiipeilyseinä voisi olla pikkuneidille mieluinen. Ja oikeassa olin :)  Kiipeäminen oli vajaasta viisivuotiaasta sankaristamme kuulemma ”tosi helppoa, eikä pelottanut yhtään” :D   Seinälle piti päästä yhä uudelleen, ja vielä tunninkaan jälkeen ei kuulemma väsyttänyt.


Pikkuhämähäkki :)


Salmisaaressa sijaitseva KiipeilyAreena on Pohjoismaiden suurin ja korkein sisäkiipeilykeskus, ja kiipeilyreittejä löytyi monentasoisille. Me käytimme vain itsevarmentavia vaijereita, jotka lyhenevät ja joustavat automaattisesti tarpeen mukaan, eli niitä ei tarvitse varmentaa ollenkaan. Superhelppoa ja turvallista!

Lastenlippu tunniksi maksoin 13 euroa ja siihen kuului sekä valjaat että kengät


Lauantai-iltapäivänä ko. itsevarmentajilla suurin osa kiipeilijöistä olikin lapsia, ei kuitenkaan kaikki. Nuorin asiakas on kuulemma ollut kolme vuotta. Viisi lienee kuitenkin suositeltava minimi-ikä, sillä nuoremman pikkukiipeilijän on vaikea yksinkertaisesti ylettyä seinän kiinnikkeisiin.
 
 
 
 
Isommillekin kiipeilykengille taitaa tulla vielä käyttöä :)



Olin supertyytyväinen, kun keksittiin näin hauskaa ja samalla sporttista tekemistä pikkuvieraallemme. Samalla hän sai hienon onnistumisen tunteen, kun uskalsi kiivetä heti ensimmäisellä kerralla 4-5 metriin. Olimme hurjan ylpeitä!  Ja näytti itse asiassa niin kivalta, että lupasin pikkuhämähäkille, että ensi kerralla minäkin tulen seinälle :)

Nyt beach volley -tunnille!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa toivotellen,
Riika

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Keltaisen laukun metsästys – Osa 2

Julkaisin Tokion-matkani alkumetreillä tämän jatkokertomuksen ensimmäisen osan, sillä jotenkin arvasin, ettei aihe tulisi jäämään yhteen postaukseen ;)  Koko reissun ajan katselin keltaisia laukkuja sillä silmällä; tässä parhaita paloja.


1. Topshopin värikästä vekkihametta metsästin huonolla menestyksellä...   2. Keltainen nahkalaukku Tiger of Sweden
3. Paikallisen suunnittelijan Issey Miyaken muovinen(?) klassikko. Kuva täältä.   4. Kate Spaden ihanuus, jonka kotiuttamista mietin pitkään! Keltaisen raidan saisi vetoketjulla piiloon, kätevää.

Célinessä kiehtoo sen yksinkertaisuus...

Väriloistoa aikani ihasteltuani ja eri laukkumalleja hipelöityäni tulin siihen tulokseen, etten edes halua keltaista laukkua. Tai olisihan se varmasti ”ihan kiva”, mutta pahimmassa tapauksessa kyllästyisin jo ensimmäisen kesän jälkeen. Mikä onni, etten ostanut ensi-ihastustani jo Helsinki-Vantaalta hetken hurmoksessa!

Tajusin myös, että Italiasta alkuvuonna ostamassani laukussa on juuri sopivasti ripaus keltaista. Se riittäköön! Palataan kuviin joku toinen kerta :)

Keväistä viikonloppua kaikille!

Riika

torstai 25. huhtikuuta 2013

Lihaksikas nainen – vapaata riistaa arvostelulle?

Kerrassaan huikean muodonmuutoksen läpikäynyt A.Sinivaara kirjoitti erinomaisen postauksen siitä, miten on saanut lihaksikkaasta vartalostaan (täysin käsittämätöntä!) arvostelua päin näköä. Asia jäi häiritsemään minua siinä määrin, että päätin ottaa aiheen itsekin esille, vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan.

Mikä näitä ihmisiä (tyypillisesti kuulemma miehiä) tosiaan vaivaa, kun he kokevat tarpeelliseksi huomauttaa toiselle, miten lihaksikas ulkomuoto ei ole heidän mielestään kaunis? Fine, kauneus on katsojan silmissä, mutta miksi omista mieltymyksistä kertomalla pitää tieten tahtoen pahoittaa toisen mieli? En ymmärrä.

Jostain syystä hyvässä fyysisessä kunnossa olevaa henkilöä on ”lupa” arvostella. Sama pätee varmasti myös hyvin hoikkiin ihmisiin – on sosiaalisesti hyväksyttävää ihmetellä kovaan ääneen miten joku on niin laiha. Innokkaimmat ihmettelijät kannustavat ottamaan enemmän ruokaa ja hämmästelevät miksi ruoka ei maita. Kuinka moni päivittelee ylipainoiselle kertyneitä liikakiloja tai kehottaa puolittamaan annoskoon ja vaihtamaan kaukosäätimen illalla kahvakuulaan?

”Kun viime vuonna lihoin (A. Sinivaara valmistautui diettiinsä bulkkaamalla eli syömällä väliaikaisesti yli kaloritarpeensa maksimoidakseen lihasten kasvun), ei kukaan tuttavistani sanonut minulle, että tekisit itsellesi jotain, oletpa ällöttävän pullea ja nimitellyt perään pullamössöksi. Eipä tietenkään. Kuka nyt ylipainoista tuttavaansa päin näköä haukkuisi, sehän on tosi junttia. Kun sitten laihtuessani rasvan alta paljastuivat lihakset ja verisuonet, olin jälleen vapaata riistaa arvosteltavaksi.” A. Sinivaara kertoo.

”Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään.”
– Erittäin hyvin tiivistetty A.Sinivaara! Ja päätee muutes varsin moneen tilanteeseen ;)


Ohessa muutama kuva tämän päivän salitreenien jäähdyttelystä. Niin mahtavaa, kun on päässyt tekemään hieman jo yläkroppaakin! Olen toistaiseksi treenannut kevyesti vain olkapäitä, selkää ja rintalihaksia ja välttänyt vielä habaa ja ojentajia suoraan kuormittavia liikkeitä. Eli malttia palautumiseen!




Riika

Kalaostoksilla

Pikapostaus, sillä kello on jälleen yli puolenyön ja pitäisi mennä nukkumaan… Miten sitä ei iltaisin koskaan väsytä, mutta aamulla uni maistuisi niiiiiin makeasti.  Olen aina ollut iltavirkku ja vastaavasti huono heräämään aikaisin. Onneksi kollegatkin jo tietävät, ettei kannata juurikaan ehdotella palavereja ennen puoli kymmentä :)

Pilvi vinkkasi (kiitos vielä!) sunnuntaisen kalapostauksen jälkeen, että Stockan Herkusta saa MSC-sertifioitua eli vastuullisesti pyydettyä tuorekalaa - joten pakkohan asiaan oli perehtyä! Stockmannille on kuulemma ensimmäisenä tuorekalatiskinä Suomessa myönnetty kansainvälinen kalatuotteiden ympäristömerkintä, Marine Stewardship Council -sertifikaatti. Ja totta tosiaan, tänään tiskistä löytyi ainakin merestä, riittävän suurista kalakannoista pyydettyä seitä ja kuningaskampelaa. Olen ostanut kampelaa vain savustettuna jollain purjehdusreissulla, mutta huomenna testataan sitä meidän koekeittiössä myös city-käytössä!

Vastuullisesti pyydetyt kalat on merkitty tiskissä sinisillä MSC-tunnuksilla


Lisäksi mukaan tarttui myös luomulohta, jonka iskin suoraan pakastimeen. Kuten sunnuntaina kirjoitin, ostaisin mielelläni jatkossa loheni luomuna, mutta helpoksi sitä ei ole tehty… Kahdesta lähinnä olevasta suht suuresta marketista ei ainakaan löydy mitään luomukaloja. Enkä haluaisi tehdä kalan ostamisesta liian vaikeaa…  Kala on nimittäin superterveellistä, joten olisi todella tärkeää, että sitä tulisi syötyä vähintään kahdesti viikossa eri kalalajeja vaihdellen! Rasvaisissa kaloissa (mm. lohessa) on paljon terveellisiä rasvahappoja, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia.


Nyt nukkumaan!
Riika

P.S. Viikon liikuntasuunnitelman mukaan edetään eli tiistai-iltana tehtiin taas parituntinen (lue: ei niin tiivistahtinen, mutta sitäkin taas hauskempi!) salitreeni neiti C:n kanssa ja tänään kävin toisen kaverin kanssa lenkillä. Huomisaamuna hyppään fillarin selkään ja poljen töistä suoraan salille. 

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Testaa kaloritietoutesi!

Moni nainen on aikamoinen mestari kaloreiden arvioimisessa. Niin minäkin. Vaikka en ole kaloreita aikoihin laskenut, on takaraivoon iskostunut vuosien varrelta muutamia avainlukuja: rahka vadelmilla 200 kaloria, kaksi ruisleipäpalaa kalkkunatäytteellä 150 kaloria, omena 60 kaloria, jne. jne.  Tyypillisimpien elintarvikkeiden energiasisällön osaa vaikka unissaan.

Mutta entäs kun siirrytään elintarvikkeisiin, joita et syökään päivittäin? Osaatteko laittaa alla näkyvien annosten kalorimäärät oikeaan järjestykseen? Käytä tähän viisi minuuttia ennen kuin luet pidemmälle :) 




Saitko kaikki 12 kuvaa järjestykseen? Hyvä. Kirjaa sitten vielä paperille ylös paljonko arvioisit kalorimäärän olevan kevyimmässä vs. raskaimmassa annoksessa.

Patrik joutui äsken koekaniinikseni. Tältä hänen rivinsä näytti: parsakaali, paprika, porkkana, kiivi, kuvattu aprikoosi, marjapiirakka, suolapähkinä, hampurilainen, sokerikokis, mustikkamuffinssi, ranskalaiset ja Snickers-suklaapatukka. Eli perinteisesti keveinä pidetyt kasvikset olivat suurista grammamääristä huolimatta alkupäässä ja häntäpäähän jäi energiapitoiseksi miellettyjä (roska)ruokia. Makes sense. Parsakaalien kalorimääräksi hän arvioi 200 ja suklaapatukan energiasisällöksi 350 kaloria pienestä annoskoosta huolimatta.

Patrik pähkäili ja pähkäili kuvien järjestystä kymmenisen minuuttia tuskaillen "tehtävän olevan lähes mahdoton, koska kalorimäärät ovat niin lähellä toisiaan". Heh, niin ne ovatkin. Kaikissa annoksissa kun on tasan 200 kilokaloria :)  Kyllä tällä oli hauskaa "oikeaa riviä" kertoessa ;)

Lisää kuvia voit bongata täältä. Pistää kyllä miettimään valitseeko mielummin esimerkiksi 588 grammaa parsakaalia, 570 grammaa porkkanoita tai 328 grammaa kiiviä vaiko 41 grammaa eli vajaan Snickers-suklaapatukan tai 33 grammaa suolapähkinöitä.


Riika

P.S. Toivottavasti Patrik oli ainoa, joka tuohtui tästä ;)

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Viikon liikuntasuunnitelma

Se on uusi viikko taas käynnistynyt! Pitkästä aikaa ei ole tälle viikolle mitään erikoissuunnitelmia, joten erinomainen mahdollisuus keskittyä sporttailuun.

Olen ennenkin korostanut täällä viikkosuunnitelman tärkeyttä, joten tässä taas omani. Ainakin itselläni tämä toimii – en tiedä perustuuko se enemmän suunnitteluun vaiko suunnitelman julkiseksi tekemiseen, mutta hur som helst, kunhan tepsii :)  Teillä vastaavana julkistamisena voi toimia vaikkapa Facebook tai (poika)ystävälle annettu “lupaus” – ja toki voitte jättää suunnitelmianne myös kommenttikenttään! :)

  1. Ma: Tunti fillarointia töihin ja takaisin
  2. Ti: Salitreeni – jalat & vatsa (kotitoimistopäivä, joten ei fillarointia)
  3. Ke: 1h juoksulenkki illalla  (auton katsastus aamulla, joten ei fillarointia)
  4. To: Tunti fillarointia töihin ja takaisin sekä salitreeni – yläkroppa & vatsa
  5. Pe: Mahdollisesti tunti fillarointia töihin ja takaisin sekä 1,5 h juoksulenkki illalla
  6. La: Mahdollisesti salitreeni (koko kroppa kevyesti) tai lepo, jos keho sitä tuntuu tarvitsevan
  7. Su: 1,5 h biitsiä

Eli yhteensä fillarointia 2-3 tuntia, salilla toivottavasti 3 kertaa (vähintään kahdesti), pari juoksulenkkiä (nämä on jo bookattu kavereiden kanssa, joten tulee varmasti tehtyä) sekä 1,5 tuntia biitsiä. Eli monipuolisesti eri lajeja ja tasapainoisesti sekä aerobista että ei-aerobista. Näin kevään tullen tuo aerobinen korostuu hieman turhankin paljon… Mutta fillaroinnista ja biitsistä en suostu luopumaan. Ja juoksemassakin on niin kiva käydä kavereiden kanssa. Onpas tosi paha ongelma ;)



Viikon kuluttua katsotaan miten tämä kävi toteen!

Riika

P.S. Sain vihdoin ja viimein vastattua kaikkiin kommentteihinne, joten käykääpäs kurkkaamassa, mikäli olette jättäneet palautetta viimeisen parin viikon aikana :)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Vastuullista kalaa

Vastuullisuusasiat ovat olleet viime aikoina kovasti mielessäni – eikä vähiten siksi, että Tokiossa tuli syötyä useaan otteeseen tonnikalaa. Toki tiesin sen olevan ei-niin-hyvä-juttu, mutta en ollut asiaan perehtynyt ja popsin tummanpunaisen sashimini jokseenkin hyvillä mielin.

Yksi teistä vinkkasi palattuamme WWF:n sivulta löytyvästä kalaoppaasta (kiitos vielä kerran!), joka luokittelee eri kalalajit yksinkertaista liikennevalomerkintää käyttäen suositeltaviin ja vältettäviin. Alla muutamia poimintoja, lukekaa kuitenkin lisää täältä!


Aloitetaan lohesta, jota syömme eniten. En ole tähän mennessä juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten ostamamme lohi on kasvatettu ja mistä se on tullut, mutta tämä asia muuttuu NYT. Jatkossa pyrimme ostamaan kasvatettua luomulohta, joka saa WFF:n raportissakin vihreän valon. Luomulohi syö ekologisesti tuotettua rehua, jossa käytetään muun muassa kalateollisuudelta ylijäänyttä kalaa. Luomulohella on myös enemmän tilaa uida kasvatusaltaissa eikä sen liha sisällä lisäaineita tai keinotekoisia väriaineita.

Norjalainen kasvatettu lohi saa keltaisen valon. Lohen viljelyssä käytetään pyydettyjä pikkukaloja. Lisäksi viljelylaitosten karkulaiset aiheuttavat tautiriskin luonnonpopulaatioille ja risteytyminen heikentää villin lohen elinkelpoisuutta. Kasvatus aiheuttaa myös pistekuormitusta vesistöön.

Itämeren villi lohi  ja chileläinen kasvatettu lohi saavat punaisen valon. Itämeren villit lohikannat ovat turvallisten biologisten rajojen alapuolella, ja chileläinen kasvatettu lohi aiheuttaa monella tavalla haittaa ympäristölle. Ennen en olisi voinut edes kuvitella, että osa meillekin tarjottavasta lohesta on kotoisin niinkin kaukaa kuin Chilestä.


Tonnikala, jota suomalaiset (me mukaanlukien) ostavat pääasiassa säilykkeenä, on lohen jälkeen syödyin kalalaji maassamme. Tonnikalat kuuluvat taloudellisesti maailman arvokkaimpiin kaloihin, minkä vuoksi useimmat tonnikalalajit ovat ylikalastettuja ja uhanalaisia, WFF:n raportti selittää.

Tonnikalan suurimpana uhkana on sushin suosion kasvu *tuntee piston sydämessään*.  Tuoreena myytävä tonnikala, jota tarjotaan sekä sushissa että tonnikalapihveinä, on pääosin peräisin suurikokoisista lajeista, joiden lähes kaikki kannat ovat ylikalastettuja. Täten punainen valo tuoreelle tonnikalalle, kuten sinievä-, keltaevä- ja isosilmätonnikalalle.

Tyylilliset säilyketonnikalalajit kuten ”Skipjack”, ”Bonito” ja ”Albacore” saavat keltaisen valon, mutta parempi luopua näistäkin.

Pääosin kaikki tonnikalakannat ovat suuressa riskissä hävitä kokonaan, jos kalastuspaine ei tulevaisuudessa hellitä. Varsinkin sinievätonnikalan kannat (jota Tokion sushiravintoloissakin tarjottiin) ovat romahtaneet liiallisen kalastuksen vuoksi.

Pistää väkisinkin miettimään prioriteetteja uusiksi. Ja vaikka rakastan sushia ja sashimia, voi sitäkin nauttia hyvälläkin omallatunnolla, kunhan kiinnittää huomiota siihen, mitä kalalajeja listalta tilaa. Niinpä tässä julkinen lupaus:
Lupaan olla syömättä tonnikalaa (paitsi MSC-merkittyä, jos sellaiseen joskus törmään). Tämän lisäksi aion jatkossa kysellä ravintoloissa ja kalatiskeillä, mistä heidän kalansa on peräisin ja miten se on kasvatettu. Vain mielenkiintoa osoittamalla ja painetta lisäämällä ravintolat ja kauppiaat alkavat kiinnittää asiaan enempi huomiota!


Mites, te, saanko muita mukaan tonnikalaboikottiin?

Alla vielä muutama foto Tokion ensimmäiseltä kalatorivierailulta. Päällä Tokiosta löytynyt farkkupaita sekä kaulakoru.

Kumpi on parempi: Koru päällä..?

… vaiko alla?

Parhaisiin sushi-ravintoloihin oli aina jonoa

 

Tonnikalan tunnistaa sen tummanpunaisesta väristä

Misokeittoa, nam


Kotiin tuomisiksi lähti autenttinen japanilainen puukahvainen veitsi
 
 


Riika